Synttärityttö ja mieletön lahja

Kuvat Långvik

Perjantaisista bibiksistä on pikkuhiljaa toivuttu ja lomaa käynnistelty lämpimän aurinkoisissa keleissä. Vaikka perjantain valmistelut menivät aika viime tippaan ja puuhaa riitti pitkin illan emännöinnissä, niin oli se sen arvoista. Aika ystävien kanssa on niin kortilla nykyisin, että osan kanssa se melkein on kerta pari vuoteen, kun ehtii kunnolla istumaan alas ja vaihtaa ajatuksia. Ruoka-astiat tyhjenivät ja juomat kiitettävää tahtia illan mittaan, eikä valtavan kokoisesta pavlovastakaan jäänyt ylitse. Ilma oli sen verran ok, etttä tarkenimme istua iltaa pihallamme. Auringon laskiessa kipaisin villasukkia, villatakkeja ja vilttejä lämmikkeiksi. Oikein kiva kesäilta mahtavien tyyppien kanssa. Kiitos<3

Tänään on virallisesti syntymäpäiväni, jota perjantaina tyttöjen kanssa etukäteen juhlittiin. Tänään meillä piipahtaa äitini kylässä ja pyöräytin aamutuimaan mansikkakakun. Pavlovat ja mansikkakakut ovat kuuluneet keskikesän juhlapäivääni jo ties kuinka kauan. Huikeinta tämän vuoden syntymäpäivässä on ehdottomasti saamani lahja. Nimittäin huomenna, kun Miehen kesäloma alkaa, saan veneellä kyydin "lahden toiselle puolen" kylpylähotelli Långvikiin! Lahja kulkee nimellä: "Äidin kuntoutusloma". Olen ihan liikuttunut lahjasta, sillä niin tarpeen se tulee. Luvassa on sporttia ja hyvää oloa - spata, kuntosalia, ulkoreippailua, hoitolaa ja hyvää ruokaa. Lataan akkuja ja olen omien ajatusteni kesken, en mieti muita tai huolehdi kenestäkään. 

Enhän juuri koskaan enää ole autuaan yksin vailla velvotteita, vaan yleensä oma aika kuluu ystäviä nähden, sportaten tai asioita hoitaen. Tämä on siksikin ainutlaatuista. Olen todella innoissani ja samalla hämilläni, että millainen reissustani tulee. Joka tapauksessa nukun pitkät yöunet, olen kaikessa rauhassa ja huollan itseäni - henkisesti ja fyysisesti.

Kiinnostaisikin kuulla, onko muilla ollut vastaavia "omia lomia"?
Mitä teit / tekisit vastaavalla lomalla?

Aurinkoista päivää kaikille, 
SS

Vesillä jälleen!





Kuvat taattua iPhone-laatua tällä kertaa

Talven aikana sitä ehtii unohtamaan, kuinka kivaa on pakata eväät reppuihin, pukea pelastusliivit ylle ja suunnata vesille. Tuntuu äärimmäisen hienolta, kun on pääsy kauniisiin saariin tai voi killua veneellä kuumana kesäpäivänä, niin ettei lähimailla ole ketään. Saatan useita kertoja syksyn ja talven mittaan mielessäni manata veneen ja sen vähäisen käyttöajan, mutta sitten kun sinne pääsen, muistan taas, miten kivan lisän se kesiimme tuo.

Juhannusviikonlopun sunnuntaina viimein pääsimme koko perheen voimin vesille. Juhlaviikonlopun jäljiltä niin satamassa kuin lähivesillä oli erittäin hiljaista. Luvattiin sunnuntaille se viikon aurinkoisin päiväkin, mutta vesillä ei todella ollut lämmin. Tuulensuunnasta riippuen, välillä sai pukea pipoa päähän ja toisinaan pärjäsi ilman takkia. Ilahduttavaa oli huomata se, että Neiti pystyy liikkumaan pelastusliivit päällä, eikä ole enää jähmettynyt paikoilleen. Paras paikka veneessä lopulta oli taaimmainen penkki ja moottorin aiheuttamien aaltojen tarkkaileminen.

Veneilyn unilääkkeenä toimiminen ei ole muuttunut mihinkään - Neidillä alkoi silmät lupsua jo lyhyen matkan jälkeen. Olikin aika työ pitää hänet hereillä kotiin saakka, mutta asiaa auttoi hetkellinen saarihyppely, kun kävimme Vasikkasaaressa lampaita tervehtimässä. Vasikkasaari on kenties suosituin Espoon saarista ja sinne saaristovenekin pysähtyy useamman kerran päivässä. Sattui kuitenkin niin poikkeuksellisesti, kun olimme aikaisin liikeellä, että saimme käyskennellä saaressa kaikessa rauhassa. Söimme eväät nurmikentän laidalla, tutustuimme saaren leikkipaikkaan ja lampaita ihmeteltiin pariinkin otteeseen. Todistetusti sanovat: "Bäääääääääää".

