Synttäreiden ootd ja kootd

Hame - Zara, paita - Lindex

Otettiinpa oikein asukuvat Neidin synttäreiltä. Saattaisin julkaista blogissa enemmän omia ja Neidin asuja, ainakin niitä kivoimpia, mutta kamera kulkee niin huonosti mukana. Ja harvoin saan Miestä motivoitua tehtävään, sillä olen aika vaativa kuvattava :D Olen niin kriittinen, mitä tulee asentoon, kuvakulmiin jne jne., että vähemmästäkin into lopahtaisi. Pääsyy tähän on tietenkin se, että minä olen tottumaton olemaan kameran edessä ja se tuntuu joka kerta yhtä vaivaannuttavalta, eikä Mieskään ole tottunut kuvaamaan asuja ja säätämään kanssani sen suhteen, että parhaat kuvakulmat tulevat esiin. Ja kuvaustilanteessa Neiti häärää vieressä, näissäkin kuvissa hänet on juuri rajattu oikeasta alakulmasa pois.

Joka tapauksessa synttäreillä ulkoilutin kesän alennusmyynneistä kotiuttamaani hameuutuutta Zarasta. Minut tuntevat tietävät, etten ole hametyttö lainkaan. Kynähameet esimerkiksi eivät vaan istu minulle, mutta tämän hameen malli ja ryhdikäs kangas teki siitä vartalolleni sopivan. Pääsipä hamonen jo kertaalleen työpaikallekin. Heti sain kommenttia, että onko meneillään joku tyylimuutos :) Niin, housutyttö mikä housutyttö.

Neidille mahtui juuri ja juuri huhtikuussa Nizzasta ostettu juhlamekko. En lähtenyt hankkimaan mitään uutta vain syntymäpäiviä varten, kun kaapissa vähällä käytöllä roikkui tämä kaunokainen. Valkoinen sopii minusta hyvin vaalealle Neidille. Sama mekko oli tarkoituksella päällä 2-vuotiskuvauksissa. Hiuspantakokoelma alkaa olla valtaisa, joten kumpiinkin synttäreihin laitettiin vähän omalaisensa pääkoristeet. Ja helmet tietenkin kaulaan :) Mekko on muuten Miehen ja tyttären yhteisostos Nizzan Zarasta.


Mekko - Zara, panta - Accessorize


Mitä tykkäsitte asuista?
Toivotaanko niitä lisää jatkossa, ainakin silloin tällöin vai ehdoton nou nou? :)

Rentoa sunnuntaita,
Satu


2-vuotiaan juhlintaa


Ehdinpäs vielä elokuun puolella kertomaan Neidin 2-vuotisjuhlista. Onneksemme tuo viikonloppu oli aurinkoinen, joten pystyimme hyödyntämään pihaa sekä lauantain että sunnuntain juhlissa. Lauantaille oli kutsuttu lähes 30 vierasta, joka etukäteen hieman hirvitti, mutta kävipä niin, että peruutuksia tuli vielä saman päivän aikana. Lopulta meitä taisi olla noin parikymmentä juhlijaa ja mahduimme oikein hyvin.

Näissä ystävä- ja kummipainotteisissa kinkereissä oli lapsia kaikkiaan kymmenen, ikähaarukka 6kk-10vee. Menoa ja meininkiä riitti. Lapset löysivät toisista seuraa ja aikuiset saivat suht rauhassa juoda kahvinsa ja vaihtaa kuulumisia. Neitiä jännitti alkuun kovasti, kun vieraat saapuivat, mutta kun saatiin vähän murkinaa rintaan ja kakkua - first time ever - niin hänkin lämpesi. Hän kyllä innokkaasti sanoi kaikille paketin nähtyään, että: "HALUUN". Auttavia käsiä riitti, kun oli pakettien avaamisen aika ja uudet lelut pääsivät heti leikkeihin mukaan. 

