Kiitos kaikille ja kaikkea hyvää jatkoon







Hämmentynein ja ristiriitaisin fiiliksin kirjoitan tätä postausta, blogini viimeistä sellaista. Pitkään ilmassa leijunut ajatus on nyt täyttä totta - blogi ei mahdu nykyiseen elämäntilanteeseeni. Syksystä lähtien, kun palasin 80% töihin, on lopettamispäätös muhinut päässäni. En ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä, joten blogi keikkui matkassa vielä monta kuukautta elokuun jälkeenkin. Sain mahdutettua blogin arkeeni ilman, että se oli ylitsepääsemätöntä. 

Kuitenkin pidempään blogiani seuranneet ovat nähneet sen, että eihän tämä enää entisellään ole ollut aikoihin. Olen koko ajan vetänyt yksityisyyden verhoa tiukemmalle ja kertonut henkilökohtaisuuksia yhä vähemmän. Oli eri asia kertoa vauva- ja taaperoajasta, jolloin kehitys oli vauhdikasta ja kerrottavaa riitti. Nyt haluan pitää 2,5-vuotiaani, maailman siisteimmän tyypin, persoonan ja jutut itselläni ja niillä, jotka meidät oikeasti tuntevat. Ei tunnu enää oikealta kertoa hänestä mitään kovin henkilökohtaista.

Minusta ei myöskään ole puolivillaisen blogin pitämiseen, sen on näyttänyt viime syksy ja vuodenalku. Eli tällaisena en halua blogia pitää, satunnaisena paikkana johon jaarittelen jonnii joutavia. Blogilla pitää olla sielu - on aihepiiri mikä tahansa ja sen tekijällä rakkaus lajiin. Minulla on rakkaus kirjoittamiseen, muttei enää tämän blogin ylläpitoon.

On vaikea pukea sanoiksi, mitä tämä blogi, kaikkien te ihanat lukijat kommentteineen ja sähköposteineen olette minulle antaneet. S u u r i n mahdollinen KIITOS <3<3<3 Antoisinta ovat olleet lukuisat kommentit, aidot keskustelut, yksittäiset hetket. Sähköpostit, joissa olen saanut antaa vertaistukea lapsettomuutta kokeville. Ne onnistumistarinat, kun lapsettomuushoidot ovat viimein tuottaneet toivotun tuloksen. Keskustelut - kiivaatkin - unikoulusta, päivähoidon tulevaisuudesta Espoossa, uhmasta, imetyksestä, parisuhteesta, ystävyydestä, vanhemmuudesta, äitiydestä - lista on pitkä, mutta kaikesta olen kiitollinen. Tämä blogi on parhaimmillaan tarjonnut paikan vertaistuelle ja keskustelulle. Postiivinen palaute, kannustavuus ja hyvä henki ovat vieneet blogia ja minua eteenpäin. Negatiivisuus on jäänyt muutamaan kommenttiin ja yhteen häiriköintiin. Kolme vuotta olen arkistoinut elämääni tänne. Sen merkitystä ei oikein ymmärrä kuin muut saman kokeneet.

Olen nähnyt kuinka muutaman lukijan blogista lukijamäärät ovat kehittyneet reippaasti yli 10 000. Olen saanut tehdä mahtavia yhteistöitä. Kuulua Blogirinkiin, Kaksplussaan ja viimeisimpänä rakkaaseen Lumoblogit-yhteisöön. Olen tutustunut upeisiin blogisteihin, oikeasti upeisiin ja sisäisesti kauniisiin ihmisiin, jotka tekevät tätä hommaa intohimolla. Kuitenkin reiluuden nimissä en halua jättää blogia epämääräisesti tänne roikkumaan, vaan sanoi reilusti heipat teille kaikille ja kiittää myötäelämisestä ja mukanaolosta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en aio hetkeen lukea yhtään blogia, vaan vedän happea oikein kunnolla. Keskityn voimaan hyvin, jaksamaan arjessa, pitämään huolta tuosta pienestä rakkaasta ja siitä vähän isommasta. Olen hieman vähemmän koneella ja otan vähän vähemmän valokuvia ;) Liikun, näen ystäviä - kaikkea mitä ennenkin, mutten enää kirjoita siitä. Juuri nyt elämäni kuntoon tarkoittaa paljon enemmän kuin annoin alkuvuonna ymmärtää - henkinen puoli on suuremmassa roolissa kuin fyysinen. 

Kenties vielä jossain joskus bloggaaja minussa herää, mutta ei tämän blogin alla. Toivotan kaikille rakkaille lukijoilleni perheineen aurinkoa tulevaan. Tehkää asioita intohimolla tai älkää ollenkaan. Pitäkää huolta läheisistänne ja ennen kaikkea itsestänne.

Ikävä tulee <3

Aurinkoista kevättä kaikille toivottaen,

Satu, Neiti E ja Mies

Uutta lastenhuoneessa



Neidin huone koki taas muutoksen, kun hän peri serkkutytön vanhan pöytäryhmän. Tuo pöytäryhmä on ollut kovin odotettu lisä Neidin huoneeseen. Saapumisen jälkeen se on ollut erittäin ahkerassa käytössä - pöydän ääressä kahvitellaan ja kestitään meitä vanhempia sekä pehmoleluja ja kaikista mieluiten ystäviä.

Kahden kerroksen kodissa haasteeksi on muodostunut se, että makuuhuoneet ovat yläkerrassa ja oleskelutilat alhaalla. Näin Neidin huone on erillään muista oleskelutiloista eli valtaosa leluista on yläkerrassa, kun aikaa taas vietetään enemmän alhaalla. Esimerkiksi kaikki askartelu- ja piirustustarvikkeet ovat alakerrassa, samoin kasa pelejä, kirjoja, leluja, mönkijä ja nukenvaunut. Todellisuudessa nämä kaikki tuskin edes mahtuisivat Neidin huoneeseen, joten ehkä kaksikerroksisuus on siltä kannalta ihan hyvä ratkaisu..