Kauan ei tarvitse odottaa lomaa ja kiireettämiä päiviä venellä, sillä tänään alkaa viimein loma. Eipä tässä varsinaista työstressiä ole enää hetkeen ollut, mutta työvelvoitteita toki. Elokuussa onkin sitten jo täysi tohina päällä niin työ- kuin hoitokuvioiden osalta, joten ansaittu lepohetki tulevina viikkoina tulee tarpeeseen. Loman alkamista ja ensi viikon synttäreitä juhlistetaan tänään pienesti maljaa nostaen ja kestosuosikkiani Pavlovaa syöden, mutta niitä tunnelmia sitten myöhemmin lisää blogissa.

Kivaa viikonloppua,
SS

Cityjuhannus



Meidän perhe vietti juhannusta tuttuun tapaan cityssä. Veneelle oli perjantaina aie mennä, mutta kävimme alkuillasta sään selkiintyessä toteamassa, että veneen akku oli päässyt tyhjenemään. Palasimme sen myötä varasuunnitelmaan, joka oli suunnata Espoon Oittaan juhannukseen ja Angry Birds -puistoon. Parkkipaikalla bongasimme vielä tuttavaperheen, joista olikin kivasti seuraa puiston pyörteissä.

Tungos oli aikamoinen. Varmasti jokainen kaupunkiin jäänyt espoolaisperhe oli ottanut Oittaan suunnakseen. Neidin perässä sai juosta ja hetkeksikään ei voinut häntä silmistään laskea. Sen verran vauhdikas meno oli isommilla lapsilla ja joillain pienemmilläkin. Kyynerpäätaktiikalla portaissa arvottiin liukumäenlaskuvuorot ja hitaammat menijät jäivät jalkoihin. Taisimme kaikkiaan pari tuntia touhuta ja katsella juhannuksen viettoa Oittaalla. Suuntasimme kotiin jo ennen kokon sytyttämistä, sillä Miehellä oli aikainen herätys alla ja toinen sellainen tulossa seuraavalle aamulle.

Juhannusta ei erityisemmin tänä vuonna odotettu, sillä varsinaisia suunnitelmia siihen ei ollut Miehen töiden takia. Enemmänkin olin tyytyväinen, että tuli tällainen ohjelmavapaa viikonloppu perheen kesken. On pitänyt taas niin haipakkaa molempien töiden ja menojen kanssa, että hyvä jos ollaan puolison kanssa toisiamme nähty. Neidinkin kanssa otettiin pyhien aamupäivät rennosti - toisena käytiin Iso Omenassa ale-haukkailemassa. Niistä juttua myöhemmin.





Juhannuspäivään olimme suunnitelleet Linnanmäkeä ja Mimin ja Kukun keikkaa. Neiti on hahmoja muutaman kerran Netflixistä katsonut ja tykännyt. Tähtäsimme klo 17 esitykseen, vaikka mäelle ajellessa vielä satoi. Aika pian Mimin ja Kukun aloittamisen jälkeen aurinko alkoi paistamaan ja takit sai riisua pois. Neiti mennä tohotti eturivissä isänsä kanssa. Hän hyppi ja jorasi hahmojen tahdissa ja suurimman osan ajasta teki tuttavuutta muihin lapsiin. Taas oli isompaa lasta liikkeellä ja innostus niin valtaisa, että meinasi pienemmät jäädä jalkoihin. Esimakua siitä, millaista on tungoksessa heinäkuussa Muumimaailmassa ja Korkeasaaressa.

Tällekin reissulle saimme vielä ystäväperheestä seuraa, mikä oli kiva bonus. Kiersimme muutamat ilmaiset lastenlaitteet ja kaksi laitelippua tuhlattiin Hepparataan ja Rekkaralliin. Neidin suosikkeja taisivat olla Pallokaruselli, Hepparata ja Rekkaralli. Hauska sattumus oli se, että blogini lukija Jonna tuli meitä moikkaamaan Pallokarusellin jonossa. Terkut Jonnalle - kiva kun tulit :)

Linnanmäki paikkana herättää aina nuoruusmuistot henkiin, sillä aikanaan sieltä tarttui tuo nykyinen aviomies matkaan ja monen monta hyvää ystävää. Tuli taas muisteltua ihastumisen aikaa ja pusutteluja Hurjakurun kopissa. Todettua sekin, että niistä ajoista on ikuisuus. Oli itse asiassa todella kivaa käydä Neidin kanssa laitteissa. Hän ei juurikaan jännittänyt, vaan olisi halunnut niihin uudelleen ja uudelleen. Pahoin pelkään, että sitten kun ikä ja pituus riittävät hurjiin laitteisiin, se en ole minä, joka niihin uskaltaa seuraksi lähteä. Sen verran alkaa ikä painaa ja rohkeus karista.


Miten teillä vietettiin juhannusta?

