Taaperon suosikkilelut

Neiti E rakastaa musiikkia, musiikkiohjelmia ja musiikkileikkejä. Ei ehkä niin kovasti soittamista, mutta menee sekin. Hän siis voisi useita kertoja päivässä katsoa Yle Areenan ja Pikku Kakkosen musaohjelmia, muut lastenohjelmat ei vielä kiinnosta. Musaohjelman katsominen onkin ihan ok, mutta ei koko ajan ja joka välissä. Pitämällä tytön muuten aktiivisena ja ideoimalla leikkejä unohtuu viihdekeskusten (kaukosäätimet, puhelimet ja iPad) perään vonkuminen. On vaan ihan käsittämätön tuo pienen kiinnostus puhelimia ja kaukosäätimiä kohtaan. IPad ei voi olla edes näkyvillä. Eipä tuo kai ihme ole, kun samoinhan ne meitä aikuisia koukuttaa. 

Mutta millä meillä leikitään silloin kun leikitään? E on ollut kirjojen perään alusta alkaen. Hänellä on kattava kokoelma niin ikään sopivia kirjoja kuin isompien kirjoja. Muun muassa Kuka lohduttaisi Nyytiä -muumikirja on ollut suosikki todella pitkään. Kirjan E sai ristiäislahjaksi ja rakastaa sen selaamista. Ilmeisesti kuvissa on jotain maagista, sillä tarina sinällään menee vielä yli ymmärryksen. E suosii kirjoja joista saa painamalla äänen. Tai suosi vielä hetki sitten, nyt into niitä kohtaan on vähentynyt. Pikku Papun laulut kirja +cd on ylivoimainen ykkönen. Cd:tä kuunnellaan kotipäivinä useampaan kertaan, samoin Spotifysta Satu Sopasta ja Tuttiorkesteria. Hän tanssii ja keikkuu mielellään perinteisten kappaleiden tahdissa, kuten Ihahaa, Piiri pieni pyörii, Jänis istuu maassa, Tuiki tähtönen jne. Joululauluja sisältävä lasten laulukirja on sekin suursuosikki, mutta voitte arvata jaksaako vanhemmat kuinka hyvin kuunnella joululauluja vielä viikkoja juhlan jälkeen. Jep, ei jaksa, mutta kirja itsessään on todella mieluinen.





Meille on siunaantunut pehmoleluja yhden laatikollisen verran. Uusimpia tulokkaita sillä rintamalla on Stella, joka on minusta varsin hauska hahmo. Vauvanukke ja kissa ovat joulupaketeista saatuja uutuuksia, joilla E leikkii jopa päivittäin. Kissaa hoidetaan ja paijataan, vauvalta riisutaan vaippaa ja kovasti yritetään pukea sitä takaisin. Ja jottei mene pelkäksi tyttöilyksi oli toinen mummo hankkinut E:lle pari autoa. Kuvan päheällä autolla leikimme niin, että minä tai Mies laitamme sen matkaan ja E riemuissaan yrittää pysäyttää sen. Täytyy kuitenkin todeta, että kaikki kirjat, palapelit ja muut ovat meillä eläinaiheisia, hyvin vähän mitään autoja tai kulkuneuvoja. Enemmän ehkä pitäisi kiinnittää huomiota leikkien monipuolisuuteen tai etenkin kirjojen, palapelien ja vastaavien teemojen monipuolisuuteen.

Joulukalenterista saatu aimo läjä Schleichin eläimiä saa kovakouraisen kohtelun taaperon hyppysissä päivittäin. Näillä leluilla ja muutamilla muilla E leikkii alakerrassa. Yläkerrassa omassa huoneessa on sitten serkulta peritty Fisher Pricen maatila, keinuhevonen, Dublot ja muut kehittävät lelut. Neidin suosikkipuuhaa on kaataa Dublolaatikko ylösalaisin ja levittää palikat ympäriinsä. Nuppipalapelit ovat ihan vasta alkaneet kiinnostaa. Keittiöleikit kiinnostaa, mutta kotona ei ole leikkiruokia, muutamaa lautasta ja mikroa kummempaa. Mikron saimme juuri ystäviltä ja siinä riittää ihmettelemistä. Ja ei, emme osta lapsellemme koko ajan leluja, vaan hän saa niitä ystävien lasten perintönä ja olihan juuri joulu. Itse asiassa en juuri koskaan osta heräteostoksena E:lle kirjoja tai leluja, vaan vaatteet ovat heikko kohtani.





The Lahja meiltä jouluna oli yllä näkyvä pinkki kiituri eli mönkijä. Neiti ei vaan vielä osaa tai ole kiinnostunut liikkumaan moisella. Hän käy istuskelemassa kyydissä ja innoissaan painelee ratin nappuloita, mutta siihen se jääkin. E:llä on myös oma tietokone, jossa riittää ääntä. Meillä on tällä hetkellä talo täynnä leluja ja vempaimia, joista lähtee jonkinlainen ääni. Voitte kuvitella, kun joulun jälkeisinä päivinä kissa maukui, joululaulut soi täysillä kirjassa, autoa tööttäiltiin ja tietokone pauhasi. Siinä mieli lepäsi.
 