Neidin huone muuttuu koko ajan käyttäjänsä kasvamisen myötä. Keinuhevonen, maatila ja säkkituoli ovat väistyneet viimeimpien uutuuksien eli Muumitalon ja uuden pöytäryhmän tieltä pois. Toisaalta en raaski oikein mitään sellaista heittää pois millä vielä saatetaan leikkiä. Samaan aikaan säilytystilat niin asunnossa kuin kellarissa ovat kortilla. Tavaramäärä alkaa olla aika älytön, kun on soittimia, nukkeleikkejä, keittiöleikkejä, Muumit, eläinhahmot, käsilaukut, korut ja roolivaatteet. Lääkärisetit, keppihevoset, kirjat, pelit ja palapelit. Että kysynpä vaan jälleen kerran, millä ihmeellä tavarat saa järjestykseen ja kaaoksen minimoitua?

Jonkin verran ollaan tehty sitä, että siirretään jtn hetkeksi sivuun ja otetaan toisessa kohtaa takaisin esille. Sitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän ja vaihtaa ystäväperheiden kanssa leluja vaikka parin kuukauden välein - näin kenenkään lompakko ei köyhdy, mutta lapsi saa vaihtelua leikkeihin. Tai sitten minun olisi aika lukea KonMari -kirja ja alkaa laittaa paikkoja ihan oikeasti kuntoon ja minimoida tavaramäärä.

Reipasta viikkoa kaikille,
Satu 




Sairastuvan viihdykkeet


Palapelejä, muistipelejä ja Chocoa - niistä on sairaslomapäivät tehty :)


Tervehdys sairastuvalta!

Tämä k o k o viikko onkin mennyt pientä potilasta hoitaessa. Sunnuntai-iltana serkkutytön synttäreiltä kotiuduttua meillä oli tulikuuma tyttö menossa yöunille. Tuon jälkeen kuumetta on ollut aaltoilevasti - usein öisin ja joskus päivälläkin. Keskiviikkona jo luulin, että pahin on takana ja paluu normaaliin olisi edessä, mutta päiväunilla kuume nousi taas 39 asteeseen.

Illansuussa visiitti lääkäriin, tulehdusarvojen mittaus huudon kera ja diagnoosina influenssa. Juu, kyllä meillä on rokotukset, mutta virustyyppejä on niin monia, että yhtä tyhjän kanssa. Tarvetta lääkekuureille tai antibiooteille ei sentään ollut eli peruskuumelääkettä, Ventolineä yskään ja lepoa.

Onneksi Neiti on ollut todella reipas ja hyväntuulinen suurimman osan viikosta. Kuumeisimpina hetkinä tietty kaikkea muuta, mutta muuten ollaan pelattu, piirretty, maalattu, tehty palapelejä, leikitty Neidin huoneessa, luettu kirjoja ja katsottu aika paljon ohjelmia. 

Toivon todella, että tauti alkaisi viimein taittumaan ja pääsisimme ensi viikolla takaisin normaaliin rytmiin. Onneksi olemme Miehen kanssa voineet olla kotona vuoropäivinä. Näin työt eivät ole täysin rempallaan sairastelun vuoksi. Ja jos mietin kokonaisuutta, niin tämä taitaa olla aikalailla ensimmäinen kerta, kun Neidillä on viikon mittainen sairastelujakso. Ensimmäinen pidempi poissaolo päiväkodista tämä ainakin on.

Mutta jos tämä tekemättömyys ja kotona kökkiminen ei ole herkkua aikuiselle, niin ei se ole sitä lapsellekaan. Neiti puhua pälpättää menneistä ja tulevista kavereiden synttäreistä, kertoo juttuja päiväkotikavereista ja selvästi haluaisi jo niin kovasti takaisin päiväkotiin. Nyt pidetään peukkuja, ettei oma flunssa ylly influenssaksi ja ettei varsinkaan tuolle Miehelle tartu enää yhtään tautia.

Ollaanko muissa kodeissa pysytty terveenä tänä flunssakautena?

Terkuin, Satu 




Arjen pieniä iloja




"Small things matter the most" Niin luki pienen pienessä kaulanauhassa, jonka sain mukaani Rovaniemen taiaonmaisesta Santamuksesta. Paikka tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille ja illan tuolla soisin jokaisen kokevan. Illan päätteeksi paikan isäntä kiepautti kaulaamme kotiinvimisiksi pienet pullot elämäneliksiiriä ja tuon mietelauseen. 

Kun mietin päivien ja viikkojen kulua, huomaan, että ne onnen ja ilon hetket ovat hyvin pieniä. Ne ovat yksittäisiä tilanteita ja hetkiä päivässä. Ne ovat viestejä ystävältä, joka kertoo, että välittää, ne ovat lumiukon rakentamista omalla pihalla päiväkotipäivän jälkeen, ne ovat rakkaan kainalossa hetken rauhoittuminen ja kuulumisten vaihtaminen, ne ovat aamuisia hetkiä, kun pieni unenpöpperössä nojaa äitiin ja pitää tiukasti kiinni.

Koska arkeen mahtuu niin paljon kiirettä, minuuttiaikatauluja, suorittamista, väsymystä, on äärimmäisen tärkeää olla avoin näille pienille hetkille ja ammentaa niistä voimaa. Tällä viikolla highlighteiksi ovat nousseet laskiaispullan jakaminen perheen kesken, ilman kiukkuja sujuneet aamut Neidin kanssa, innostava treeni pt:n kanssa, suklaayllätys työkaverilta, Neidin into vaipattomuudesta ja pikkuhousuista on tarttuvaa - hän on niin ylpeä ja iso tyttö, että sydän pakahtuu :) Aika monta hyvää hetkeä, jotka eivät varmasti kaikki edes ole tässä.

Kortin toisella puolella ovat alkuviikon huonot yöunet ja väsymys, sateessa ja tuiskussa reippailu päiväkotiin, olemattomat ulkoilut ja totaalisen lamaantumisen aiheuttava kipuilu naistenvaivoista ja riittämättämyys töissä. Tasapainoilua joka päivä sen kivan ja vähemmän kivan kanssa.