Aurinkoa sunnuntaihin,
SS
 


Vaunuista parhaimmat Bugaboo Buffalot





En tiedä kuinka tervettä on tuntea näin jotain materiaa kohtaan, mutta täällä ollaan edelleen erittäin tyytyväisiä parin vuoden takaiseen vaunuvalintaan. Vaunujen käyttötapa ja -määrä on aika lailla muuttunut sitten vauva-aikojen, jolloin ilman niitä ei menty mihinkään. Klikkailtiin vuoroin turvakaukaloa ja vaunukoppaa runkoon kiinni. Koska minulta on pyydetty vaunupostausta, niin tämä olkoon sellainen kooste Buffaloista ja niiden ominaisuuksista kahden vuoden käytön jälkeen. Aiemmat postaukseni aiheeseen liittyen; vaunujen valinnasta, ensimmäiset käyttökokemukset ja istuinosaan siirtyminen.

Ne asiat, joihin olen vaunuissa eniten ollut tyytyväinen ovat istuinosan säädettävyys ja sen helppo käänneltävyys. Istuinosa on nykyisin lähes aina kasvot menosuuntaan ja pystyimmässä asennossa, mutta esimerkiksi auringon paistaessa silmiin tai kovassa tuulessa, saa istuinosan näppärästä käännettyä toisin päin. Lapsen painosta riippuen toki se näppäryys. Eli itse nostan edelleen istuinosan irti siten, että Neiti istuu kyydissä. Silloin vaunukopan aikaan pidin miinuksena kopan pitkähköä kokoa, niin ne murheet väistyivät istuinosaan siirtymisen myötä. Silloin mainitsin, että esimerkiksi bussissa vaunut veivät aika paljon tilaa. Myös tavarakoriin pääsy helpottui huomattavasti.

Buffaloita voisikin kutsua melkoisiksi kantojuhdiksi, sillä niihin voi ladata 23kiloisen lapsen lisäksi 6kg aisaan ja 10kg tavarakoriin. Meillä onkin tapana änkeä vaunut ääriään myöten täyteen, jos ne ovat kauppa- tai shoppailureissulla mukana. Kulkeepa niissä myös täysi arsenaali rantavarusteita kesäisin lähirannalle tai piknikviltit ja -eväät.

Tilavat, tukevat ja lähes kaikissa maastoissa hyvin rullaavat Buffalot ovat olleet meille sopivin vaunu ehdottomasti. Pääsin kerran testaamaan ystäväni Cameleoneja yhden messukäynnin ajaksi ja ne tuntuivat varsin hepposilta. Cityyn paremmin sopivilta. Me kun olemme viikoittain kärräilleet  muuallakin kuin asfaltilla. Raskainta on ollut työntää vaunuja auraamattomilla teillä talvella ja hiekalla.  Espooseen nämä isompipyöräiset ja jämäkämmät vaunut ovat olleet käytännölliset.





Neiti on juuri nyt aika passelin kokoinen istuinosaan, mutta mahtunee siihen vielä pari vuotta helposti. Miten pitkä vaunujen käyttöaika tulee olemaan, en osaa sanoa. Nyttenkin käytämme vaunuja pääsääntöisesti lähiympäristössä liikkuessa ja jos lähden julkisilla keskustaan. Autolla liikkuessa matkikset on nykyään useammin mukana tai pärjäämme ilman vaunuja. Enemmänkin haaste tällä hetkellä on saada Neiti viihtymään vaunuissa. Menohalut ovat niin kovat, että vaunuihin kiinnitettynä oleminen taitaa olla pahinta mahdollista. Syksystä alkaen näillä kuitenkin rullaillaan päiväkodin ja kodin väliä useita kertoja viikossa.

Vaunut on pysyneet hyvässä kunnossa, vaikka emme todella ole niitä juuri varjelleet. Istuinosaa on koko ajan säilytetty sisällä, mutta runkoa ulkona  katoksessa tai ulkovarastossa. Joskus talvella tilasin FB-ryhmän kautta aisaan ja kantokahvaan nahkasuojat, sillä ne osat olivat päässeet jonkin verran kulumaan. Ne myös toivat kivaa ilmettä vaunujen vaaleaan ulkonäköön. Heijastinteipit olemme lisänneet runkoon, mutta muuten vaunuja ei ole tuunailtu. Ainoat lisävarusteet, joita olemme vaunuissa käyttäneet, ovat kesäinen istuisuoja, vaunuverho ja hyttysverkko. Kesäkuomu jäi viime kesänä hankkimatta, kuten aurinkovarjokin, joita tuskin enää tänä kesänä hankimme, sillä vaunuissa ollaan vielä vähemmän kuin aiemmin.

Bugisten sadesuoja jakaa mielipiteitä ja olen itsekin sitä pukiessa sen kironnut monesti, mutta toisaalta kuulun siihen jengiin, jonka mielestä se on aika hyvä juuri sen piukkuuden takia. Kuitenkin sen venyttäminen ja repiminen paikoilleen on aiheuttanut sen, että siitä on yksi kulma rikki ja uutta ei olla saatu aikaiseksi hankkia takuun kautta.