Suolaisen tarjottavan miettiminen aiheutti tänä vuonna eniten päänvaivaa. Lopulta päädyimme pizzaan. Teimme salami-ananas ja tonnikala-aurinkokuivattu tomaatti -täytteillä yhteensä kolme pellillistä. Pizzat kävivät kuin kuumille kiville, ollen todella todella maukkaita, joten harmi, että kuvaa niistä ei taltioitunut kameraan. Lisäksi tarjosimme ystävältä tilattua vademamoussekakkua, jota suloinen Niiskuneiti koristi. Kuivakakkusuosikkiani Pätkiskakkua, Domino-keksejä, vaahtokarkkeja, naksuja ja Talk-muruja. Hyvin simppelit tarjoilut kaikkiaan. Eniten väkertämistä vaati kuvassa näkyvät hedelmävartaat, mutta ne maistuivat hyvin lapsille, joten kannatti nähdä se vaiva :)

Koristeluissa turvauduttiin värikkäisiin ilmapalloihin, itse tehtyihin viireihin ja hyödynnettiin edellisenä vuonna hankitut pompomit. Ei mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin saatiin vähän luotua lastenjuhliin tunnelmaa. Valokuvakollaasi jäi tänä vuonna tekemättä. Neiti antoi kaikille vieraille kiitoksen yhden Anninan ottamista 2-vuotiskuvista.




Sunnuntain sukulaisjuhlissa tarjoiltiin puolestaan aiemmin tällä viikolla blogissa esittelemäni Brita-kakku ja suolaiseksi teimme pasteijoita. Tarjoilujen laatuun ja määrään olin tyytyväinen molempina päivinä. Neiti sai kivoja lahjoja, kaikki todella mieleisiä ja hyvin tähän kehitysvaiheeseen sopivia. Myös Puky-potkupyörä tuli odottamaan ensi kevättä, sillä vielä se on hintsusti liian iso Neidille. 

Soiva Laulukirja, kassakone, lääkärisetti ja soittorasia ovat olleet joka päiväisessä käytössä synttäreiden jälkeen. Kaikkein parasta Neidin kantilta oli varmasti se, että kaikki tutut lapset olivat hänen luonaan leikkimässä yhdellä kertaa. Kun yleensö näemme kutakin perhettä kerrallaan, eikä näin isossa mittakaavassa yhteisiä juhlia ole kuin harvoin. Ei se mikään ihme ole, että synttäreistä puhutaan edelleen päivittäin ja hän joka päivä toivoo, että taas olisi syntymäpäivä. Onhan se hänen ikioma juhlansa <3

Millaisia synttäreitä muilla 2-vuotiailla on ollut?
Mitäs tykkäsitte meidän juhlista?

Satu

Hernesaaren Ranta


Pala St. Tropezia. Näin olen kuullut useammankin kuvaavan Helsingin Hernesaareen pystytettyä kesäkeidasta. Pitihän paikka nähdä viimein itsekin ja damn, miten koko kesä on mennyt ilman käyntiä Hernesaaren Rannassa. Viereisessä Birgitassa tuli testattua burgerit ja Mattolaiturilla käytyä skumpalla, mutta vasta viime sunnuntaina aamutuimaan, kaupungin vasta heräillessä kävimme tsekkaamassa tämän uusimman Sedulan.

Helteisen aurinkoinen keli on ehdottomasti se, milloin Hernesaaren Ranta on houkuttelevimmillaan. Tai lämmin kesäilta. Päivittäin klo 10 eteenpäin asiakkaita palveleva paikka oli paria aamukahvittelijaa lukuun ottamatta typötyhjä. Siistijät siivosivat edellisen yön juhlimisen jälkiä ja laituriin kiinnitetyissä veneissä näytettiin heräilevän uuteen päivään melko rapsakoissa tunnelmissa. Neiti ja serkkutyttö viipottivat käsi kädessä pitkin ja poikin, kun me kälyn kanssa fiilistelimme ympäristöä ja sitä kuinka tänne on pakko päästä viettämään iltaa. 

Monipuolinen kokonaisuus sisältää aurinkoterassin, konttialueen ruokapaikat, huvilateltan biletykseen ja venelaiturin veneilijöille. Todellakin mieleen tulee tuulahdus Euroopan rantakohteista. Aamutuimaan sunnuntaina tarjonta ruoan ja juoman suhteen oli heikohko, sillä teltasta olisi saanut vain alkoholia ja Roberts Coffeesta kahvia ja pientä purtavaa. Vasta puolilta päivin tarjolla on brunssia ja muuta syötävää, kuten sushia, pizzaa, meksikolaista jne.