Mites muiden viikko sujunut?
Mitä kuuluu sulle? :)

Satu

Palautumisviikonloppu



Uuh ja puuh. Ollut aikamoinen startti helmikuulle, kun loppuviikosta vietettiin firman pikkujouluja Rovaniemellä. Rankkaa on ollut melkein koko tammikuunkin, sillä Mies on ollut lähes koko kuukauden kipeä, Neiti aina silloin tällöin ja olen itsekin kärsinyt pitkittyneestä flunssasta ja liukastumisen aiheuttamista niskasäryistä. On siis väsyttänyt ja ollut voimaton olo, mutta viimein alkaa tuntua paremmalta.

Pääsin tosiaan työporukalla irtautumaan arjesta ja piipahdimme Rovaniemellä, jossa toinen toimistomme sijaitsee. Irtiotto teki kaikin puolin hyvää ja hioi taas työtiimiä yhtenäisemmäksi. Vuorokauden ero perheestä teki sekin tehtävänsä - ikävä tuli ja oli ihana palata kotiin. Vuorokauden tai parin irtiotot ovat mielestäni enemmän kuin paikallaan. On hyvä asia, että tulee ikävä. Pitää olla välillä erillään, jotta tuntuu entistä paremmalta olla yhdessä. 

Neiti oli niin valloittava kotiuduttuani - liimautui naamaan kiinni ja varmisti, että äiti näkee vain hänet <3 Hän näytti kaikki tenppunsa, puhua pälpätti ja pussaili minkä ehti. Ihan parasta kotiinpaluussa. Oma palautuminen pitkään valvomisesta ja juhlimisesta vie nykyään todella pitkään. Vielä tänäkin aamuna oli vaikeuksia nousta pirteänä ja eilen piti ottaa päiväunet. 

Viikonloppu on mennyt täysin palautuessa. Palautuessa tammikuun sairasteluista, väsymyksestä ja pikkujouluista. Eilen lähdettiin pulkkamäkeen Peuramaalle ja saatiin ystäväperheestä seuraa. Oli aivan mahtava talvitouhupäivä, vaikka keli oli todella vetinen. Tänäänhän ei sitten enää ole edes lunta, jossa touhuta. Nappivalinta eiliselle siis.

Tänään taas oltiin Espoon Töpinöissä aamujumpalla, niin johan tässä alkaa olla energiat kohdillaan. Innolla ja levänneenä kohti uutta viikkoa :) Kiitos vielä kommenteista edelliseen postaukseen - vastailen ajan kanssa niihin.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille,
Satu

Cybex Sirona kasvot menosuuntaan


Matkustusasento on siedettävä, kun ulkovaatteet on riisuttu.

Minulta ehdittiin jo toivoa uutta postausta pian pari vuotta sitten hankitusta turvaistuimesta Cybex Sironasta. Hehkutin tuolloin valintaamme ja ylistin istuinta pitkin matkaa. Aikanaan istuinta valitessa minulle oli tärkeää, että Neiti jatkoi istumista selkä menosuuntaan vielä turvakaukaloajan jälkeen. Istuimen käännettävyys sivulle on ollut toinen hehkutuksen aihe, sillä kuinka näppärää Neidin laittaminen istuimeen onkaan ollut. Viisipistevöillä kiinni, kääntö paikalleen ja menoksi.

Viihtyvyys oli muistaakseni noin vuosi sitten talvella koetuksella ja automatkat vaikeita. Sittemmin meno tasaantui ja Neiti on viihtynyt lopulta t o d e l l a hyvin istuimessaan. Jalat ovat olleet hieman koukussa, mutta sekään ei ennen talven tuloa haitannut. Joululomalla kun saimme hurjat pakkaset ja lunta, alkoivat haasteet uudelleen. Hän ei enää oikein mahtunut talvipuvussa ja talvikengissä istuimeen ja jos mahtui, niin kiukkuaminen alkoi hyvin nopeasti. Jopa päiväkotimatka, 5min autolla, oli tuskainen.

Näin ollen istuin käännettiin kasvot menosuuntaan. Jos nyt muistan oikein, niin Sironassa kriteeri tälle on 85cm pituus tai oikeastaan tietyn viivan ylittäminen, joka on istuimeen näkyvästi merkitty. Istuimeen kääntäminen tarkoittaa samalla sitä, että viisipistevöiden tilalle tuli palkkikiinnitys. Palkki kiinnitetään turvavöiden tavoin omiin istuimessa oleviin kiinnikkeisiinsä. Aivan ongelmitta ei Neiti ole ottanut palkkia vastaansa. Välillä on nimittäin aikamoinen vänkääminen ensin löysätä palkkia niin, että sen saa paikoilleen ja tämän jälkeen kiristää taas kireälle.

Toinen esiinnoussut seikka on se, että Neiti on kokonsa puolesta liian pieni (lyhyt) istuakseen istuimessa kasvot menosuuntaan. Hän siis ylittää kriteerin, jotta hänet saa ylipäätään kääntää, mutta asento on epämukava ja kädet nököttää pystyssä, eikä hän voi tehdä tosiaan yhtään mitään muuta kuin pönöttää paikallaan. Näkemykseni onkin, että istuin olisi optimaalisin kun pituutta tulee 5-10 cm lisää. Siinä kohtaa en sitten tiedä, miten pesämäisyys isommalla lapsella toimii. Kaipaan sitä, että istuimen saisi hieman pystympään.

Näin ollen ne tähän astiset plussat ovat kaikonneet ja meillä on istuin, jolla on ihan mahdoton lähteä pidemmälle automatkalle - jos mielii säilyttävänsä mielenrauhan. Tätä ei voinut tietenkään ennalta tietää ja istuin on ollut täydellinen selkä menosuuntaan mentäessä. Kuulisin mielelläni muiden Sironan omistajien kokemuksia kasvot menosuuntaan matkustuksesta ja siitä, minkä kokoinen lapsi on tuolloin ollut, millainen asento on ja miten viihtyminen on muuttunut sen myötä? 

Tällä hetkellä pidän todennäköisenä, että vaihdamme istuinta. Juuri nyt puolenkin vuoden odotusaika sen suhteen, että asento on patempi ja viihtyvyys, tuntuu liian pitkältä.