Vaikka minulla ei ole kokemusta kuin näistä yhdistelmävaunuista, niin uskallan väittää niitä aika ylivertaisiksi tai enemmänkin ominaisuuksiltaan monipuolisiksi. Mielestäni niissä yhdistyy työntömukavuus, rullaavuus, säätömahdollisuudet, pitkä käyttöaika ja hyvä ulkonäkö. Ei haittaisi, jos painoa olisi pari kiloa vähemmän, mutta se luultavasti näkyisi taas tukevuudessa, joka nyt on optimaalinen. Suuri suositus siis näille vaunuille tältä perheeltä, tekisin saman valinnan tänäänkin, jos olisin samassa valintatilanteessa kuin pari vuotta sitten :)


Vastailen mielelläni kysymyksiin ja kerron lisää kiinnostuneille :)

SS

Kesäkasvojen uudet suosikit

Blogiani pidempään seuranneet tietävät haasteistani ihon pigmenttimuutosten suhteen. Samasta syystä olen aika hysteerinen, mitä tulee kasvojen auringolta suojaamiseen. Kävin joulun alla jopa sarjahoidossa hoidattamassa pigmenttimuutoksiani. Olen luottanut viime kesästä lähtien Janssen Cosmeticsin ihoa suojaaviin ja vaalentaviin tuotteisiin. Minulla oli haussa uusi meikkivoide kesäksi, mutta samalla tein toisen ilahduttavan löydön kesähipiän hoitoon ja auringolta suojaamisen tehostamiseen. Tällä kertaa molemmat Cliniquen valikoimasta.

Cliniquen Even better -linja on kehitetty nimenomaan pigmenttimuutosten hoitamiseen. Hain sarjan meikkivoiteesta testerin pari viikkoa sitten ja sitä muutaman kerran käytettyäni olin myyty. Sain jopa ystäviltäni kommenttia, kuinka tasaiselta ja hyvältä ihoni näytti. Riittävä vahvistus tuotteen erinomaisuudelle. Meikkivoiteessa ei kuitenkaan ole kuin SPF15 eli se ei itsessään riittäisi kasvojen aurinkosuojaksi.




Even Better Dark Spot Defense SPF45


Oikeassa kuvassa molemmat tuotteet levitettynä kädelle

 
Olen kuluneina kesinä ehtinyt testailla niin kasvojen aurinkosuojatuotteita meikin alle kuin sävyttäviä suojakertoimen sisältämiä tuotteita. Fakta on se, että puhtaasti 50-suojakertoiminen aurinkosuojavoide on liian tuhti käytettäväksi yhdessä meikkivoiteen kanssa.

Viikonloppuna minua sattumalta onnisti, sillä olin karannut hetkeksi sairastuvalta Stockmannin kosmetiikkaosastolle etsimään oikeastaan ihon väriä tasoittavaa peitetuotetta. Jotenkin siinä sitten ajauduin myyjän kanssa Joe Blascosta Cliniquen hyllyyn ja hän piti minulle esittelyn Even Better -sarjasta. Kyseisellä sarjalla on nimittäin tuote, joka on ratkaisu minun kesähipian suojaamishaasteeseen - Even Better Dark Spot Defense SPF45.

Suojakerroin on varsin korkea ja koostumus silkkimäisen kevyt. Voiteessa on sheer tint -väri eli aavistus sävyä. Tätä laitetaan kasvoille ennen meikkivoiteen lisäämistä, joka sattuu minulla olemaan saman sarjan Even Better Makeup SPF15. Tuote antaa 100% ei kemiallisen suojan UVA- ja UVB-säteitä vastaan. Näillä yhdessä luon riittävän suojan kasvoilleni kesälle ilman, että ne ovat tukossa voiteista.



Kesäpään luottovarusteet ;)
 

Viime kesänä testaamani Vichyn Ideal Soleil BB Velvety Cream -aurinkovoide suojakertoimella 50 on niin ikään kesän luottotuotteeni. Se on aavistuksen paksu koostumukseltaan, enkä luota jotenkin siihen, että suojakerroin olisi ihan noin korkea, kun kyseessä on BB-voide. Tätä käytin muun muassa Nizzassa ja viime kesänä joitain kertoja. Tässä sävy ei ole täydellinen, joten uskon, että uudet löytöni syrjäyttävät tämän kesän mittaan.

Neidille bongasin tämän näppärän kokoisen ja nopeasti sotkematta lisättävän Aco Sun Stick SPF50 -puikon. Tämä kulkee hoitorepun pikkutaskussa tai vaikka taskussa, niin pieni se on. Näppärä lisäillä puistopäivän aikana tai kun ollaan aurinkoisena päivänä liikkeellä. Rannalle ja veneilyyn täytynee levittää ihan kunnon suojavoiteet ja siihen ajattelin tilata tämän Acorellen herkkähipiäisten suojasuihkeen, jota luonnonkosmetiikan puolestapuhuja AC taannoin suositteli. Näiden tuotteiden kera odotamme kesää ja kesälomaa alkavaksi.


Millaisia suosikkituotteita Sinulla on kesäksi? 
Entä millaisia taaperoiden suojatuotteita teidän perheessä käytetään?


