Ristiriitaisia tunteita päiväkodin aloituksen alla


Kuvat eräältä sunnuntailta Espoon Gåsgrundetista

Sydäntä puristaa monta kertaa päivässä  ja pelkkä Neidin katsominen saa toisinaan liikutuksen vallalleen ja silmät kostumaan, niin kova ikävä minun tulee häntä, kun päiväkoti alkaa. Olen ollut ristiriitaisissa tunnelmissa viime päivät ja mitä lähempänä päivähoidon aloittaminen on, sitä enemmän se mietityttää. Samaan aikaan odotan innolla työntekoa ja aikuista seuraa peräti neljä päivää viikossa putkeen. Tämä tuntuu oikealta hetkeltä aloitttaa päiväkoti.

Olen stressannut varusteiden riittävyydestä, niiden sopivuudesta ja siitä, onko meillä nyt joka keliin sopivat vaatteet hänelle. Vaikka ne ovat vain ulkoisia seikkoja. Oikeasti olen huolissani siitä, miten hän pärjää. Hyväksyykö hän hoitajat lähelleen. Luottaako hän hoitajiin ja tuntee olonsa turvalliseksi. Miten hän selviää mahdollisista vastoinkäymisistä, haavereista ja osaako pitää puolensa. Miten häntä tuetaan uusissa tunteissa ja tilanteissa, joita hän kohtaa päivittäin.

Edessä oleva tutustumisjakso on opettelua meille kaikille. Ristiriitaisia tunteita, ikävää, iloa, kannustamista ja tsemppaamista. Toivon, että hän löytää ryhmän lapsista itselleen ystäviä, eikä tule torjutuksi.

Hän on pieni, herkkä ja minulle niin rakas. Häntä hoitavien piiri kasvaa ensi viikosta alkaen ja  kasvatuskumppanuus laajenee puolisosta päiväkodin hoitajiin. Meidän kaikkien täytyy oppia kommunikoimaan heille ja luottaa heihin. Soittaa perään ja kysellä, miten tyttö pärjää, jos siltä tuntuu.

Sisimmässäni tunnen, että hän pärjää hoitopäivät hyvin. Muilla päiväkodin lapsilla on siinä asiassa suuri merkitys. Hän on niin kovin innoissaan muista lapsista ja säntää vähintään moikkaamaan, jos ei halaamaan tuntemattomiakin.

Päiväkodin elämää -blogin kirjoitus muutoksesta kuvasi edessä olevaa ajanjaksoa aidosti. Teksti antoi oikeat mittapuut asioille, huomioiden nii tunteet kuin järjen.  Aion pyrkiä olemaan rauhallinen, mutta määrätietoinen, kun aloitamme päiväkotiin tutustumisen ensi viikon maanantaista alkaen.

Mitä ajatuksia muilla päiväkodin aloittavilla vanhemmilla on?

Lahjaideoita 2-vuotiaalle

Puky-potkypyörä (kuva Pikkusiili)

Micki-leikkikeittiö (kuva Lekmer)


Niin se vaan on, että heinäkuun puolessa välissä viimeistään alkaa takaraivossa kyteä Neidin syntymäpäiväjuhlat valmisteluineen ja vieraslistoineen. Pieni ahdistuksen poikanen pääsi jo ilmoille, kun ajankohtaa juhlille mietimme. Päänvaivaa aiheutti eniten se, että pitäisimmekö juhlat saman päivän aikana, kuten 1-vuotissyntymäpäivillä, vai jakaisimmeko ne kahdelle päivälle, jota minä kannatan. Lopulta jakaminen kahteen päivään voitti, jotta pystyisimme kiireettä nauttimaan molemmista juhlista. Eiköhän urakasta taas selvitä delegoimalla ja ennakoimalla.

Kutsut on tilattu ja seuraavaksi pitäisi suunnitella tarjoilut ja niiden toteuttajat. Samalla olen kirjannut ylös Neidin mielenkiinnonkohteisiin sopivia lahjaideoita. Neiti on kovin kiinnostunut vauvanuken hoitamisesta. Muun muassa potattaa vauvaa, ruokkii ja vaihtaa vaippaa. Hän pukeutuu mielellään perhoseksi, sonnustautuu koruihin ja kantaa käsilaukkua olallaan ja sanoo: "Söpö".  On välillä omassa pokassa pitämistä touhuja seuratessa. Myös äidin korut ja meikit kiinnostavat kovasti. Joten pienten tyttöjen korut, vauvan hoitoon liittyvä sekä soittorasia korujen säilytykseen ovat oivia ideoita tämän ikäiselle.

Me annoimme hänelle hieman etukäteen kuvan Micki-keittiön. Hän on innokas ruoanlaittaja ja kaupassa kävijä. Hän ostaa milloin omenoita, maitoa ja leipää. Kokkaa ja tarjoilee aikaansaannokset meille vanhemmille. Näin olleen kaikki oheistarvikkeet kauppa- ja keittiöleikkeihin on hänen toivelistalla. Leikattavat raaka-aineet, kattilat ja astiasto.


Keittiövarusteita ja leikkiruokia (kuvat Leikkien)


Dublot, rattaat ja vauvan hoitotarvikkeet (kuvat BR-Lelu)


Soittorasia, soittimet (kuvat Prisma)



Puky-potkupyörä ei ole meidän kohdalla vielä tämän kesän juttu, mutta hyvä lahjaidea 2-vuotiaalle. Neiti on siihen vielä liian lyhyt, joten sen aika on ensi keväänä. Dublot ja etenkin hahmot sekä rakennusalustat peruspalikoiden lisäksi ovat sellaisia aina hyviä lahjoja. Samoin musiikkiin liittyvät lahjat. Hän on edelleen innokas musiikin ystävä, joten soittimia tai musiikillisia kirjoja, dvd:itä ei voi olla tässä perheessä liikaa.