Millaisia kokemuksia muilla Sironasta - etenkin kasvot eteenpäin?

Kivaa keskiviikkoa,
Satu  

Vinkit automatkalle taaperon kanssa



Tämä viimeisin automatka sujui aika rutiinilla. Vitostietä on ajettu Neidin kanssa jo sen verran useasti, että matkat sujuvat ennakoidusti. Tämä noin neljän tunnin ajomatka yhdellä tai kahdella pysähdyksellä tuntuu oikein sopivalta pituiselta matkalta tämän ikäisen kanssa - en tiedä, millaisia kikkakolmosia tarvittaisiin pidemmälle automatkalle. Tai kaipa se menisi vaan samoilla keinoin, mutta pysähtymisiä olisi enemmän.

Tähän lyhyeen reilun vuorokauden reissuun lähdettiin kevyin varustein ja vaunujen sijaan mukaan lähtikin pulkka. Autoon pakataan aina matkasänky, matkasyöttis sekä supistaja. Vanhempien must on kuljettaa mukana omia tyynyjä - oli reissu mikä hyvänsä. Näin minimoidaan huonot yöunet ja niskajumit. Lisäksi vaihtovaatteet ja pesuvehkeet sekä ajomatkojen viihdykkeet ja lelut.

Lähdemme yleensä matkaan niin, että ehdimme ajamaan noin puolitoista - kaksi tuntia, kunnes pysähdymme lounaalle. Lounaan jälkeen Neiti käy nukkumaan ja matka-ajasta tunti tai kaksi kuluu tyytyväisesti nukkuen.




Millä konstein meillä automatkat taaperot kanssa taittuvat?

1.Soiva laulukirja ja muut viihdykkeet
Etenkin isomman lapsen kanssa autossa voi hyvin pelata matka-Aliasta, kuunnella äänikirjoja tai laittaa vaikka tarroja tarravihkoon. Tämän 2,5 veen kanssa Soiva laulukirja toimi loistavana viihdykkeenä alkumatkasta, kun energiaa istumiseen vielä on. Myös Muumimusiikki ja tulevasta jutteleminen toimivat jonkun aikaa. Peukutan laulamista.

2. Monipuoliset pysähtymispaikat
Olemme pysähtyneet varmaan jokaisessa vitostien taukopaikassa ja pitkään vakio oli käydä Kuortin ABC:llä sen monipuolisuuden takia. Sittemmin se alkoi olla aina niin ruuhkainen, että vaihtelimme paikkaa - milloin Heinolan Tähtihoviin, Vierumäen Matkakeitaaseen tai Heinolan ABC:hen. Kriteerit kun ovat: leikkipaikka, siistit saniteettitilat, kelpo kahvilatarjonta ja plussaa muista palveluista. Matkakeidas joutui tällä reissulla lopulliseen pannaan ja Heinolan ABC taas vei pisteet kotiin leikkipaikan ja kahvilatarjonnan ansiosta. Vertailussa vain isot huoltsikat, ei pienet ja idylliset, joita toki löytyy myös reitiltä ja sen kupeesta.

3. Naposteltavat
Neiti saa virtaa ja viihtyy missä tahansa, kun naposteltavat ovat kohdillaan. Tällä reissulla pärjättiin normivälipalalla - banaania, mandariinia ja Hippin spruutta. Suosikkinaposteltavana menee edelleen naksut ja talk-murut, mutta useammin hän saa rusinoita tai pähkinöitä.

4. IPad tai vastaavat viihdekeskukset
Pidempien automatkojen vakio on katsoa jokunen ohjelma padista. Neiti ei edelleenkään ole mikään tehokatsoja eli hän ei jaksa kauaa kiinnostua ohjelmista. Kotona aika on ehkä 20 minuuttia kerrallaan, kun on kyseessä Pikku Kakkonen. Autossa sitten lyhyempiä ohjelmia muutamassa osassa. Ti-Ti Nallea hän aina toivoo, mutta sitä ei olla vielä saatu padiin ladattua. 

5. Rento fiilis
Tämä on etenkin meille aikuisille. Kun aikuiset riisuvat kiireen ja suorittamisen, sujuu matka takuulla parhaiten. Pitäisi aina muistaa, että matkanteko itsessään on osa matkaa ja nauttia jo siitä. Matkan tarkoitus ei ole vain päämäärään pääsy,  vaan kokonaisuus. Fiilistellä kaikkia matkan osuuksia.

Millaisin vinkein täydentäisit listaa?

Kivojen automatkojen puolesta ja rennon koyiviikonlopun keskeltä toivottelen hyvät viikonloput,
Satu 


Rento talviasu #ootd




Onko rennompaa ja mukavampaa lookia kuin heittää ylle paksu villainen mekko. Plussaa isosta kauluksesta ja ei kutittavasta materiaalista. Neiti sanoo aina: "Äitilläkin on villahaalari" Siltä tämä kuvissa näkyvä ale-löytö kieltämättä vähän näyttääkin. Superlämmin ja pehmeä - täydellisen värinen - eli tummansininen Lindex-ostos parin viikon takaa.

Olen verhoutunut tähän villamekkoon niin töissä kuin vapaalla kaikkein kylmimpinä päivinä. Tämä on ensimmäinen "muodoton" mekko omassa vaatekaapissa, mutta pidän siitä kovasti. Yhdistettynä farkkuihin myös aika lämmin kombo. Toppahousujen kanssa meni loistavasti myös -22 kelissä. Mitä olen huomannut, niin oma tyyli on kyllä muuttunut kotonaolon jälkeen rennommaksi. Korkkarit iskeytyy jalkaan enää ani harvoin ja muutenkin arvostan mukavuutta. Tällä en tarkoita sitä, etteikö aina olisi tärkeää näyttää tilaisuuteen sopivalta ja huolitellulta.