Kivaa juhannusviikkoa, SS

Kesän Lumo





Edellisen tekstin anonyymi kommentoija sai minut pohtimaan, miten blogiini liittyvistä muutoksista täällä kerron tai enemmänkin millä painoarvolla. Ymmärrän hyvin, että lukijalle sillä ei ole merkitystä, missä yhteisössä tai portaalissa bloggaaja on. Ainakaan silloin, kun se ei ala määrittämään kirjoitusten sisältöä tai vaikuta blogiin muuten. Kritiikki yllätti, mutta sai se ajattelmaankin. Se, että olen jatkossa Lumobloggaaja ei lukijalle näy juuri mitenkään. Blogini sisältö, kuten tähänkin asti, rullailee omalla painollaan. Mutta se jolle tällä muutoksella on merkitystä, olen minä.

Minulle on merkitystä sillä, bloggaanko yhteisössä, jossa on saneltuja kaupallisia yhteistöitä. Tai se millainen henki yhteisössä on. Aika ja kokeilut Kaksplussassa ja Blogiringissä ovat näyttäneet sen, että tämä on bloggaajalle itselleen antoisampaa, kivempaa ja eteenpäinvievempää, kun saa tukea saman harrastuksen jakavilta ja voi jutella bloggaamiseen liittyvistä asioista. Siksi siis Lumoblogit.

Lumoblogit on vain etusivu, yhteisö, jonka alla on itsenäisiä bloggaajia. Kukin bloggaaja päättää itse bloginsa kaupallisuudesta - osa tekee blogiyhteistöitä ja osa ei. Joku mainostaa joku ei. Yhteistä on halu tehdä itsensä näköistä blogia itselle sopivaan tahtiin kivojen tyyppien myötävaikutuksessa. Kerron tästä siksi, että läpinäkyvyys tekemiselle säilyy.

Lumoblogeissa on mukana monta minulle entuudestaan tuttua perhe- ja lifestyleblogia, mutta myös uusia tuttavuuksia, kuten ruokapainotteiset Mama Gastro ja yhteisön perustamisessakin mukana ollut Chez Henkka. Lumoissa on mukana monta upeaa lifestyleblogia, joiden blogit on paljon enemmän kuin perheblogeja - on sisustusta, muotia, kauneutta, matkustelua, ruokaa. Toki paljon vanhemmuutta, perhe-elämää ja lastenvaatteita. Kurkista kaikki mukana olevat blogit Lumoblogien sivuilta.

"Lumoblogit on 1.5.2015 avattu yhtiöittämätön blogietusivu, joka on rakennettu hartiavoimin, yöaikaan koodaten ja lasten päiväuniajalla uutta luoden. Yhteisömme on syntynyt halusta olla vapaa ja itsenäinen, mutta tarpeesta kuulua johonkin. Haluamme valita mainoksemme (tai mainoksettomuutemme) itse, vastata itse blogiemme palstatilasta ja tuottaa sisältöä meille sopivaan tahtiin, ja siksi sanomme "ei" portaaleille. Ylläpitokustannuksista ja kehitystyöstä vastaavat Lumobloggaajat itse."


Kiinnostuneet voivat kurkistaa Pastellipisaroita-blogiin, jossa juuri julkaistiin kattava tietopaketti Lumoista ja Lumojen tarkoitusperistä. Kaikkia Lumoblogeja seuraat helpoiten Facebookin tai Instagramin kautta.


Näiden iloisten uutisten saattamina siirryn hoitamaan kipeää lasta ;( kivat viikonlopun suunnitelmat voidaan unohtaa, kun Neiti lämpöilee ja äiti flunssailee,
SS
 
 

Vuorotyöläinen perheessä

Olet saattanut nähdä heidät tapaninpäivänä ABC-huoltoasemalla kuluttamassa aikaa ja juomassa kahvia. Tai olet nähnyt heidät Teboililla helluntaina, kun kaikki muut paikat ovat kiinni ja ulkoilu on mahdotonta sateen vuoksi. Tai aamuvarhaisella puistosta, kun useimmissa perheissä vasta katetaan aamupalapöytää ja lapset virittäytyvät television ääreen aamuohjelmien äärelle. Tai soittelemassa ystäviä läpi, että sopisiko tulla aamukahville klo 9 lauantai- tai sunnuntaiaamuna.

Puhun meistä, minusta ja Neidistä. Meidät näkee aamuvarhaisella kömpimässä ovesta pihalle, jotta unirauha vuorotyöläiselle on taattu - satoi, paistoi, salamoi tai pyrytti. Yövuorojen jälkeiset aamut ovat kaikessa raivostuttavuudessaan vieneet minut joskus epätoivon ja hermoraunion partaalle. Eihän kukaan halua nousta kiireellä sängystään, tehdä aamutoimia pikapikaa, hyssytellä taaperoa olemaan hiljaa ja sännätä ulos aamutuimaan. Haloo ja vielä viikonloppuisin. Pakko myöntää, että joskus on myös naurattanut niin pirusti. Se, että olemme vaan hypänneet Neidin kanssa autoon tietämättä minne suunnata. Jotain on aina keksitty.