Palapelit on alkaneet vastikään kiinnostaa. Piirtämiseen ja maalaamiseen liittyvät tarvikkeet ovat aina tervetulleita, kuten myös kirjat. Kesällä ihan hitti ovat olleet kirjastossa lainassa olleet Muumikirjat, joissa etsitään kuvasta vihjeiden avulla asioita. On tarinaa ja puuhaa samassa. Tämä lahjalista taitaa olla aika tyttömäinen, sillä siitä puuttuu parkkitalot, kaivinkoneet ja työkalusetit. Hän ei vaan ole osoittanut kovin suurta kiinnostusta mitään edellämainittua kohtaan asukaspuistoissa tai poika-talouksissa vieraillessamme. Lisäksi astiat, lakanat ja vaatteet ovat takuulla joka talouteen sopivia lahjaideoita.


Mitä lisäisit listalle?
Millaisia kiinnostuksenkohteita muilla taaperoilla on?

Aurinkoa päivään, SS


Vink! Tänään on viimeinen päivä osallistua Skidit-festarilippujen arvontaan Facebookissa

Kun sokerinatsin ote lipesi


En ole tainnut sokerista tänne aiemmin kirjoitella, mutta minut tuntevat tietävät, että olemme vältelleet lisättyä sokeria Neidin välipaloissa ja aterioissa. Olen ollut aika ehdoton asian suhteen tähän asti. Tavallaan jo ajatus siitä, että antaisin Neidille sokeriherkkuja, kun hän ei osaa niitä pyytääkään, on vastoin ajatusmaailmaani. Hänelle on riittänyt se, että hän saa syödä jotain samalla kun itse vaikka syön sen korvapuustin kahvin kylkiäisenä.

Herkkuja meidän perheessä ovat olleet talk-murut, maissinaksut (jotka eivät juuri enää maistu), puffits-pallerot, riisikakut, hapankorput ja tietenkin kaikki hedelmät ja marjat. Rusinat ja suolattomat Cashew-pähkinät viimeisimpinä naposteltavina. Nämä ovat melko hyvin riittäneet ja yhtä Miehen antamaa Tripp-mehua lukuunottamatta linja on pitänyt. Tähän asti.

Nimittäin kesälomalla Neiti E on saanut maistella jäätelöä ja tätini taivaallista viinimarjamehua. Jäätelö ei ole maistunut, jos maku on jokin eksoottisempi, kuten mango-meloni, mutta perus-Eskimo maistui oikein hyvin. En siis aio pingottaa tässä asiassa enää, vaan mennä tilanteen mukaan. Jos teemme joku ilta kotona lettuja, niin luultavasti Neitikin niitä saa. Kyläilyillä jätämme edelleen pullat ja jätskit väliin ja tyydymme hedelmiin. Mutta kun ollaan lomalla, olemme lomalla myös arjen rutiineista ja ruokien suhteenkaan ei nipoteta.

Liian sokerin aiheuttama turha energiaboosti ja sitä myöten haasteet muun ruoan maistumisen suhteen, ovat ne päällimmäiset syyt, miksi haluan sitä vältellä. Toki myös säästää Neidin hampaita ja ylipäätään opettaa terveellisiä elämäntapoja, johon toki mielestäni kuuluu herkut silloin tällöin. Päivittäin sokeria kuitenkin saadaan hedelmistä ja marjoista. Samoin mehikeitoissa ja sprutta-jugurteissa on jokunen gramma sokeria. That´s fine. Vauvavuonna maistuneet maustamattomat jugurtit eivät enää maistu, mutta ne on korvattu joko itsetehdyillä smoothieilla tai kuvassakin näkyvillä spruutilla.

Päiväkodin suhteen tähän ei tule poikkeusta. Jos välipalalla on tarjolla kiisseliä, kuten kuulemma joskus on, saa hän sitä muiden lasten tapaan. Kuulemma usein välipala on piirakkaa, pasteijaa tai hedelmiä. Mutta en aio eristää häntä syömään hapankorppua, mitä tulee välipaloihin tai vähäisiin sokerisiin tarjottaviin. Eikä se päiväkodissa olisi ollut mahdollistakaan. Toki mitä isommaksi Neiti kasvaa, sen vaikeampi on häneltä samoja herkkuja kieltää, joita itse syön. Kohtuudella, sitä pyrin korostamaan jatkossakin.

Pohdinnassa on tulevat 2-vuotisjuhlat, jonne suunnittelen parhaillaan tarjoiluja. Hän saa tänä vuonna maistaa kakkua halutessaan. Mutta ajattelin tehdä tarjolle ainakin hedelmävartaita, jos en sitten ihan hedelmäkakkua saa aikaiseksi. Kuitenkin mukana on pienempiäkin lapsia, niin hedelmät ja marjat ovat kivoja naposteltavia heille ja toivottavasti isommillekin.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan sokeriin?
Onko sokeri mörkö vai ystävä? ;)

Mukavaa maanantaita, SS

Skidit-festarit 1.8. ja Facebook-arvonta!