Paikka on aika syrjässä, mutta tämä asia on ratkaistu tarjoamalla ilta-aikaan keskiviikosta sunnuntaihin ilmainen bussikyyti keskustan ja Hernesaaren Rannan välillä. Ehkä itse tykkäisin käydä täällä perheen kanssa päiväaikaan syömässä tai kahvilla, tai vaihtoehtoisesti ilta-aikaan drinkillä jonkun ystävän kanssa. 

Sunnuntaina meidän jalat veivät aika pian Birgittaan taivaallisten sämpylöiden, jättikahvien ja makeiden piiraiden äärelle. Molemmat Hernesaaren mestat ovat todella siistejä kokonaisuuksia ja on ihan mahtavaa mielestäni, että Helsinkiin tipahtelee tällaisia kesäkeitaita rannan läheisyyteen. Kertokaas vielä viisaammat, miten Espooseenkin saataisiin vastaavia houkuttelevia ravintola- tai kahvilakokonaisuuksia? Haukilahtea tai oikeastaan Matinkylän rantaa lännempää ei viihtyisää rantaravintolaa tunnu löytyvän. Vain pari enemmänkin grillikioskia muistuttavaa kesäkahvilaa. 

Toivottavasti kesä jatkuu vielä muutoinkin kun näiden kuvien muodossa :)

Ihanaa viikonloppua,
Satu

Kahvipöydän kuningatar - Lumoava Brita


Pakko nostaa podiumille Neidin syntymäpäiväjuhliin tekemäni elämäni ensimmäinen Brita-kakku. Taivaallisen makuinen ja kesäisen marjainen! Olen ollut Brita-kakun suurin fani jo pikkutytöstä lähtien, kun tätini kakkua kesäisin teki, mutta nyt vasta tein sen ensimmäistä kertaa omin kätösin.

Hommahan meni niin, että lauantain juhliin olin tilannut kakun tutulta, siitä lisää myöhemmin, ja sunnuntain sukulaisbileisiin aioin loihtia tämän marjaisin Brita-kakun bravuuri-Pavlovan sijaan. Pavlovia on pyöräytelty jo niin monet kesät, että nyt kaipasin vaihtelua sille. Mikäs sen parempi kuin lähes samoista komponenteista koostuva Brita.

Kakun teko oli jäänyt juhla-aamuun, joten ei muuta kuin Kinuskikissan ohje auki ja hommiin. Ensimmäiset epätoivon hetket koettiin, kun näytti siltä, että kakkupohja ei riittäisi pellilliseen. Kyllä se lopulta riitti, mutta aika hintsusti taikinamassaa ohjeen mukaan oli. Tosin nyt tiedän myös sen, että erittäin ohut kerros taikinaa riittää ja on jopa toivottavaa, että taikinakerros on ohuehko.

Marenkia tehneet tietävät, kuinka kriittistä se on.  Kulhoon, mielellään metalliseen, ei saa joutua pisaraakaan vettä tai kananmunan keltuaista. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sain vatkata valkuaiset ja sokerin toistamiseen, jotta seos alkoi näyttää kuohkealta marengilta. Ehkä haastavin vaihe ensikertalaiselle oli kuitenkin marenkimassan levittäminen kostean taikinamassan päälle uunilevylle. Meinasin jo luovuttaa,  kunnes sain puhelimen kautta kannustusta ystävältä, että ei se ole niin justiinsa, vaikka ainekset sekottuvat. Eikä tosiaan ollutkaan.

Uunista nimittäin paljastui kauniin ruskean värin saanut kakkupohja, joka oli maun ja koostumuksen puolesta erinomaisuutta hipova. Väliin laitoin samaa sekoitusta, kun aina Pavlovaan, eli maitorahka-kermavaahtoa ripauksella sitruunaa ja vanilajsokeria mansikkalohkojen kera. Toinen koulukunta jättää koristelematta tämän Britan päälliosan, mutta ollessa kyseessä syntymäpäiväjuhlat, laitoin siihenkin maitorahkasekoitusta sekä vadelmia, pensasmustikoita ja mansikoita. Viimeistely vielä mintunlehdillä ja kakku oli valmis.