Lukuisia aamuja on vietetty lähiseutuja tutkien


On ollut aivan toista elää kolmivuorotyötä tekevän ihmisen kanssa, kun perheessämme on lapsi. Vuorotyö on toisaalta antanut ja toisaalta ottanut. Antanut mahdollisuuden jatkaa Neidin kotihoitoa tähän asti ja minun palata osittain töihin jo viime syyskuusta lähtien. Samalla se on vienyt meiltä yhteisen vapaa-ajan minimiin. Kyllä minua jo ennen Neitiäkin harmitti, että yhteiset vapaat viikonloput olivat usein viikkojen päässä ja minä kehittelin itselleni ohjelmaa pyhäpäiville ja viikonlopuille. Vuorotyön huonot puolet ovat kaikki korostuneet lapsen tultua mukaan kuvioon.

Niin, meille ei ole ollut itsestäänselvää milloinkaan, että vietämme pyhäpäiviä "perhejuhlia" yhdessä. Että suunnittelisimme vakio-ohjelmaa ja perinteitä niihin. Eikä mikään pyhä ole tietenkään samanlainen on sen osin töissä vai kokonaan vapaalla. Tänä vuonna olen jo viettänyt uuden vuoden, vapun ja pääsiäisen E:n kanssa kaksin ystäviä nähden. Juhannuksena Mies on jälleen osin töissä, mutta siihen sentään saamme myös yhteistä aikaa. Ja tämän yhden juhannuksen ehkä jaksaa mennä näinkin, sillä tämä saattaa hyvinkin olla lajinsa viimeinen.

Tiedän kyllä, että monissa ammateissa vuorotyötä on pakko tehdä ammattia harjoittaakseen. Ja kyllä nekin perheet jotenkin selviävät ja tottuvat kuvioon. Mieheni alalla näin ei kuitenkaan ole, että vuorotyö olisi elinehto. Toiveisiin on vastattu, sillä tilanne näyttää valoisammalta sen suhteen, että perheemme molemmat aikuiset kävisivätkin toimistoaikoina hoitamassa työvelvoitteensa. Näyttää nimittäin siltä, että syksyllä muiden muutosten lisäksi Mieheni pääsee aloittamaan työt päivävuorossa.

Meidän ollessa kysessä sekin tarkoittaa jonkinlaista kriisiä, että sitten kaikki vapaa-aika on pian yhtäaikaa, mutta eiköhän se totuttelun jälkeen ala rullaamaan ja tuo meille juuri sitä toivottua aikaa yhdessä ja erikseen. Täällä lasketaan päiviä ja tsempataan nämä viimeiset tulevat ahdistavat yötyövuorot läpi sen voimalla, että tätä ei enää kauaa kestä. Kertokaas nyt sitten, niitä toimistotöissä molemmat vanhemmat -perheiden haasteita? Pakkohan niitäkin on olla! :)


Jep, täällä alkoi juuri yövuorot.. Tsemppiä viikkoon itse kullekin, 
SS

Tällä viikolla selviää uusi blogikotini - stay tuned..

 

Päiväkotipäätös, check!

Täällä on eletty stressaavia aikoja, kun olen päivittäin pommittanut Espoon kaupungin palveluohjausta ja tivannut päivähoitopäätöksen perään. Viime viikolla umpeutui luvattu aikaraja saada päätös toukokuussa, joten olen elänyt kuin tulisilla hiilillä toukokuun lopun ja kesäkuun alun. Vettä myllyyn lisäsi alkuviikosta palveluohjauksessa puhelimeen vastannut mieshenkilö,  joka ennakoi tunteettomasti, että ensimmäisen kierroksen paikat toivomiimme päiväkoteihin on  luultavasti jaettu ja seuraavaksi aletaan jakaa ylijääville lapsille paikkoja alueen muista päiväkodeista. Pokan pitäminen puhelun aikana oli ehkä vaikeinta pitkään aikaan, niin raivoissani ja toivoton koin olevani.

Kun sain koottua itseni puhelun jälkeen ja mietittyä asiaa, ryhdyin toimeen ja selvittämään alueemme yksityisiä päiväkoteja. Tiedostaen sen, että pari kuukautta ennen toivottua päivähoidon aloitusta ei tietenkään ihan joka paikkaan olisi enää paikkoja jäljellä. Kontaktoimistani vain yksi päiväkoti sanoi syksyn ryhmien olevan täynnä. Buukkasin tapaamisia niin luontopäiväkotiin kuin kielisuihkupäiväkotiin. Molemmat 2-3 km päässä kodista eli nyt ei puhuttu enää kävelymatkasta.


Näin hyvillä mielin täällä ollaan päätöksestä! :)
 

Kävimme keskiviikkona tutustumasssa toiseen yksityisistä päiväkodeista. Paikka vaikutti ihan kivalta, ei huono, muttei wowkaan. Suurin plussa oli se, että kaikenikäiset lapset olivat samassa ryhmässä. Neiti E oli kaikista pienin ja sai tutustumiskäynnillä sen mukaisen huomion. Hänkin intoili isompien lasten perään aivan toisella tavoin kuin samanikäisten. Päiväkoti vaikutti ihan varteenotettavalta, mutta aie oli tietenkin odottaa vielä Espoon kaupungin päätöstä. Iltapäivällä vielä nappasin puhelun palveluohjaukseen ja nyt linjoilla oli onneksi ystävällinen naishenkilö. Hän jälleen kerran ymmärsi huoleni ja sanoi kirjaavansa viestini järjestelmään, niiden edellisten jatkoksi, jotta asiaan saataisiin selvyys. Espoossa annettiin kaikkiaan pari tuhatta päivähoitopäätöstä, ja paikkajako on edelleen kesken.