Tasan viikon päästä Helsingin Kalliossa vietetään Skidit-festareita, johon meidänkin on aie suunnata. Viime vuonna nämä jäi väliin, sillä Neiti oli vielä niin pieni. Tänä vuonna bongasin päälavan ohjelmasta seuraavat meitä kiinnostavat esitykset: Ipanaparadion Allun ja Lucan, Soili Perkiön ja Eija Ahvon Muumiperheen Lauluretki (päikkäriaikaan) ja loppuun Raappanan. Myös nukketeatteriesitykset ja työpajat kiinnostavat.

Festari järjestetään Elannon vanhassa korttelipihassa osoitteessa Kaikukatu 4. Luultavasti alueella ja sen ympärillä on todella paljon lapsia ja vaunuja, joten meidän taktiikka taitaa olla kävellä paikan päälle hieman pidempää. Mitä olen tutuilta kuullut, on tämä lastentapahtuma ollut menneinä vuosina t o d e l l a täynnä, jopa liian. Toivottavasti tänä vuonna on tilaa liikkua rattaiden kanssa ja pääsemme Neidin kanssa jotain katsomaan ja kokemaan.

Oletko ollut aiemmin Skidit-festareilla, mitä tykännyt?
Aiotko tulla tänäkin vuonna?

*** 

Arvon blogin Facebook-sivulla 2 lippua festareille!

Osallistut lippujen arvontaan klikkaamalla itsesi Facebookiin ja kommentoimalla kuvaa.
Arvonta-aikaa on tiistaihin 27.7.

Huom! Sinulla on superhyvät mahdollisuudet voittaa liput, sillä kuhina on jossain muualla kuin blogini FB:ssä ;)

Toivottavasti nähdään festareilla!

*Yhteistyössä Skidit-festarit ja Lumoblogit

Kesäloman kohokohtia Savossa



Moikka taas pienen tauon jälkeen! Palasimme keskiviikkona kotiin ja kuinka mahtavaa onkaan käpertyä omaan sänkyyn, kun on viikon nukkunut toisten nurkissa. Reissu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut. Meistä pidettiin hyvää huolta ja ei ole liioiteltua sanoa, että tämän kesän parhaita hetkiä vietettiin juuri tällä reissulla. 

Vietimme ensin pitkän viikonlopun sukulaisiani tavaten Joroisissa. Samassa pitäjässä järjestettiin tuolloin perinteikäs Finnthriathlon-kilpailu, joka erosi aiemmista tänä vuonna siinä, että mukana kisaamassa olivat niin serkkuni tytär kuin mies. Lastensarja aloitti kisaviikonlopun torstaina, kun perille saavuimme. Ja mikä keli meitä odottikaan! Mittari oli hellelukemissa, kun uitimme varpaita tyynellä järvenrannalla starttia odottaen. Olipa paikalle päässyt ministeri Stubbkin lapsineen ja puolisoineen. Nämä 11- ja 12-vuotiaat tytöt ja pojat vetivät kisan sellaisella sykkeellä ja asenteella, että wau!

Perjantaina pidimme välipäivää kisahulinasta, kun vierailimme sukulaisilla, pyöräilimme ja illaksi lähdimme serkkuni luo saunomaan ja uimaan. Jälleen ilta oli aurinkoinen ja tyyni, joten kyllä kelpasi istua saunan terassilla ja Neidin nakkena touhuilla laiturilla. Lauantai kuluikin täysin kisatohinoissa, kun serkun mies osallistui puolimatkalle. Mukana oli muutama muukin tuttu täältä pk-seudulta, joita kovasti kannustimme. Kannustimme oikeastaan kaikkia ja niin tekivät muutkin. Muun muassa paikallisen palvelutalon vanhuksetkin oli tuotu juoksureitin varteen kisaajia kannustamaan. Siirryimme lopuksi urheilukentälle seuraamaan maaliviivan ylittämisiä. Ilmassa oli kunnon urheilujuhlan tuntua. Neiti mennä tohotti mukana, eikä ollut moksiskaan metelistä ja meiningistä. Taputti vaan kovasti mukana, kun kilpailijoita meni ohitsemme ja toisteli "Kilpailu, kilpailu". Lauantaipäivä huipentui pihajuhliin, jossa me nuoremmat serkukset olimme kaikki koolla. Mahtava päivä.



Joroisista suuntasimme Nilsiään anopin ja hänen miehensä luo. Luvassa oli se rauhallisempi osuus reissustamme. Oleilua, saunomista, järvellä soutelua, pihapiirin tutkimista ja Neidin perässä juoksemista. Ja paljon syömistä. Neiti fiilisteli kaikkea mahdollista. Puutarhatontut moikattiin joka päivä, heitimme tikkaa, putsasimme pensaat mustikoista ja metsämansikoista, heitimme käpyjä ja kiviä järveen ja ongitut kalat vasta riemun aiheuttivat. Oli niin ihana seurata hänen iloaan ja intoaan kaikesta pienestä. Tutkimme perhosia ja etanoita. Hän oli haltioissaan "maalaiselämästä". 

Tälle reissulle mahtui kesäloman parhaat säät. Suomen kesä ja pienet pitäjät rantasaunoineen ja järvineen näyttivät meille parhaat puolensa. Sekin toki vaikuttaa, että mieli matkaa lapsuuden kesiin ja muistoihin näitä paikkoja kolutessa. Talot, tiet ja maisemat saavat muistelemaan monia rakkaita, joita ei enää ole, ja niitäkin, jotka ovat, mutta joiden kanssa on harvoin tekemisissä. Minulle matka Joroisiin on aina myös matka menneisyyteen ja rakkaisiin muistoihin. Haluan kovasti tarjota Neidille edes palasen sitä, mitä minulla oli lapsuuteni kesinä, jotka maalla vietin. Näyttääkin siltä, että E viihtyy äitiään paremmin paarmojen ja itikoiden syötävänä, eikä ole moksiskaan missä milloinkin nukutaan. Minä ja Mies nimittäin kotiuduimme aika jäykin selin, joita huolletaan nyt jumpaten ja osteopaatilla. En tosiaan ole enää 2-kymppinen, joka voi nukkua missä tahansa. 