Leluja riittää ja piisaa. Yhtään uutta ei tule ennen kuin joku vanha on lähtenyt kiertoon. Huvittavaa jotenkin sekin, että taaperon maailmassahan kaikki on kiinnostavaa ja kaikkea pitää tutkia, niin mm. vaippaa ja vaatteita E voisi taitella ties kuinka pitkään. Pukemistreenit menevät myös ajankulusta. Kovasti yritetään laittaa housua jalkaan ja takkia niskaan. Että vaikka tarjolla olisi miktä pelit ja vehkeet, niin aika tavalliset jutut ovat lopulta kiinnostavimpia.


Millaisilla leluilla muiden taaperot leikkivät?
Onko jotain leluja ylitse muiden?
Keinoja hallita lelukaaosta?

Ihanaa viikonloppua kaikille, täällä alkoi tänään talviloma :)
SS

 


Kaksplussan blogipäivä eli #KPBP

Näin on tulossa sekin päivä, että intoa ja jännitystä puhkuen suuntaan tulevana lauantaina tapaamaan Kaksplussan bloggaajakollegoitani. Minuahan ei voi kutsua millään tapaa verkostoituneeksi blogimaailmassa, vaikka olen sitä kautta saanut pari niin reaali- kuin virtuaalimaailman ystävää. Olen pääsääntöisesti keskittynyt tähän omaan juttuuni, toki lukenut vuosien ajan satoja blogeja. Viime aikoina olen ollut luvattoman huono kommentoimaan yhtään minnekään, johtuen ajan puutteesta ja viitseliäisyydestä.

Iso syy, miksi lokakuussa Kaksplussan blogiyhteisöön lähdin mukaan oli juurikin yhteisöllisyys ja mahdollisuus vertaistukeen. Sitä ryhmä on ollutkin. Ehdottomasti bloggaamista rikastava osa. Viimeisten kuukausien aikana bloggaajien omasta halusta syntyi myös tämä tuleva perinne eli kaksplussalaisten blogipäivä. Tapahtumaan osallistuu kolmisenkymmentä blogaajaa ja yhteistyökumppaneita on saatu mukaan iso liuta - kiitos Miran, Annan ja Annukan


Blogipäivään on suuniteltu ohjelmaa iltamyöhään tai jopa peräti aamun pikkutunneille, mutta oma osallistumiseni rajoittuu päivään. Kuten arvata saattaa, niin Mies on tuolloin iltavuorossa, joten sain päiväohjelman ajaksi Neidille sovittua seuraa. Toivottavasti ensi kerralla pääsen mukaan iltakuvioihinkin.

Eniten odotan näkeväni kasvoja blogien takaa. Meitä on niin moneen junaan - toiset kertovat itsestään kaiken ja toiset hyvin vähän. Jännä nähdä, millaisia persoonia blogien takaa löytyy. Kivalla tavalla jännää :) Voit lukea blogipäivän ennakkotunnelmia myös muista blogeista:



Erilaisia äitejä ja upeita naisia - niitä riittää näillä treffeillä,
SS


Hyviä hetkiä

Jos edellinen postaus käsitteli arjen ei niin huippuja hetkiä, niin annettakoon palstatilaa myös niille iloa tuottaville. Muutaman viikon ajan meillä on eletty suhteellisen tasapainoista uutta arkea. Mies on tervehtynyt, oma työrytmi on selkiytynyt noin kahdesta kolmeen työpäivään per viikko ja Neiti on käynyt neljästi kummitädillään hoidossa. Takana on ensimmäinen hoitoonkuskaus bussilla ja sieltä bussilla töihin siirtyminen. Ei ollut niin katastrofi kuin pelkäsin. Itseasiassa sujui todella hyvin. Tavarat valmiiksi edellisenä iltana, kello soimaan tunti ennen E:n oletettua heräämisaikaa ja näin hänen herättyä pystyin valmistelemaan hänet hoitopäivään. Kyllä siinä hiki tuli, muttei onneksi kiire. Olin hiestä märkä oikeastaan siihen asti, kun viimein istuin yksin bussissa matkalla kohti työpaikkaani.




Palapeli on tällä hetkellä aika hyvin kasassa. Pyrimme viettämään yhden "perhepäivän" per viikko. Tällä viikolla perhepäivään sisältyi läheiseen päiväkotiin tutustuminen (näistä asioista tulossa oma postaus), uimareissu, molempien treenit kuntosalilla, kahvit ystävän kanssa ja kotoilua. Täydellistä. Syksyllä yhteinen aika oli niin kortilla, että nyt sitä järjestetään viikottain. Ettei arki ole vaan läpsystä hoitajan vaihtamista ja kumpienkin omiin menoihin ja tekemisiin keskittymistä.