Kuten kuvista näkyy viikonloppuna Joroisissa oli vielä täysi talvi. Lunta sateli koko ajan lisää ja maisemat olivat todella kauniit. Keli oli suorastaan lämmin, kun oltiin siinä -5 asteen hujakoilla. Oman talvipukeutumisen vakiot ovat tänä talvena olleet nuo Neidin vauvavuonna hankitut konjakinruskeat talvikengät - paras hankinta ikinä! Sekä Didriksonin karvakauluksellinen untuvatakki, joka on Instagram-kuvissani usien näkynyt. Samoin Superyellown pipo ja panta. Päivittäin toinen niistä keikkuu päässäni. Tuo lämmin oranssi tuo kivasti asuun vähän väriä ja särmääkin.

Simppeliä ja mukavaa, sitä suosin etenkin viikonlopuissa. Kun arkena saa laittaa hiuksia ja naamaa, niin viikonloppuisin yleensä jätän ne vähemmälle.

Mitäs tykkäätte rennosta asusta?

Satu

Savoa kohti


Viimeinkin pääsimme starttaamaan auton nokan kohti Savoa ja Joroista. Kaipaan niin maisemanvaihdosta, että eiköhän Joroinen aja sen asian tässä kohden. Ja puolentoista viikon päästä Rovaniemi. Kotimaan matkailu kunniaan :)

Olisi hirmu hinku matkustaa johonkin lämpimään, mutta mahdollisuutta siihen ei ole näköpiirissä. Viime viikot ovat olleet olleet niin samanlaisia, oikeastaan viikonloputkin, että pienikin vaihtelu virkistää. Viikonlopuista osa on aina mennyt jnk perheenjäsenen sairastaessa, eikä olla päästy niin paljon talviliikkumaan kuin oltaisiin toivottu. Jäätävät kelit ovat myös pitäneet ulkoilut lyhyinä, eilen aamulla -22c.

Ensi viikonlopuksi aion kehitellä treffejä ystävien kanssa ja touhuta Neidin kanssa kaikkea kivaa. Mies karkaa viikonlopuksi muille maille, joten meillä on rutkasti äiti-tytär-aikaa. Viime ajat ovat osoittaneet sen, että aikamoista taiteilua on pitää perheen typyt hyvällä tuulella ja samalla puolella. Tahtoikä / uhma koettelee nyt toden teolla kärsivällisyyttä. 

Luin tämän oivan artikkelin lasten raivokohtauksista. Ai miksikö? Sanotaanko näin, että raivokas meno kuuluu jokaiseen iltaan, vapaapäivinä päiviinkin ja oma työkalupakki niiden hanskaamiseen on ollut vaillinainen. Artikkelissa luetellaan keinoja raivokohtausten hallintaan, jotka kuulostavat oman korvaan aika päteviltä. Oma hermostuminen takuulla vaan vaikeuttaa tilannetta, mutta ainahan siltä ei voi välttyä. 

Tämä on nyt tätä vaihetta, jossa EI on vahva ja rutiinit Neidin suurin vihollinen. Syitä raivokohtauksille voivat olla: pukeminen, riisuminen, puistosta kotiin lähteminen, tylsistyminen, päivällispöytään kehottaminen - mikä vaan.  Sitä kun toisinaan työpäivän jälkeen haaveilee rauhasta, hiljaisuudesta ja lempeästä yhdessäolosta, ja useimmiten huomaa, että se on silkka mahdottomus, niin mutsin hermoloma olis kiva. Vaikka tässä hetkessä kaikkine raivokohtauksineen on paljon ihanaa ja kiinnipidettävää - tunteet, myös positiiviset, koetaan isosti ja ne näytetään. Vanhemmat on tärkeitä ja kivojakin suurimman osan aikaa. Olisikin kiva kuulla,

Millaisilla keinoilla muut handlaavat nämä tilanteet? 

Rentouttavaa viikonloppua,
Satu 


Arkeen totuttelua



Eipä siihen montaa päivää mennyt, kun flunssa löysi tiensä tähän perheeseen. Neidillä alkoi nenä valua jo muutaman päiväkotipäivän jälkeen, Mies ei ole oikein kunnolla parantunutkaan joulun seudun flunssasta ja tarttuipa jokin pöpö minuunkin viikonloppuna. Kurkkua kivistää niin, että puhuminen tuottaa tuskaa, olo on voimaton ja nenä vuotaa. 

Viikonlopuksi suunnitellut synttärihulinat Miehen kanssa peruuntuivat ja muutenkin ohjelmasta muodostui varsin kotipainotteinen, taas. Taisin jossain postauksessa kirjoittaakin, kuinka yöt ovat olleet todella rikkonaisia meillä aika ajoin. Meillä on noin kerta viikkoon ollut sellainen pohjanoteeraus, joka on tuonut mieleen vauva-ajan valvomiset, nimittäin Neiti on herättänyt itkunsekaisella hyörinällä tunnin välein ja ylös noustaan klo 6. Syitä levottomuudelle ovat ainakin painajaisunet, takahampaiden puhkeaminen, flunssa ja päiväkotiin tauon jälkeen totuttelu. Levottomuutta on jatkunut aika pitkään, ja alkoi tuntua, ettei oma pää kestä aikaisia aamuja, töitä ja sekopäisiä öitä.

Tämä on taas yksi kuuluisa vaihe, jossa selkeästi vaikuttaa useampi asia samaan aikaan. Hermojeni kannalta olen ikionnellinen ja uskon taas parempiin öihin, sillä viime yö oli taas meidän normaali eli katkeamattomat yöunet. Tuntuu, että viime viikko meni töissäkin osin sumussa tämän yösekoilun takia. Onneksi vielä ei olla oikein kunnolla sairasteltu päiväkodin aloittamisen jälkeen, siis elokuun. Instagram-kuvista bongasin, että Neidillä on ollut kuumetta viimeksi 31 viikkoa sitten! Aikamoista.

Vuoden kovin aamuhaaste koettiin myös viime viikolla, kun tiistaina meille tuli lunta ja paljon. Niin paljon, että VR perui vuoroja ja bussimatkat kesti triplat normaaliin. Oma koetinkivi oli suoriutua vaunuilla Neidin kanssa päiväkotiin, kun lumimyrsky oli pahimmillaan. Aikamoisen työn ja tuskan kautta selvisimme autoteitä pitkin kulkien. Mutta jos ajattelin syksyllä, että voi kauheata niitä sadekelejä, niin hei, ne ei ole mitään vs lumimyrsky ja auraamattomat tiet.