Voisin postailla omat reissuvinkkini näiden kahden lomalla tehdyn autoreissun pohjalta.

Kivaa viikonloppua, SS

Päiväkotiin valmistautumista ja ale-löytöjä


Turku-Naantali-Karjalohja -reissulta palattuamme olemme ottaneet iisisti kotimaisemissa. Neiti vielä vilustui loppureissusta ja sai pienen flunssan, joten viikonloppu meni niiskutellessa ja käheän kurkun kanssa asioita hoitaen. Kiitos sadepäivien saimme tehtyä aivan loistavat hankinnat Neidille Polarn o. Pyretiltä - välikausihousut ja -takki -50%! Olimme aikoneet moiset joka tapauksessa hankkia päiväkotia varten, mutta mikäs sen parempi kuin löytää ne alesta puoleen hintaan. Molemmat ovat kokoa 86cm eli reiluja kooltaan, mutta niillä pystyy kuitenkin hyvin liikkumaan. Housut- ja takkiyhdistelmässä vetosi se, että haalarit tuntuvat olevan aina alaosasta isoja Neidille. Ne eivät istu niin hyvin kun voisi. Housujen henkselien avulla haaraa voi nostaa aika ylöskin, joten liikkuminen on hieman helpompaa takki- ja housut-yhdistelmällä. Katsotaan sitten myöhemmin millainen talvipuku hankitaan vai mahtuuko vanha Reimatec. Sattumoisin kaapista löytyy POPin windfleece, jonka saa takkiin kiinni, näin kuoriasun pitoaika pitenee pitkälle syksyyn.

Reissussa kävi myös ilmi, että Crocs Handle It Rainboot ei yksin kertaisesti istu Neidin jalkaan. Saappailla on muutamia kertoja yritetty kävellä laihoin tuloksin. Niiden pukeminen ja niillä kävely aiheuttavat kiukkuitkun. Eikä kävely näytä kovinkaan tukevalta. Koen, että nilkkaosa on liian kapea ja sitten taas jalkapöydän päällä on liikaa tilaa. Saappaita on nyt testattu niin monta kertaa huonoin tuloksin, että hankimme Neidille uudet kumisaappaat. Nekin löytyivät Polarn O. Pyretiltä. Otimme hänelle koon 21, joka istui täydellisen napakasti jalkaan. Ei mene varmaan pitkään, kun tarvitsemme jo seuraavan koon, mutta parempi mennä näin, että kumisaappaille oikeasti tulee käyttöä ja niillä on hyvä kävellä. Kaikki Neidin kengät ovat tähän asti olleet kokoa 21 :)

Tarramonsterilta on tilattu nimikointitarrat ja niitä liimaillaan sitten kun kotiudutaan Savosta. Varustepuoli alkaa olla kasassa, mutta entäs henkinen. Ei lähimaillakaan. Päiväkodin aloitukseen ei ole enää montaa viikkoa, ja huomaan ajattelevani sitä päivittäin. Stressaan hänen sopeutumista, omaa sopeutumista tilanteeseen. Sitä kuinka olla vahva hänen edessä ja tsempata, kun itku tulee jo pelkästä haikeudesta. Tiedän, että E tulee nauttimaan muiden lapsien seurasta, niin sosiaalinen hän on ja muiden lasten perään. Eniten mietityttää hänen suhtautuminen hoitotäteihin ja siihen, että olemme päivittäin erossa toisistamme. Uusi arki mietityttää, mutta samalla odotan sitä, että se alkaa rullaamaan. Pelkään tulevia sairastelukierteitä, arjen hektisyyttä ja päivien lyhyyttä. Luulenpa, että perjantailla on jatkossa suuri merkitys. Onhan se sitten se meidän kahden kotipäivä.

Ystäväperheet vakuuttavat, että totuttelun jälkeen arki rullaa omalla painollaan. Siihen on minunkin luotettava, sillä ei kai muita vaihtoehtoja edes ole. Toiset tottuu nopeammin ja toiset hitaammin, aika näyttää miten meidän käy. Neidille päiväkodinaloitusta on pohjustettu juttelemalla ja käymällä päiväkodin pihalla. Luemme myös Maisa-kirjaa, jossa Maisa menee päiväkotiin. Eihän hän kunnolla käsitä, mistä on kyse, mutta tietää mikä päiväkoti on ja mitä siellä tehdään.

Aloittaako Sinun lapsesi syksyllä päiväkodissa, millä ajatuksin siellä ollaan?
Onko muut tehneet hyviä ALE-löytöjä?

Savon aurinkoon suunnaten, terkut vitostieltä :)
SS 

Ensikertalaiset Muumimaailmassa


Kovasti odotettu Muumimaailma oli meillä ohjelmassa viime viikon keskiviikkona. Harmaa ja sateinen keli ei juuri mielialaan vaikuttanut, niin kovasti tätä oli odottanut koko perhe. Neidin kiinnostus muumeja kohtaan on ollut sellaista, että suosikkikirjat iltaisin ovat pääosin Muumi-kirjoja. Samoin Muumiperheen Lauluretki -kirja ja -cd osataan ulkoa, niin monta kertaa sitä on kuunneltu ja luettu. Muumimaailmasta oltiin puhuttu moneen kertaan, ja ennusmerkit olivat sen suuntaiset, että hän syöksyisi intoa puhkuen sympaattisten hahmojen kimppuun.