Jos joku miettii sokerimassa- ja marsipaanikakuille vaihtoehtoa loppukesän juhliin, niin voin suositella taivaallisen makuista Britaa. Eikä sovi unohtaa Pavlovaa, jonka teen aina tällä Olivia-lehden reseptillä. Kummankin kakun voi koristella ja täyttää mieleisellään tapaa. Minä olen vain niin tapoihini pinttynyt, että päädyn aina samoihin marjoihin :)

Mikä on sinun suosikkikakkusi eli kahvipödän kuningatar?

Nautitaan tänään viimeisestä hellepäivästä!
Satu 

We made it!

Kippis sille!

Nimittäin ensimmäinen työ- ja päiväkotiviikko onnistuneesti takana! Kaipa viikko aika kivasti meni, kun joka aamu selvittiin päiväkotiin ja töihin ja molemmista takaisin kotiin. Iltoihin ei tarvinnut juuri ohjelmaa kehitellä, sillä niin väsyneitä olimme kaikki, etenkin minä aamuherätyksistä sekä työpäivistä.

Tämä viikko oli vielä pehmeää laskua niin Neidille kuin minulle, sillä Neidin viikko oli vain kolmipäiväinen ja omasta työviikosta yksi päivä meni Naantalissa Muumimaailmassa. Se oli osaltani täyttä työntekoa helteisissä olosuhteissa, mutta Neiti pääsi samalla Miehen kanssa lähes privaatisti Muumeja moikkaamaan, niin tyhjää saarella oli. Mihinkään ei todella tarvinnut jonottaa, eikä heinäkuisesta väenpaljoudesta ollut tietoakaan. Niiskuneitiä sai halata sata kertaa kaikessa rauhassa :)

Tällä viikolla minä vein Neidin hoitoon ja Mies haki. Aamutoimet sujuivat ja matkan taitoimme pyörällä, mikä ripeytti selvästi matkantekoa. Neiti jäi kaikkina aamuina ihan hyvillä mielin päiväkotiin. Aina lähdön hetkellä oli pientä tarkertumista, mutta kun hoitajan kanssa menivät vilkuttamaan ikkunasta, niin ihan reippaana pieni ponnaripää sieltä äidille vilkutteli. On ollut aivan huippua, että Neidin "bestis" naapurista on samassa päiväkodissa. On kaveri, jonka kanssa saa heti leikit käyntiin ja aamu käynnistyy puhtaalla riemulla toisen olemassaolosta <3

Sen verran reagointia päiväkodin aloittamiseen on ollut, että kiukkuilu iltaisin kohdistuu minuun ja sitä on riittänyt. Mihin aiemmin kelpasi vain äiti on kääntynyt toisinpäin, vain isi saa viedä nukkumaan ja lohduttaa suruissa. Sydämestä ottaa, mutta eipä sille mitään voi. Neiti on selvästi vielä hämillään muutoksista, mutta eipä se mikään ihme olekaan.

Viikko on ollut hektinen ja väsyttävä. Neitiä en ole juuri päivisin ehtinyt miettimään, niin paljon on hommaa työrintamalla. Mutta kertoman ja näkemän mukaan hänellä on mennyt kivasti. Äiti ja tytär taisivat molemmat itkeä itkunsa jo edellisellä viikolla :) 

Eikä viikko ihan onneton ole ollut, kun treenaamaankin olen ehtinyt kolmesti!! (useammin kuin kotoiluviikoilla) ja torstaina Taiteiden Yöhön Pikku Papun konserttiin. Erinomainen viikko siis, joka päätetään viikonloppuun vailla ohjelmaa. Aurinkoa ja perheen kanssa yhdessäoloa. Mikä parasta, nyt viedään Miehen viimeisiä yövuoroja ikinä!

Kertokaas muutkin, mitä teille kuuluu? Miten syksy on käynnistynyt?
Ettei mene vallan yksinpuheluksi :)

Satu

Working again!