Positiivisia fiboja loppuun, ettei mene pelkäksi valittamiseksi. Lunta ja pakkasta on niin paljon, että kaikki kivat talvitouhut odottavat heti omalla pihalla. Eilen kävimme jäällä kävelemässä ja ei oltu ainoita. Oli täydellinen talvikeli, aurinko ja tuuleton sää. Parin viikon kokemuksella voin sanoa, että Kuomat ovat olleet lyömättömät pieniin jalkoihin lämpimän sukan kanssa. Eikä ne niin kömpelötkään ole, itseasiassa eivät lainkaan, kun alla on aina lämpösukka. Kuvat ovat eiliseltä.

Kotoilu on saanut meidät siivoamaan kaappeja ja heivaamaan tavaraa - paljon tavaraa - uusiin osoitteisiin. Tänään minulla alkaa kirpparivuoro espoolaisella lastenkirpparilla, jonne kannan Neidin vaatteet koissa 62-80cm. Kaikista merkityksellisemmät pienen vauvan jutut on laitettu sivuun serkkutytön tytärtä varten, jonka ensitapaaminen vielä odotuttaa meidän tervehtymistä. Ei sitä vaan millään ihan kaikesta tohdi luopua, vaikka vauva-aikaa meillä ei enää koetakaan. Ihana saada jotkut muistot suvun uusille tulokkaille ja näin lisätä niiden käyttöikää.

Tällä viikolla meillä on Neidin kovasti odottama testitunti lasten GYMIllä. Katsotaan, miten se sujuu ja liitytäänkö jengiin kevätkaudeksi. Kova hinku on pienellä niin muskariin kuin jumppaan. Kyselee perään päivittäin.. Pikkuhiljaa kiinni taas viikkorutiineihin :)

Miten vuoden ensimmäiset viikot ovat sujuneet?

Kivaa viikkoa,
Satu 

Pipoarvonnan voittajat



Talven tyylikkäimmät päähineet on arvottu ja viisi onnellista voittajaa löytynyt. Laitan teille jokaiselle vielä sähköpostia pipojen toimitusosoitteita varten.

Voittajat ovat:

Aidafoun
Aleksi - Kaikki paketissa
Heidi
Mariah - 79
Elina J.

Onnea kaikille voittajille!! :)


Jos arpaonni ei tällä kertaa suosinut, niin kehotan seurailemaan Superyellown etuja Instagramissa sekä hyödyntämään verkkkosivuilla edelleen voimassaolevan alennuskoodin 30%WINTERSALE, jolla saa koko valikoimasta -30% alennusta. 


Touhukasta torstaita,
Satu 

Elämäni kuntoon



Taas yksi vuodenvaihteessa tehty lupauspostaus? Ei, ei sentään. Olen oman muutokseni käynnistänyt jo viime vuoden puolella. Kyse on hyvinvoivasta ja tasapainoisemmasta minästä. Sitä tavoittelen tänä vuonna entistä määrätietoisemmin. Olen parin viime kuukauden aikana postannut joitain kuvia Instagramissa hashtagilla #elämänikuntoon2016. Mistä oikein on kyse, siitä aion kertoa nyt.

Olen ennenkin avautunut blogissa niska-hartia-selkävaivoistani, jotka viime syksynä kävivät aika lamaannuttaviksi. Kipujumeja edesauttoi pitkät työpäivät tietokoneen äärellä, liikunnan vähäisyys ja Neidin kanssa touhuaminen ja hänen kantaminen vailla tietoakaan ergnomiasta. Kierre oli valmis - särkylääkkeitä ja lihasrentouttajia tarvittiin pahimpina päivinä. Kun heräsi viikkokausia rautakankea jäykkyydeltään muistuttavan selän kanssa, asialle oli tehtävä jotain.

Aloin ensimmäiseksi etsimään ulkopuolista tukea treenaamiseen. Olin umpikujassa sen suhteen, millaista treeniä minun kannattaisi tehdä. Kaylan ohjelma veti paikat yhä enemmän tukkoon ja oli selälle liian rankka. Apu löytyi ystäväni kautta, sillä hän tunsi pt-opintojaan viimeistelevän treenarin, joka oli itsekin tehnyt elämäntapamuutoksen pari vuotta sitten. Ei muuta kuin pari meiliä ja sovimme kahvitreffit, jossa tavoitteita tukevia treenejä alettiin suunnitella yhdessä.




Joulukuun alusta alkaen olen tehnyt pt:n minulle tekemää selkäystävällistä, liikkuvuutta ja vartalon joustavuutta tukevaa ohjelmaa. Minulla on yksi ohjelma salille, kaksi kotitreeneihin ja vielä venyttelyohjelma päälle. Tavoitteena päästä pysyvästi eroon niska-hartia-selkäkivuista, vahvistaa keskivartaloa ja toki siinä samalla saada energiaa ja iloa treenaamisesta.

Nyt kun takana on reilu kuukausi säännöllistä, viikottain tapahtuvaa kuntosalitreeniä ohjelman mukaan, on särkylääkkeiden syönti loppunut lähes kokonaan ja oma olo on paljon parempi. En herää enää kuin jyrän alle jäänyt ja valittele jäykkyyksiä, vaan yhä useammin herätessä olo on varsin hyvä. On ollut todella kivaa ja helppoa käydä salilla treenaamassa, kun on tiennyt mitä tekee. Lähipäivinä onkin aika nostaa panoksia ja tehdä uusi treeniohjelma. Tämä ensimmäinen oli alkulämmittelyä ja nyt aletaan treenaamaan hieman tavoitteellisemmin, ei kohti unelmien bikinivartaloa, vaan edelleen yleinen hyvinvointi, liikkuvuuden ja lihaskunnon parantaminen ykkösinä.

Yleinen hyvinvointi on muutenkin ollut paljon mielessä syksyn ja talven mittaan. Osallistuin kerrassaan inspiroivaan Anne Kukkohovi & kumppanit -bloggaajailtaan joskus loppusyksystä. Puhtaus niin ruoassa kuin kosmetiikassa, liikkuminen, hyvinvointi ja superfoodit olivat tuon illan teemoja. Ilta huipentui Pekka Hyysaloon ja hänen tarinaansa. Uskomaton taistelija, joka ei periksi anna.