Eilen viimein sain NetPostiin ilmoituksen Neidin tulevasta päivähoitopaikasta, joka onneksemme oli toinen toiveistamme!!  Saimme paikan siis toisesta lähipäiväkodistamme päiväkoti B:stä. Tämä on pienempi päiväkoti kuin toinen hakemamme ja lapsimäärä on pienempi. Päätös tuntuu todella hyvältä ja oikealta. Tämä on takuulla Neidille sopiva päiväkoti. Helpotus on valtava, sillä alkuviikosta olotilani läheni paniikkia ja raivoa. Päätös oltiin viemässä meiltä tuntemattomille palveluohjauksen päättäjille ja sehän ei olisi käynyt päinsä.

Loppu hyvin kaikki hyvin - tärkeintä on, että voimme olla luottavaisin mielin kesän ja aloittaa elokuussa päiväkotiharjoittelun etukäteen kivaksi arvioidussa päiväkodissa. Olin ehkä vähän hysteerinen asiassa, vai mitä? :)


Ovatko muut syksyksi päiväkotipaikkaa hakeneet jo saaneet päätöksen?

Kesäää odotellessa,
SS


Toiveissa paremmat yöunet? Vinkkejä parempiin yöuniin

Olin toissaviikolla Unikulmassa kiinnostavassa tilaisuudessa työpäivän päätteeksi. Kutsussa oltiin lupailtu UnikLab-kehomittausta, asiaa lasten unesta ja apua henkilökohtaista nukkumisasentoa tukevan tyynyn etsintään. Olin paikalla ensimmäisenä ja ehdin kaikessa rauhassa jutella Unikulman ergonomiasuunnittelija Vesa Tuomisen kanssa perheemme  unitottumuksista.

Ensimmäisenä kävi ilmi, että Neidillä olisi saanut olla tyyny jo 5-kuisesta! Tyynyn käyttöä suositellaan lapselle, joka osaa jo itse kääntää päätään, eli tukehtumisvaaraa ei enää ole. Tyynyn avulla  lapsen pää saadaan tuettua hyvään asentoon ja niska rentoutumaan. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, eli sivuprofiiliin tulee muotoa, sitä merkittävämmässä asemassa oikeankokoinen tyyny ja oikeanlainen patja ovat. Eli oikeankorkuisen tyynyn ja oikeanlaisen patjan avulla pyritään ohjaamaan lasta myös selin- ja kylkimakuuasentoon. Neiti on kyllä nukkunut kyljellään alusta asti - tosin ilman tyynyä. Ostin tilaisuuden päätteeksi Neidille baby-tyynyn ja uuden peiton, 33€ setti ei paha :)

Kuinka moni vaihtelee lapsen tyynyn paikkaa sängyssä? Lapsen tyynyä ei suositella pidettävän aina samassa kohtaa, vaan vaihdeltavan päädystä toiseen esimerkiksi viikon välein. Näin taataan se, että lapsi nukkuu molemmilla kyljillä tasaisesti. Jos nukkuu vuodesta toiseen samalla kyljellä on suurempi riski muun muassa sairastua toiminnalliseen skolioosiin.





Lapsen nukkuminen, kiistatta eniten koko perheen nukkumisiin vaikuttava asia. Aiheena niin pirun monisyinen ja haastava, kun yksilöissä ja perheissä on eroja. Toinen toimii toisella ja toinen toisella. Uskallan kuitenkin nostaa esiin muutamat parempiin yöuniin vaikuttavat seikat, jotka tulivat tilaisuudessa ilmi ja/tai olen itse todennut ne omassa perheessä toimiviksi. Lapsen yöunien säännöllisyys ja niille rauhoittaminen on suurin palvelus, minkä voi perheen hyvinvoinnin eteen tehdä. Lapsille uni on siksikin erityisen tärkeää, että kasvuhormonia erittyy syvässä unenvaiheessa ja REM-vaihe pitää taas huolen aivojen kehityksestä.