Tänään se alkoi, nimittäin työntäyteinen syksy. Selvisin kunnialla ensimmäisestä aamuherätyksestä, Neidin kuskaamisesta päiväkotiin ja siitä työpaikalle julkista liikennettä hyödyntäen. Arkiaamut alkavat vastaisuudessa viimeistään klo 6:30 ja siitä sitten vaihtelevasti joko talsin Neidin kanssa päiväkodin kautta työpaikalle tai hyppään bussiin lähipysäkiltäni vailla vientivelvoitetta. Viennissä ja haussa on omat kommervenkkinsä; viedessä saa tehdä kaikkensa, että aamusta selvitään ja ovesta päästään kunnialla ulos. Iltapäivällä taas nälkä kurnii jokaisen vatsassa ja päivän aikana koettu ikävä saattaa purkautua ties miten.

Työt odottavat tekijäänsä ja syksyn linjaukset täyttäjää. Tai varsinaiset suuret linjat määritettiin jo viime viikolla firman kehityspäivillä Jyväskylän kupeessa. Nuo kaksi päivää antoivat energiaa, intoa ja vahvistivat taas sitä yhdessä tekemisen meininkiä, että palaan töihin hyvillä mielin.

On ihana mennä taas päivittäin työpaikalle kotona vietetyn ajan jälkeen. Saada aikaan asioita, haastaa itseään ammatillisesti, olla superien kollegojen kanssa ja jutella aikuisten juttuja. Tehdä sitä mistä saa kicksit. Ei tietenkään aina ole yhtä juhlaa, mikä elämässä olisi, mutta pääsääntöisesti nautin työstäni. Haaveissa siintää jo itsensä kehittäminen jollain tapaa, kenties kouluttautuminen, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Nyt on kova vimma päästä eteenpäin, oppia ja kehittyä ja se tulee osittain onnistumaan jo tulevan syksyn aikana. 

Juuri nyt en stressaa vesisateista, vaikeista aamuista, kiukutteluista tai loskassa rämpimisestä. Sillä senkin aika takuulla vielä koittaa. Keskitytään positiiviseen niin kasvotusten kuin verkossa ;)

Millä mielin muut menossa kohti syksyä?

Huomenna tuo pieni täyttää 2-vuotta <3 Viikonlopun juhlista juttua sitten seuraavaksi.

Kivaa viikkoa, SS

Eka treeniviikko takana, toinen edessä

 Päiväkotipäivien vastapainoksi on veneilty, käyty rannalla ja uimassa.

Keväällä kun kävimme tutustumassa päiväkoteihin ja jokainen päiväkoti suositteli varaamaan kaksi viikkoa tutustumisjaksoon, ajattelin sen olevan liioittelua. Että ei kai siinä kahta viikkoa mene. Ensimmäisen harjoitteluviikon jälkeen voin sanoa, että se ei ole yhtään liioittelua. Se on oikein sopiva aika päiväkotiin tutustumiselle. 

Kukin perhe tekee tietenkin omien mahdollisuuksiensa mukaan, mutta meidän perheessä ja tämän lapsen kohdalla kahden viikon yhteinen tutustuminen tuntuu hyvältä. Rauhallinen tutustuminen on sopinut Neidille, joka on koko ajan rohkaistunut ja mennyt enemmän mukaan päiväkodin toimintaan. Turvaa on haettu äidiltä tai isiltä päivä päivältä vähemmän.

Kuvailisin viikkoamme vaiherikkaaksi. Ensimmäisenä päivänä vielä aika arasti tutustuimme paikkoihin, toisena päivänä aamu alkoi huudahtamalla: "Lähdetään päiväkotiin!". Toinen tutustumispäivä oli kuitenkin vaikein päivämme. Silloin ajattelin, että tästä ei tule mitään ja koko homma perutaan. Oli liikaa tilanteita, liikaa kiukkuamista ja liikaa itkemistä. Liikaa sitä, että tuo pieni jää muiden jalkoihin ja itkee päivät kun lelut viedään käsistä ja hän on liian pieni isojen leikkeihin.