Olin varmasti aika ummikko moniin muihin paikallaolijoihin verrattuna, sillä superfoodit, raakaruoka tai luonnonkosmetiikka eivät ole minulle niin tuttuja etukäteen. Mutta siksi juuri ne kiinnostivat ja kiinnostavat koko ajan enemmän.

Superfood-yritys Foodinin perustanut Lasse oli elävä esimerkki eettisestä ja ihmisläheisestä yrittämisestä sekä siitä, miten puhdas ruoka energisoi ja tekee olon hyväksi. Saman illan aikana sain kiinnostavan tarjouksen kokeilla Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-valmennusta. Kuuden viikon testijakson aikana oppii uuden puhdasta ruokaa suosivan ruokarytmin sekä kokee muutoksia omassa hyvinvoinnissa. Kaikki paikallaolevat asiantuntijat puhuivat gluteenittomuuden ja maidottomuuden puolesta. Vielä vähän arvon missä kohdin Alkua kokeilisin, nyt ei ole rahkeita ruokasuunnitteluun siinä määrin, mitä se vaatisi.

Tilaisuudelle nimenkin antanut Anne Kukkohovi oli paikalla yhtä hehkeänä kuin mitä olen saanut televisiossa ja naistenlehdissä nähdä. Oli kiinnostavaa kuulla hänen kehittämästä kosmetiikkalinjasta Supermood, joka on täysin luonnonmukainen. Anne kertoi myös Puhdas+ terveystuotteista, jotka nekin ovat täysin vailla lisäaineita. Saimme joitain tuotteita kotiin testattavaksi, niistä lisää myöhemmin. Inspiroiva ja ajatuksia herättävä ilta.


Tarkoitus ei ole haukata liian suurta palaa kerralla, vaan keskittyä ensisijaisesti hyvin alkaneisiin treeneihin. Hoitaa itseä myös sisäisesti eli miettiä ravintoasioita paremmalle tolalle ja ottaa sitä tukevat vitamiinit ja lisät käyttöön. Näillä eväillä kuljen askel askeleelta kohti tasapainoisempaa minua.

Energiaa viikkoon,
Satu

Mitä päälle pakkasilla?

Kaunista, muttta jäätävän kylmää
 

Kuvat lomapäiviltä, jolloin ulkona vielä tarkeni


Hyrrr, miten kylmä. Viime päivien -20c ja rapiat ovat pitäneet ulkoilut vähäisinä. Loppaiselle suunniteltu mäenlasku sai unohtua. Ulkoilut jäivät puoleen tuntiin. Puolessa tunnissa Neiti ehti kokeilla hiihtämistä, laskea pulkalla ja tehdä kävelyretken lähirantaan. Samalla testattiin talvivarusteiden ja kerrospukeutumisen lämpimyyttä. Lähinnä tarkkailussa olivat kädet ja jalat.

Talvipuvun alla Neidillä oli eilen sukkahousut ja pitkähihainen paita paksun villapuvun alla. Jaloissa ohuet ja paksummat merinovillasukat, jotka juuri ja juuri mahtuivat Eccojen alle. Name Itin lämmin merinovillainen kypärämyssy ja sen päällä Superyellown villapipo. Käsissä lampaannahkaiset karvarukkaset ja alla sormikkaat. Voitte kuvitella, kuinka ilolla tämän vaatemäärän pukeminen sujuu 2,5 vuotiaan Neidin kanssa.

Naamat jäätyivät meillä kaikilla lyhyen ulkoilun jälkeen. Lopussa Neiti jo kiukkusi, kuinka poskiin sattui. Tänään hän kiukkusi samaa, kun kävelimme kotiovelta autolla noin 100m matkan. Eli ulkoilut saavat nyt odottaa pari päivää. Päiväkodissakin tuumattiin, että sisäpäivä tänään - en oikein tiedä mikä pakkasraja siellä on. Mutta millä riemulla mini sinne asteli - taisi olla jo kova ikävä touhuja ja kavereita.

Pakkasten edelleen jatkuessa aion lampsia kenkäostoksille, sillä Eccoilla ei pärjätä enää -15c tai kylmemmässä, jos ulkoillaan yhtään pidempään. Luonnonkarvaiset ja lämpimät pakkaskelin kengät ovat haussa - kenties siis Kuomat, Sorelit tai viime talven tapaan Tepsut. Kiitollisena otetaan vastaan kaikki vinkit talvipakkasille taaperoa lämmittämään - etenkin käsi- ja jalkaosastolle :)

Aurinkoista pakkasviikkoa,
Satu

Talven siisteimmät pipot + ARVONTA!



Minulla Polar Wool beanie* ja Neidillä Saima beanie*


Ihana talvi tuli viimein Etelä-Suomeenkin. Mainitsin edellisessä postauksessa, kuinka innoissaan tuo taapero oli eilen lumesta ja pulkkamäestä. Niin innoissaan nauroi ja riemuitsi, että tarttuihan minuunkin. Pukeutumisen suhteen haasteena on taas löytää niin Neidin kuin omiin jalkoihin ja käsiin riittävän lämpimät kerrokset sukkia ja hanskoja.

Talven päähinehaasteet ratkesivat joulun alla, kun postiin kilahti jouluinen paketti Superyellow:lta. Olen fanittanut brändiä siitä lähtien, kun sen pari vuotta sitten Go Expo -messuilta bongasin. Hankin silloin Neidille tämän Superyellown lippapipon, joka on ollut ylivoimaisesti käytetyin päähine hänellä. Pipon perään on tullut kyselyjä paljon niin täällä kuin ulkoillessamme.

Tämän herkullisen brändin kanssa olikin kiva alkaa yhteistyöhön. Superyellow on suomalainen yritys, jonka takaa löytyy Anna Ahlholm. Pipot suunnitellaan Suomessa ja pääosin valmistetaankin. Valikoimassa on joustavia trikoopipoja ja pantoja, villaisia lämpimiä päähineitä sekä kaikkein lämpimimpinä valikoimasta löytyy Polartec Windbloc -fleecellä vuorattuja päähineitä - kaikkia aikuisille ja lapsille.  