Hyödynsin Muumimaailman mobiilisovellusta ahkerasti päivän aikana, kun tarkistin, milloin on esityksiä Teatteri Emmassa tai laakson muissa kohteissa, mistä löytäisimme wc:t ja kahvipaikat. Olimme Muumimaailman porteilla heti kymmeneltä ja noin kymmentä yli sisäpuolella. Ensivaikutelma värikkäiden talojen reunustamasta tiestä oli idyllinen. Porukka ympärillä liikkui kiireellä kohti mäennyppylää ja sinne päästyämme kohosi eteemme kirkkaansininen Muumitalo ja hahmoista Pikku Myy ja Muumipeikko. Pikku Myytä mentiin saman tien moikkaamaan äidin sylissä, sillä Neiti jännitti Myytä. Myy jutteli ystävällisesti kipakalla äänellään, mutta E ei ollut vakuuttunut hahmosta :) Kun pääsimme Muumipeikon viereen oli hänellä jo kiire päästä halimaan ja paijaamaan Muumipeikkoa.

Kuten kuvista näkyy porukkaa tuona päivänä riitti ja se aiheutti pienen haasteen hahmofiilistelylle. E:n perään piti katsoa silmä tarkkana ja olla vieressä, kun ryntäys hahmojen kainaloon oli niin kova. Pienimmät lapset olivat jäädä isompien jalkoihin. Ja koska E haluaa mennä ja kokea itse, niin turha häntä on syliinkään pakottaa. Muumitalon ympärillä selvästi tapahtui eniten ja oli niin paljon katsottavaa, että siihen oli myös kerääntynyt eniten ihmisiä. Mies ja E kiersivät Muumitalon, joka olikin aika mainio paikka. Sieltä löytyi hahmojen huoneet ja paljon ihmeteltävää.



Papan Laivan luota löytyi toinen vierailumme suosikki, nimittäin kaarnalaivojen uittaminen. Siellä vierähti tovi laivoja uittaen ja Tuutikin touhuja seuraten. Sieltä tiemme veikin pitkospuita pitkin Nuuskamuikkusen teltalle, mutta Nuuskamuikkunen ei ollut paikalla. Neiti alkoi olla jo todella väsynyt puoli 12 aikaan, kun klo 12 olimme suunnitelleet menevämme Teatteri Emmaan Nipsun gramofonitansseihin. Esityksessä näimme kaikki hahmot vielä kertaalleen ja etenkin Tiuhti ja Viuhti sekä Haisulin rap herättivät huvitusta yleisössä. 

Tämän jälkeen E nukahtikin vaunuihin ja suunnistimme uimarannan suuntaan rauhallisen päiväunipaikan toiveessa. Sellainen se olikin, sillä harmaana päivänä uimarannalla ei parin lapsen, lokkien ja hanhien lisäksi juuri muita ollut. Tämä rauhallinen puoli saarta olikin mitä sopivin pieneen hengähdystaukoon kaikesta hälinästä ja ihmispaljoudesta. Aurinkoisena päivänä näin ei luultavasti olisi ollut, mutta kyllä se silloinkin tarjoaa puitteet vaikka uimiselle ja grillaamiselle ulkotulella. Papan Pannu -ravintolasta saimme vielä kahvit kaveriksi Muumimamman herkullisille munkeille.


Loppuyhteenvetona sanoisin, että E oli aika optiimi-iässä (1v11kk) siten, että hänelle saarella oli jo katsottavaa ja ihmeteltävää. Isompi lapsi saa takuulla enemmän irti kaikista pienistä yksityiskohdista ja upeista puitteista, jotka ovat heille tuttuja niin tv-sarjan kuin kirjojen pohjalta. Eli jahka kiinnostus Muumeihin jatkuu ja syvenee, on Muumimaailma takuulla tulevienkin kesien vierailukohde. Se oli käyntikohteena todella idyllinen ja hienosti loppuunmietitty kokonaisuus. Musiikkiesitykset Emmassa ja hahmojen tuokiot täydensivät päivää, joka kuluu yhdessä hujauksessa. Neidille kovin juttu olivat tietenkin hahmot, kuten varmasti suurimmalle osalle kävijöistä. Ehkä ensi vuonna ajoitan reissun kesäkuulle, sillä heinäkuun ruuhkat eivät ole yhtään mieleeni - oli kyseessä mikä tahansa käyntikohde kotimaassa. Suosittelen myös olemaan liikkeellä heti porttien auetessa, sillä mitä myöhemmäksi päivä käy, sen ruuhkaisempaa on saarella.


Joko vierailit Muumimaailmassa?
Millaisia fiiliksiuä paikka herätti?