Vinkit lapsen yöunien parantamiseen alkavat säännöllisen päivärytmin myötä. Hyviä yöunia tukevat myös säännöllinen joka päivä samaan aikaan herääminen. Tämä pätee niin aikuisiin kuin lapsiin. Kuulemma aikuisten unikoulu alkaa siitä, että opetellaan heräämään joka aamu samaan aikaan. Ajan myötä tämä rauhoittaa koko päivärytmin siihen suuntaan, että unille käydään iltaisin kellontarkasti. Myös kauhukohtauksiin on löydetty apua heräämisajan säännöllistämisellä. Iltarutiinit ja illalla rauhoittuminen auttavat nukahtamisessa. Mitä vähemmän illoissa on hälyä ja esimerkiksi televisiota, sen rauhallisemmin yöunille käydään. Nukkumistilan tulisi olla tuuletettu ja petivaatteiden puhtaat. Nukumme paremmin hieman viileämmässä kuin lämpimässä. Sängyssä tai nukkumistilasssa ei tulisi olla liiemmin virikkeitä, jotka haittaavat yöunille käymistä. Neiti ei reagoi siihen, että sängyn jalkopäässä on pupuarmeija, mutta ehkä herkkien nukkujien kanssa ne olisivat häiriötekijöitä. Kesällä pimennysverho on ihan ehdoton, että huone saadaan pimennettyä. Patjoja ja petivaatteita ei suositella kierrrätettävän lapselta toiselle. Luonnonmateriaalit ja hengittävuus petivaatteissa lisää niiden miellyttävyyttä. Patjan tulisi olla napakka, mutta pinnalta pehmeä pienellä lapsella, jotta nukkuminen on mahdollisimman miellyttävää. Sisaruksille suositellaan mahdollisuuksien mukaan omia huoneita. Siitä syystä, että nuoremman lapsen unirytmi ja unentarve kärsii jollain tapaa isomman unirytmistä, joka usein on vähäisempi kuin pienemmän lapsen. Omissa huoneissa kukin lapsi säilyttää parhaiten oman unirytminsä ja unitarpeesta pystytään pitämään paremmin kiinni.



UnikLab-mittaus analysoi nukkumisasentoni tasapainoiseksi

Puolivuotiaan lapsen siirtäminen omaan huoneeseen, on rauhoittanut monissa perheissä yöunia. Samoin yösyöttöjen lopettaminen sopivan hetken koittaessa rauhoittaa koko perheen yöunia. Meillä alkoi uusi elämä sen myötä, kun unikoulun kautta yösyötöt loppuivat. Perheen hyvinvointia lisää se, että äitikin nukkuu yönsä. Kaikki olivat levänneempiä muutoksen myötä. Kesti vielä pitkään, että olon tunsi oikeasti levänneeksi, mutta sillä on suuri ero herääkö öisin vai nukkuuko läpi yön. Opettelin viime kevään ja kesän itse täysien öiden nukkumista ja joskus kesän lopulla se alkoi sujua ilman korvatulppia. Niin sekaisin oli mennyt omat nukkumistottumukseni reilussa vuodessa, raskauden ja vauva-ajan myötä. Edelleen tietenkin toisinaan herätään, mutta pääpiirteittäin yöt ovat juuri tällä hetkellä todella rauhallisia ja häiriöttämiä. Ja siksi juuri öiden rauhoittaminen on tärkeää, että sitten jaksaa hampaiden tulon, sairastamiset ja kauhukohtaukset paremmin, kun tietää, että normaalitilassa yöt nukutaan eikä heräillä.

Illan aikana keskusteltiin myös paljon hygieniasta. Tyynyt tulisi pestä 2-3 kk välein ja vaihtaa uusiin parin vuoden välein. Rähmivien silmien tai toistuvien korvatulehdusten taustalla voi olla tyynyn huono hygienia. Vauva-aikana imetys tai pulloruokinta ja pulauttelut aiheuttavat ikäviä maitojälkiä patjoihin tai petauspatjoihin, jotka ajan myötä homehduttavat patjat, jos niitä ei saa pestyä pois. Kosteussuojat tai ihan pelkkä froteepyyhe kannattaa siis heittää patjojen suojaksi. Meillä ainakin petauspatja ui maidossa tiheimpinä imukausina. Kosteussuoja oli liian hiostava, mutta rättejä meillä oli usein suojana. Esiteltiin tilaisuudessa aika uniikki Air-o-Baby-patja, jonka voi huoletta suihkuttaa puhtaaksi milloin tahansa - neste kirjaimellisesti valuu sen lävitse. Toimisi hyvin kuivaksi opettelun yhteydessä.




Mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Miten teidän perheessä on päästy hyvien yöunien äärelle vai onko sinne päästy lainkaan? Meillä päivärytmi on hyvin samanlainen päivittäin ja olen huomannut ihan viime aikoina, että mitä oikeampaan aikaan Neiti laitetaan yöunille eli ensimmäisiä väsymyksen merkkejä ilmenee, sen pidemmät yöunet hän nukkuu. Iltarutiinit ovat aina samat; iltapalat, pesut ja yöpuku, sitten hetkeksi lukemaan kirjoja ja touhuamaan ennen iltalauluja ja unille käymistä. Hän on mennyt useampana iltana jo noin klo 20 nukkumaan ja silloin hän nukkuu noin 7.30 asti. Kun nukkumaan on menty vasta 21, niin herätys on viimeistään klo 7. Meillä siis unille käydään keskimäärin puol yhdeksän ja aamuisin herätään 7 jälkeen. Mites muut taaperot nukkuvat yönsä? Seitsemän vuotiaana lapsen unien sanotaan rauhoittuvan ja turhan hyörimisen ja levottomuuden rauhoittuvan - eiköhän tämäkin ennuste ole tyyppikohtainen.


Parempia yöunia itse kullekin toivotellen,
SS