Siisteintä tässä brändissä onkin se, että valikoimasta löytyy niin sporttisempiin maisemiin kuin kaupunkiympäristöön sopivia pipoja. Yhteistä päähineille on skandinaavinen ulkonäkö ja värien rikkaus. Toki tarjolla on muyös perusvärejä, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että värikkyys kuuluu ulkoiluun ja ulkoiluvarusteisiin. 

Neidilläkin tuo keltainen Saima beanie tekee talvilookista raikkaan ja kuinka hyvin keltainen erottuu pimeämmässäkin. Itselleni valitsin mallistosta lämpimän oranssin värisen Polar Wool beanien, joka nimensä mukaisesti on täysvillaa. Lisäksi otin leudompien kelien ulkoiluun sinisen Zenith-pannan, joka on fleeceä sisältä eli tuuli ei tuiverra niin helposti sen lävitse. 

Mies puolestaan löysi leudommille keleille kaksi pipoa, lipallisen Solar Peaked beanien ja kirkkaansinisen Race beanien. Valikoimassa on kerrassaan herkullisia väriyhdistelmiä, kevyitä ja lämpimiä vaihtoehtoja, mallit tuntuvat istuvan monenkokoiseen päähän, vaikka pipot ovat yhden koon. 

***

Jottei tämä pipohehkutus jäisi vain omaksi ilokseni, saan arpoa lukijoideni kesken viisi vapaavalintaista päähinettä Superyellown mallistosta!

Parhaiten pääset eteenpäin ja osallistut arvontaan:

1. Klikkaat itsesi Superyellown verkkokauppaan, jossa mallisto on nähtävissä.
2. Kasvatat arpamääräsi kahteen seuraamalla Superyellowta myös Instagramissa.
3. Kolmas arpa saatavilla seuraamalla tätä blogia Instagramissa.
4. Jätä blogin kommenttikenttään tiedot valitsemastasi päähineestä, monellako arvalla osallistuit ja toimiva sähköpostiosoite.

Arvonta-aikaa on tasan viikko eli ma 11.1.2016 asti!

Osallistu arvontaan ja talven siistein päähine voi olla sinun!
Kehotan myös kurkistamaan Superyellown etusivua, josta löytyy etukoodi pipo-ostoksille ;)
Iloa talviulkoiluun,
Satu 

*saatu blogiyhteistyön kautta

Loman loppu




Tänään on lomani viimeinen päivä ja huomenna aamulla tie kulkee tutusti työpaikalle. Neiti ja Mies saavat vielä jatkaa kolme päivää lomailua. Olen tarkoituksella ollut viime päivät vähemmän koneella ja tehnyt enemmän kaikkea muuta. Kaksi viikkoa meni juhlapyhien takia todella vauhdilla. On vietetty joulua ja juhlittu uutta vuotta - molempia rauhallisesti perheen ja ystävien kanssa.

Uuden vuoden viettoon meille kokoontui lopulta parikin ystäväperhettä, joten meininkiä riitti. Lapset olivat innoissaan ja näytti siltä, että aikuisetkin viihtyivät :) Söimme rennosti tex mexiä. Lapset saivat nakkeja ja bataattiranskalaisia - joista osa paloi :D Eli perus-Satu keittiössä.

Seuraavan loman koittaessa en laadi itselleni listaa mitä kaikkea aion tehdä, sillä se aiheuttaa turhaa stressiä ja tunteen, että koko ajan olisi pakko tehdä jotain. Tätä lomaa on vietetty paljon enemmän kotona kuin ajattelin. Mies on ollut osin kipeä ja omakin olo on vaihdellut laidasta laitaan. Treenit ovat sentään jo tällä viikolla kulkeneet kiitettävästi. 





Tänään satoi viimein lunta ja sekös sai Neidin iloiseksi. Hän toisteli ulkona, kuinka kivaa on. Ihan eri tavalla keksittiin puuhaa ulkona, kun on lumi maassa. Tehtiin enkeleitä, koluttiin leikkipaikka ja päästiin ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen omaan pihaan. Tarkoittaen äidille hikisiä paikkoja vetäessä Neitiä ylös ja alas asfaltin raapiessa pulkan pohjaa, mutta se ilo mikä toisen kasvoille tästä kaikesta tuli <3 

Sen lisäksi, että on nähty ystäviä ja sukulaisia, on pelattu p a l j o n. Kuvassa näkyvää Chocoa ja magneettikalapeliä. Muistipeleissä Neiti on aika haka ja niitä on pelattu päivittäin. Hän sai serkkutytön vanhat 15 palan palapelit, jotka ovat myös olleet paljon käytössä. Tässä lomalla kun on saanut seurailla Neidin touhuja tavallista enemmän, niin hän on melkoinen tarinoitsija. Selostaa koko ajan mitä touhuaa ja mielikuvitus vie mennessään. Hän vallan matkustaa bussilla, milloin jumppaan ja milloin muskariin. Tomerasti opastaa vauvaa potalle ja syömään kunnolla, aivan kuten hänenkin kanssaan tehdään.

Huomaan, että lomalla olen paljon ryhdittömämpi ja saamattomampi kuin muulloin. Se kai on osin loman tarkoitus - oma asenne on vaan niin suorituskeskeinen. Kivointa on kuitenkin ollut yhdessäolo, päiväunet, lukeminen, leffaillat Miehen kanssa, ystävien ja sukulaisten näkemiset ja touhuaminen Neidin kanssa. Pää on todella ollut lomalla työasioista. Tästä eteenpäin keskitetään talviulkoilut ja harrastamiset viikonloppuihin ja iltoihin. Hiihtoladuille onkin jo kova hinku ja luistelemaan uudelleen. Ei ole ihan helppo rasti muuten tuo taaperon luistelemaan oppiminen..


Miten muiden pyhät ja välipäivät ovat sujuneet?
Joko on päästy pulkkamäkeen ja talvipuuhaamaan?

Leppoisaa sunnuntaita, 
Satu