* Liput saatu Muumimaailmalta

Kesäloman viettoa Turussa - Uusia suosikkeja vanhojen rinnalle

Scandic Julia Family Superior*

Viime vuotiseen tapaan suuntasimme hurmaavaan Turkuun kesäpäivien viettoon tämän viikon maanantaina. Erona se, että mukana oli tällä kertaa ystäväperhe ja Turusta oli tarkoitus jatkaa reissaamista vielä Naantaliin ja Karjalohjalle. Lähdimme ajamaan Turkuun heti aamusta, että ehtisimme päiväunille Kupittaan puistoon ja näin saisimme kaiken irti ajasta Turussa. Automatka sujui yhdessä hujauksessa ja Skanssissa pidetyn lounastauon jälkeen ajoimme suoraan Kupittaalle. Saimme autot puiston viereen parkkiin ja lähdimme saman tien etsimään rauhallista sopukkaa taaperoiden päiväunille. Sopiva paikka löytyi ihan Paviljongin vierestä. Kupittaan puistossa vietetty parituntinen sujui auringon lämmössä oleillen. Houkuttelevilta näyttivät niin liikennepuisto kuin maauimala, mutta niiden koluaminen jäi seuraavaan kertaan. Pian unien jälkeen lähdimme viemään tavararöykkiöitä hotellille.

Majoitus meillä oli perheystävällisessä Scandic Juliassa blogiyhteistyön kautta. Täällä yövyimme edelliselläkin kerralla. Julia sijaitsee Eerikinkadulla, mielestäni huippupaikalla, mitä tulee ostoksiin, ravintoloihin ja Aurajoen rannassa käyskentelyyn. Meillä oli tällä kertaa Family Superior -huone 6.kerroksen päädyssä, mikä oli oikein mainio sijainniltaan. Mistään ei kuulunut pihaustakaan, vaikka selvästi kerroksessa majoittui paljon lapsiperheitä. Family Superior oli kooltaan juuri sopiva, siten, että tilaa oli reilusti. Erillinen "eteiskäytävä" toimi loistavana vaunuparkkina, sillä usein on haaste mahduttaa vaunut, tavarat ja matkasänky samaan huoneeseen. Nyt sitä haastetta ei ollut. Scandicin Sigge-siili maskotti oli tänäkin vuonna Neidin huvi ja onnenaihe numero yksi hotellissa. Siggen perässä juostiin koko aamupäivä ja halailtiin kovasti. Julia näytti jälleen olevan erittäin suosittu lapsiperheiden keskuudessa, sillä syöttötuolit olivat taas aamupalalla kortin alla. Niitä jonotettiin ja aika moni päätyi syöttämään pienimmät lapset sylissä, sillä lapsia oli valtaisasti suhteessa tuolien määrään. Aamupala itsessään oli meistä oikein kattava ja tuore. Neiti söi puuron lisäksi hedelmät ja croissantit ja kananmunat, ja me aikuiset löysimme vaihtoehtoja yli tarpeidemme. En ihmettele hotellin suosiota, sillä lapsiperheiden tarpeet on huomioitu hyvin. Illallisaikaan hotellin ravintolassa olisi ollut mahdollista ottaa perhebuffet, joka varmasti monen perheen valinta olikin sen helppouden takia.


Ravintola Pinellan burger ja härkäpihvi

Meidän oli kuitenkin päästävä illalliselle jälleen Ravintola Pinellaan, niin hurmaava se oli edellisellä kerralla. Eikä  valinta tälläkään kertaa pettänyt - ruoat olivat todella maukkaita, miljöö upea kuten aina ja palvelu ystävällistä. Tästä paikasta ei vaan löydy mitään negatiivista. Sateisen kelin takia istuimme tällä kertaa sisällä, joka oli todella tunnelmallinen. Kaksi taaperoa viihtyi pöydän ääressä kiitettävästi, kun välillä sai touhuta vapaana, syödä ja napostella koko ajan jotain sekä piirtää ja katsoa lastenohjelmia.

Näiden kahden päivän aikana ehdimme testata myös kaksi uutta ravintolaa, molemmat lounaan merkeissä. Maanantaina kävimme Niskassa ja tiistaina Blancossa. Molemmat valittiin sen mukaan, että seurueemme mahtui istumaan ja tarjonta vaikutti lupaavalta. Niskan listalla on pelttileipiä eli pizzoja, jotka ovat täydellisiä niin maulta kuin koostumukselta. Blancossa söimme lähtöpäivän myöhäisen lounaan, joka oli taiten tehtyä Pasta Carbonaraa. Neiti ahmi sitä suuhunsa kaksin käsin. En tiedä mikä siinä on, mutta Aurajoenrannan ja sivukatujen kaikki ravintolat näyttävät niin idyllisiltä ja houkuttelevilta. Vielä jäi monen monta testattavaa tuleville reissuille, vaikka mieli tekisi palata näihinkin uudelleen. Miksen Helsingistä tiedä samanlaisia ruokaravintolahelmiä?

Tiistai oli todella sateinen ja harmaa, joten pohdimme pitkään, missä taaperot nukkuisivat päiväunet. Mies keksi lopulta loistavan idean - Hotelli Marinen terassin. Se on osin katettu ja siellä on suuret aurinkovarjot, joiden alla lapset nukkuisivat ja aikuiset voisivat hörppiä sateensuojassa kahvia ja virvokkeita. Tätä ennen pistäydyimme aleostoksilla Hansassa, josta tarttuikin matkaan työhame ja -paita. Emmekä voineet jättää väliin lelutaivas Casagrandeakaan, joten sielläkin pistäydyimme aamupäivän aikana. Viime vuonna mukaan tarttui Neidin 1-vuotislahja, tänä vuonna selvittiin keppihevosen hankinnalla. 

Tänä vuonna sää ei suosinut samaan tapaan, mutta se ei varsinaisesti haitannut. Meillä oli aika tiivis reilun vuoriókauden visiitti Turussa, joka meni kuin siivillä. Aina jää sellainen tunne, että täällä pitäisi viettää pidempi aika. Ehkä ensi kerralla sitten jo pari yötä tai enemmän :)


Mitkä ovat omia Turku-suosikkejasi?
Mitä suosittelet Turussa vieraileville?
 