Kahtena seuraavana päivänä asiat olivat taas paremmin. Rauhallisempaa ja kontrolloidumpaa. Neiti pääsi rutiineihin kiinni nopeasti ja siirtymätilanteet alkavat sujua. Hän oppi parissa päivässä, että omista leluista kannattaa pitää kiinni tai ne menettää. Kahden päivän jälkeen hän käyttäytyi kuin omistaisi kaikki lelut ja komensi muita. Olen helpottunut, sillä nyt tiedän että hän tulee pitämään puolensa, vaikken minä ole vieressä. Anteeksi pyytämistäkin päästiin harjoittelemaan.

Päiväunille hän meni vailla mitään ongelmia kolmantena treenipäivänä ja neljäntenä nukkui jo kahden tunnin päikyt. Aivan mahtavaa! Koko kesänä ei olla kotona nukuttu noin pitkiä päiväunia. Ainoa mikä huolettaa on syöminen. Ruoka ei ole maistunut muutamaa leipää, näkkileipää ja karjalanpiirakkaa lukuun ottamatta paria lusikallista enempää. Tämän täytyy muuttua, sillä muuten hänen energiat ei riitä millään koko päiväksi.

Ensi viikolla päivät aloitetaan aamupalalla päiväkodissa, jotta hän tottuu siihen. Samoin on aika harjoitella sitä, että kumpikaan meistä ei ole mukana, vaan  apu saadaan hoitajilta. Nimittäin viikon päästä ollaan tositoimissa. Riemukkaimpia hetkiä ovat olleet pulppuava ilo, joka purkaantuu päivittäin kuin Neidin paras ystävä eli naapurin poika tulee päiväkotiin. Hän on myös kovasti erään 3-vuotiaan tytön perään ja matkii häntä monessa. Päiväkodin arki on äänekästä ja vauhdikasta, on ollut kiva huomata, että päiviin sisältyy useita rauhallisia hetkiä ja esimerkiksi aamut ennen ulos siirtymistä ovat olleet rauhallisia. 

Uskonkin, että hyvä tästä tulee kunhan vauhtiin päästään. Luvassa on niin paljon kivaa puuhaa päivittäin, vaikka taatusti Neiti olisi kotonakin vielä viihtynyt vähemmillä virikkeillä. Henkilökunta on ammattitaitoista ja todella työllistettyä. Ihan uskomatonta kuinka he hanskaavat näiden ipanoiden hoidon.

Haluatteko jatkossakin kuulla meidän päiväkotikuulumisia?

Tämä äiti lähtee tänään kohti Peurunkaa ja firman kehityspäiviä, joten kuullaan taas sen jälkeen.
Mies ja Neiti jatkavat alkuviikon päiväkotiharjoittelua.

Aurinkoa, SS  

Kurkistus 2-vuotiskuvauksiin


Saimme Anninan ottamien valokuvien koevedokset ja iski heti valinnan vaikeus, mitkä kuvat kotialbumiin valitsisimme. Annina sai tallennettua juuri sellaisen kujeilevan kiharapäisen tytön kuviin kuin toivoinkin. Samalla otimme muutaman perhekuvan, joista joku päätyy kodin seinälle. Ilo oli huomata sekin, että vaikka kuvauspäivän ilta ei ollutkaan aurinkoinen, saati lämmin, se ei näy kuvissa lainkaan.

Itse kuvaustilanne oli aikamoista juoksemista ja Neidin motivointia. Nimittäin 2-vuotias ei todellakaan tee sitä mitä pyydetään, vaan sitä mitä haluaa. Hän kiinnostuu uudesta jutusta hetkeksi, mutta kuvaajalla ei todella ole montaa minuuttia aikaa taltioida hetkiä. Neitiä motivoitiin kuvauksen aikana saippuakuplilla, ilmapalloilla ja rusinoilla. Kuvauksen lopuksi otimme vielä viimeiset kuvat värikkään jättitikkarin kanssa, joka oli mainio idea Anninalta. Neiti lipoi tikkaria ihmeissään sanoen: "Nam". Tikkarista juteltiin myös koko automatka kotiin ja sen jälkeenkin.

