Kiitos kaikille ja kaikkea hyvää jatkoon







Hämmentynein ja ristiriitaisin fiiliksin kirjoitan tätä postausta, blogini viimeistä sellaista. Pitkään ilmassa leijunut ajatus on nyt täyttä totta - blogi ei mahdu nykyiseen elämäntilanteeseeni. Syksystä lähtien, kun palasin 80% töihin, on lopettamispäätös muhinut päässäni. En ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten blogi keikkui matkassa vielä monta kuukautta elokuun jälkeenkin. Sain mahdutettua blogin arkeeni ilman, että se oli ylitsepääsemätöntä. 

Kuitenkin pidempään blogiani seuranneet ovat nähneet sen, että eihän tämä enää entisellään ole ollut aikoihin. Olen koko ajan vetänyt yksityisyyden verhoa tiukemmalle ja kertonut henkilökohtaisuuksia yhä vähemmän. Oli eri asia kertoa vauva- ja taaperoajasta, jolloin kehitys oli vauhdikasta ja kerrottavaa riitti. Nyt haluan pitää 2,5-vuotiaani, maailman siisteimmän tyypin, persoonan ja jutut itselläni ja niillä, jotka meidät oikeasti tuntevat. Ei tunnu enää oikealta kertoa hänestä mitään kovin henkilökohtaista.

Minusta ei myöskään ole puolivillaisen blogin pitämiseen, sen on näyttänyt viime syksy ja vuodenalku. Eli tällaisena en halua blogia pitää, satunnaisena paikkana johon jaarittelen jonnii joutavia. Blogilla pitää olla sielu - on aihepiiri mikä tahansa ja sen tekijällä rakkaus lajiin. Minulla on rakkaus kirjoittamiseen, muttei enää tämän blogin ylläpitoon.

On vaikea pukea sanoiksi, mitä tämä blogi, kaikkien te ihanat lukijat kommentteineen ja sähköposteineen olette minulle antaneet. S u u r i n mahdollinen KIITOS <3<3<3 Antoisinta ovat olleet lukuisat kommentit, aidot keskustelut, yksittäiset hetket. Sähköpostit, joissa olen saanut antaa vertaistukea lapsettomuutta kokeville. Ne onnistumistarinat, kun lapsettomuushoidot ovat viimein tuottaneet toivotun tuloksen. Keskustelut - kiivaatkin - unikoulusta, päivähoidon tulevaisuudesta Espoossa, uhmasta, imetyksestä, parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta, äitiydestä - lista on pitkä, mutta kaikesta olen kiitollinen. Tämä blogi on parhaimmillaan tarjonnut paikan vertaistuelle ja keskustelulle. Postiivinen palaute, kannustavuus ja hyvä henki ovat vieneet blogia ja minua eteenpäin. Negatiivisuus on jäänyt muutamaan kommenttiin ja yhteen häiriköintiin. Kolme vuotta olen arkistoinut elämääni tänne. Sen merkitystä ei oikein ymmärrä kuin muut saman kokeneet.

Olen nähnyt kuinka muutaman lukijan blogista lukijamäärät ovat kehittyneet reippaasti yli 10 000. Olen saanut tehdä mahtavia yhteistöitä. Kuulua Blogirinkiin, Kaksplussaan ja viimeisimpänä rakkaaseen Lumoblogit-yhteisöön. Olen tutustunut upeisiin blogisteihin, oikeasti upeisiin ja sisäisesti kauniisiin ihmisiin, jotka tekevät tätä hommaa intohimolla. Kuitenkin reiluuden nimissä en halua jättää blogia epämääräisesti tänne roikkumaan, vaan sanoi reilusti heipat teille kaikille ja kiittää myötäelämisestä ja mukanaolosta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio hetkeen lukea yhtään blogia, vaan vedän happea oikein kunnolla. Keskityn voimaan hyvin, jaksamaan arjessa, pitämään huolta tuosta pienestä rakkaasta ja siitä vähän isommasta. Olen hieman vähemmän koneella ja otan vähän vähemmän valokuvia ;) Liikun, näen ystäviä - kaikkea mitä ennenkin, mutten enää kirjoita siitä. Juuri nyt elämäni kuntoon tarkoittaa paljon enemmän kuin annoin alkuvuonna ymmärtää - henkinen puoli on suuremmassa roolissa kuin fyysinen. 

Kenties vielä jossain joskus bloggaaja minussa herää, mutta ei tämän blogin alla. Toivotan kaikille rakkaille lukijoilleni perheineen aurinkoa tulevaan. Tehkää asioita intohimolla tai älkää ollenkaan. Pitäkää huolta läheisistänne ja ennen kaikkea itsestänne.

Ikävä tulee <3

Aurinkoista kevättä kaikille toivottaen,

Satu, Neiti E ja Mies