Majoitus Scandic Juliassa blogiyhteistyön kautta*

Seuraavaksi sitten Muumimaailman kuulumiset!
SS

Lomailua


Långvikissä on ladattu akut ja sen jälkeen ollaan keskitytty täysillä lomailuun. Torstaina hellepäivää vietettiin veneellä ja perjantaina lähirannalla. Neidin kanssa on läträtty aurinkorasvoilla ja päästy käyttämään uv-suojavaatteita. Merivesi on mielestäni vielä jäätävää, mutta aika moni lapsi näytti olevan eri mieltä. Perjantaina ranta täyttyi aamupäivän tunteina nopeasti ja rantavedessä piti vilskettä. Neiti kaikessa rauhassa teki hiekkakakkuja ja ihmetteli menoa. Nautti silmin nähden vedessä touhuamisesta. Kun lämpömittari kipusi perjantaina lähes 30c, niin pari tuntia oli riittävä aika rantatouhuille.

Yksi loma-ajan projekti on hankkiutua eroon vanhasta ja turhasta tavarasta, joka edistyi eilen hienosti, kun kauppasin vanhoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja Hietsun kirppiksellä. Olimme ystäväni kanssa varanneet kimppapöydän lauantaille.  Kirpputorilla kuhisi kahdeksan aikaan, kun me vasta aloitimme tavaroiden roudaamisen. Raahaamistani viidestä kassista yksi palautui kotiin odottamaan seuraavaa kirppiskertaa eli päivän myyntimäärä ja -saldo oli kohtuullinen. Tulipa samalla saatua aurinkoa sen verran, että rasvailuista huolimatta selkäpuoli paloi ja vaatteista jäi rajat. Hietsun kirppiksellä myyminen ja asioiminen on minulle sellainen jokakesän juttu - torilla on eläväinen tunnelma ja sieltä voi oikeasti tehdä todella hyviä löytyjä. Se on ehdottomasti kirppissuosikkini pk-seudulla.

Loma on muuten sujunut aika omalla painollaan tähän asti. Pienen haasteen on tuonut Neiti E ja hänen nukkumiset. Nyt on selkeästi havaittavissa jonkinasteista turvattomuutta tai pelkoja, mitä tulee nukkumiseen ja unille käymiseen. On ollut hyvinkin levottomia öitä, itketty monta kertaa ja samaa on ollut toisinaan päiväunille käydessä. Hän nukkuu levottomasti ja näkee unia. Varsinaisista kauhukohtauksista ei ole kyse, mutta levottomuudesta. Hänet pitää paijata ja hyräillä unille kerrasta kolmeen yön aikana. Toisinaan rauhoittelu on kestänyt yli tunnin kerrallaan. Joinain aamuina on ollut minulla ja Miehellä tekemistä siinä, että saamme silmät auki 6:30-7:30. Myös iltanukutukset ottavat oman aikansa. Vaikuttaa kuitenkin ohimenevältä vaiheelta, sillä toisinaan unille käydään vanhaan malliin. Toivottavasti rauhoittuisivat ainakin siihen mennessä, kun työt taas alkavat.

Tämä päivä on kulunut pakkaamisen merkeissä, sillä huomenna starttaamme ensimmäiselle kesälomareissulle kohti Turkua. Mukaan lähtee ihana ystäväperhe naapurista. Taaperoiden aika sujunee kuin siivillä, kun on leikkikaveri koko ajan saatavilla. Aikeissa on Turun lisäksi käydä Naantalissa ja Muumimaailmassa. Muumimaailmaa odottaa koko perhe innoissaan! Sekä mökkeillä Karjalohjan suunnalla. Suomen kesän ollessa kyseessä mukaan tarvitaan niin lämpimän, kylmän kuin kostean kelin varusteet. Tavaramäärä on melkoinen, vaikka kyseessä on vain kolmen yön reissu. Tämä on hyvää treeniä parin viikon päähän, jolloin suuntaamme Savoon viikoksi. Olisi vaan niin paljon helpompaa, kun tietäisi, että luvassa on hellettä ja piste.

Ymmärrettävästi kone jää kotiin, mutta kamera kulkee mukana reissussa. Seuraavaksi päivittelen sitten meidän Turun ja Naantalin tunnelmia blogiin, kunhan kotiudumme.
 
Instagram @hyvavoittaa elää ja voi hyvin joka päivä ;)


Oletteko päässeet nauttimaan helteistä?
Muilla Muumimaailma ohjelmassa tänä kesänä?

Kivaa viikkoa!
SS


Lapseni verkkoidentiteetti



Aihe, joka jaksaa puhuttaa ja mietityttää meitä vanhempia ja hyvä niin. Oma mielipiteeni ja ajatukseni aihéesta ovat muuttuneet monta kertaa. Kuten moni blogiani pidempään seurannut tietää, julkaisin vauvavuonna paljon kuvia Neidistä ja kerroin myös hänestä ja meidän haasteista sekä onnistumisista hyvinkin yksityiskohtaisesti. Se tuntui silloin minulle juuri oikealta tavalta kertoa asioista. En oikein osannut edes ajatella siinä olevan mitään kyseenalaista.