Lopputuloksessa näkyy sekin, että kuvaajamme oli kokenut lapsikuvaaja. Onhan hän ikuistanut taidolla kolmea lastaan. Annina on taannoin aloittanut sivutyönä valokuvata muidenkin lapsia perheitä ja esimerkiksi häitä. Suosittelemme häntä oitis, jos etsit kuvaajaa pääkaupunkiseudulta. Ideat ja toteutus menivät meillä hänen kanssaan nappiin.

Aiemmassa postauksessa nähty seppele ei ikinä päätynyt kuviin asti, sillä A. se oli lopulta liian pieni ja B. se nuukahti kuvauksiin mennessä. Ehkä sitten 3-vuotiaana kokeilemme seppelettä, on minullakin aikaa treenata sen tekemistä. Nimittäin tuo testikappale vaati aika lailla lankaa kasassa pysyäkseen :)

Aurinkoa loppuviikkoon, SS

Elokuu ja uusi arki




Kiitos ihanista ja kannustavista viesteistä edelliseen postaukseen <3 Tottahan se on, että päivähoidon aloittaminen on äidille vaikea paikka päästää irti kaikesta tähän asti olleesta. Tekee kuitenkin hyvää purkaa omia tuntoja ja ajatuksia, sekä huomata, etten ole ainoa herkkänahkainen äiti aloittamassa päiväkotitaivalta esikoisensa kanssa. 

Elokuu alkoi Neidin 2-vuotiskuvauksilla lauantaina. Kuvaajaksi valikoitui Lumoista tuttu bloggaajakollegani Anniina, jonka työnjälkeä voi ihastella hänen valokuvaussivustoltaan Facebookissa. Olen nähnyt vasta muutaman kuvan, mutta niissä Neiti juuri niin syötävän suloinen kuin ajattelinkin. Toivoin, että saisimme ikuistettua hänet iloisimmillaan vaaleat kiharat vapaana heiluen. Kerron lisää kuvauksesta omassa postauksessaan.

Päiväkotiharjoittelu alkaa tosiaan huomenna ja tämän elokuun ensimmäisen viikon minä olen lomalla ja Neidin kanssa. Seuraavalla viikolla olen alkuviikon työreissussa, jolloin Mies ja Neiti jatkavat harjoittelua. Eiköhän toisella treeniviikolla viimeistään Neiti jää yksin päiväkotiin muutamaksi tunniksi. Meillä molemmilla on työreissut tuolloin, ja sattuipa niinkin, että hääpäivänä Mies on omallaan. Hurjan kiireisen viikon päätteeksi on aie juhlia Neidin 2-vuotispäivää sekä lauantaina että sunnuntaina. Hyvät ja riittoisat tarjoiluvinkit otetaan vastaan :)

Kahden viikon päästä alkaakin meidän varsinainen "uusi arki", sillä minä lampsin työpaikalleni maanantaista torstaihin ja Neiti päiväkotiin samoiksi päiviksi. Elokuussa Mies on vielä kolmivuorossa, joten pystymme sumplimaan Neidin päivien pituutta kiitettävästi. Syyskuussa kun Miehenkin 8-16 työ alkaa, Neidin päivät hieman pitenevät.

Onneksi kelien lupaillaan olevan suotuisia, niin aiomme vielä iltapäivisin ja iltaisin nauttia niistä. Päiväkotiharjoitteluakin on alkuun vain aamupäivisin, joten eiköhän me iltapäivisin puuhailla uinti- ja puistohommia tuttuun tapaan. Elokuu on meille myös juhlakuukausi, sillä hääpäivän ja Neidin synttäreiden lisäksi Miehen sisko, anoppini ja kummityttöni juhlivat kaikki synttäreitään tässä kuussa. Luvassa juhlaa ja arkea.

Sitä, miten blogin käy, on vaikea ennustaa. Jos aikaa ei ole kuin pikapäivityksiin, ei tätä ole järkeä jatkaa, mutta aika näyttää, miten ja milloin minulla on omaa aikaa. Olen kyllä aika ehtiväinen, jos arki ei muutu kovin raskaaksi tai väsyttäväksi :)


Kutkuttavaa elokuuta,
SS

Tsempit kaikille päiväkotitaipaleen aloittaville perheille<3