Tiedostan riskeiksi kuvien väärinkäytön, josta en kuitenkaan osaa olla kovin huolissani. En halua altistaa lastani arvostelulle tai ikäville kommenteille, joita ei onneksi pitkään aikaan ilmennytkään. En ole osannut olla huolissani siitäkään, että miten selitän asian joskus E:lle. En vaan näe sitä tilannetta, että hän kiroaisi minut siitä syystä, että olen kertonut blogissani julkisesti vauvavuoden tapahtumista ja hänen kasvusta. Tietäähän asiaa en voi mitenkään etukäteen.

Haluan ja minun tehtäväkin on suojella häntä ja hänen identiteettiään. Minulle oli liikaa, kun hänen ulkonäköään ilkeämielisesti täällä viime syksynä kommentoitiin. Siihen loppui kasvokuvien julkaisu ja menin varpailleni kaiken suhteen, mitä täällä kerron. Tein poikkeuksen taannoin, kun meistä yhteiskuvan julkaisin, mutta muuten olen pyrkinyt valitsemaan kuvakulmat siten, ettei kasvot ole suoraan kameraan. Ratkaisu tuntuu itsestä paremmalta, vaikken osaa arvioida kuinka suuri merkitys sillä yksityisyyden kannalta on.

Instagramissa raja on ollut häilyvämpi, enkä ole niin ehdoton kasvokuvien suhteen. Ylipäätään kuvien julkaisutahtikin on hirveästi muuttunut, kun vauva-aikaan spämmäsin henkilökohtaista Facebookiani kaikenlaisilla kuvilla, niin nykyään hyvä jos kerran viikkoon tai kahteen sinne jotain päivitän. Eikä se useimmiten enää koske E:tä. Kuitenkin tämän ajan lapsilla tulee olemaan verkkoidentiteetti jo paljon nuorempana kuin meillä. Totta sekin on, että jokaisen tulisi itse saada määrittää oma verkkoidentiteettinsä ja sen laatu. Siksi onkin oleellista, ettei Neidin oikealla nimellä löydy hänestä mitään tietoja. Vielä pitkään on meidän vanhempien käsissä ja vastuulla neuvoa häntä verkkokäyttäytymisessä ja -etiketissä. Millaista sopii julkaista ja millaista ei. Yksityisimmät asiat, alastomuus tai vessa-asiat eivät tule ikinä kuulumaan niihin, joista kerron missään kanavassa. Ja vaikka minun tekisi mieli julkaista jokainen suloinen ja hassu kuva rakkaasta pienestäni, en sitä enää tee hänen yksityisyyden takia.

Tärkeää on valita, mitä julkaisee ja julkaista mielummin vähemmän kuin enemmän. Mehän emme osaa sanoa, millaisia vaikutuksia lapsuusaikana julkaistuista kuvista lopulta on tulevaisuudessa. Kenties olemme matkalla yhä suljetumpiin ja yksityisyyttä paremmin varjeleviin yhteisöihin, kuten Snapchat, jossa tiedot katoavat niiden säilyttämisen sijaan. Linkkaan loppuun vielä kiinnostavan artikkelin Iltalehdestä, jonka bongasin samaa asiaa käsitelleen Emmin blogista viime viikolla.


Mitä mieltä olette asiasta?
Julkaisetteko kuvia lapsestanne vai ette?
Millaista rajanvetoa harjoitatte?

Aurinkoa päivään,
SS

Vink vink! Lumoavia kesäetuja

http://www.lumoblogit.com/p/lumo-edut.html

Heinäkuu on aleshoppailun ja etujen juhlaa myös meillä Lumoissa. Lumoblogit ovat yhdessä sopineet niin etuja kuin arvontoja Teidän lukijoiden iloksi heinä-elokuulle. Kannattaa pitää silmällä Lumo-edut-sivua, johon etuja päivitellään pitkin kuuta. Ensimmäisenä hemmotellaan lastenvaateintoilijoita tarjoamalla lisäalennusta Pikku-Otukseen ja MiniQ:hun. Myös StokkeTrippTrappiin sopivat playtrayt ja taaperon ruokahetkiin sopivat KG Designin pöytätabletit saa nyt kivalla alella Maxplaylta.

Lumoblogieen Facebook-sivusta kannattaa viimeistään nyt tykätä, sillä siellä tapahtuu nyt viikottain jotain kivaa. Tänään starttasi Herbina-tuotepakettien arvonta ja mitä olen kuullut, niin lapsivalokuvausta suunnittelevien kannattaa pysyä kuulolla :)

Eikä tässä vielä kaikki - nimittäin kolme upeaa mimmiä meidän riveistä järjestää Turun suunnalla lukijatapaamisen 11.7. Jos kiinnostaa päästä hemmoteltavaksi yhden ystävän kanssa, niin kehotan ilmoittautumaan mukaan joko AnnuE-, Pastellipisaroita- tai The Way U Want It -blogeissa. Päivän osallistujat arvotaan. Luvassa on hemmottelua, herkuttelua ja hyvää seuraa kesäisessä Turussa. Tulisin itsekin, jos en sattuisi olemaan sillä suunnalla jo saman viikon alkupuolella. No toisen kerran.

Tää jatkaa nyt akkujen latausta upeassa Långvikissä, johon jokaisen väsyneen äidin pitäisi päästä!  Lataamaan akkuja ja nukkumaan rauhalliset yöunet ja ihan vain olemaan. Minulla on ollut niin luksusoltavat täällä koko ajan, joten ehkä riipaisen reissusta oman postauksen. Uskomatonta, että tällainen helmi löytyi vasta nyt.

Kivaa iltaa ja aleshoppailun iloa ;)
SS