Työpäivät menevät yleensä aamusta iltaan sellaista vauhtia, että omaa aikaa ei ole sen sekuntiakaan. Töissä en ehdi muuhun keskittyä, kotiin päästyä E tarvitsee kaiken huomion ja olemmepa me joinain iltoina menneet vielä treffaamaan kamuja, joka sekin on ollut ihan virkistävää työpäivän jälkeisen koomatilan ehkäisemiseksi. Ehdottoman suositeltavaa kotona koomaamisen sijaan. Sitten kotiin iltapuuhiin ja avot kaikki on taas valmiita yöunille. Kotihommia hoidetaan sitten iltojen päätteeksi tai vapaapäivinä.





Paras fiilis on ehdottomasti, kun teemme perheen kesken yhdessä jotain - vaikka vain ulkoilemme tai fiilistelemme Pikku-Papua kotona. Mutta olen huomannut, että aina kun saan sen oman hetken, on se sitten sporttia tai kahvittelua, olen kotonakin parhaimmillani ja energisin. Miksi sitä aina muuntuu takaisin sohvaperunamoodiin?

Juuri nyt asiat tuntuu rullaavaan, eri osa-alueet ovat balanssissa ja kaikkea on sopivassa suhteessa. Jopa laiminlyötyjä ystäviä. Muistinpa senkin, että arki on tällä hetkellä sitä juhlaa parhaimmillaan. Reilu viikko sitten juhlimme ystävän kolmekymppisiä, joka oli kivaa, mutta se onni kun aamulla herää oman kodin rauhaan ja juhlat ovat takana. Se vasta onni onkin. Edelleen on kiva käydä tuulettumassa, mutta yömyöhään kukkumista ja baareissa notkumista enemmän houkuttelee hyvät yöunet ja rauhalliset aamut, joita on todella harvoin. Kaikki sellainen yökerhoihin kuuluva pätemis- ja patsastelukulttuuri on niin nähty. Esimerkiksi eiliset perhetreffit ja yhteinen brunssi tuottavat paljon enemmen iloa juuri nyt. Baarihyppelyn sijaan tarvetta olisi maailmanparannusilloille tyttökavereiden kanssa. Viikonloppuna onkin luvassa seuraavat kinkerit nimittäin #KPBP, josta luvassa oma postauksensa piakkoin.


Millaista arkea muilla eletään?
Onko balanssi löytynyt vai vielä haussa?

 Ihanaa viikkoa, SS


Taaperoarkea: Pikku-pomon valtakunnassa

En tiedä mitä viime aikoina on tapahtunut, mutta luulen selityksen olevan niinkin yksinkertainen kuin koska taapero. Päivämme tuppaavat täyttymään taisteluista koskien syömistä (syökö hän itse, syötetäänkö ja mitä milloinkin syödään), pukemista, vaipan vaihtamista sekä kuinka paljon televisiosta tai padilta musajuttuja katsotaan. Rauhalliset yöt vailla herätyksiä ovat vaihtuneet yhdestä kolmeen kertaan yössä herättäviin raivokkaisiin itkukohtauksiin.

Tässä eräänä aamuna ensin nyrpisteltiin puurolle. Usein pieni tauko on auttanut ja sitten jatketaan puuron syöntiä. Ei enää, vaan nykyisin vanhemman tehtävä on keksiä tarinoita ja viihdyttää taaperoa syönnin ajan. Siinä sivussa puuro huomaamatta häviää lautaselta. Aamupala jatkuu siten, että kananmuna nuijitaan pöytään ja siitä sitten kohti suuta. Pala leipää lentää lattialle kaaressa ja juusto muussataan ensin suussa hienoksi, jonka jälkeen se on valmis siroteltavaksi pitkin pöytää ja lattiaa. On ihan ok kaataa maidot tai vedet tabletopille ja sitten läträtä käsillään siinä. Kaikki tämä koska taapero. Mistähän niitä hermoja ja pinnaa äidille saisi?




Yleensä oma pinna alkaa olla koetuksella, kun on Neidin ja minun päivä ja jokainen huoltotoimenpide on mennyt enemmän tai vähemmän kiukuksi tai pelleilyksi. Ja Mies ihmettelee, miten olen kurkkua myöten täynnä hänen tultua kotiin. Happea, kiitos. Tässä on vielä sellainen epäsuhta, että E on joko reppana tai hyväntuulinen niinä päivinä kun ovat Miehen kanssa kaksin. Usein hyväntuulinen. Hän ei siis tiedä, millaisia päivämme toisinaan ovat. Tuntuu siltä kuin E vaatisi minun seurassa koko ajan jotain - viihdytystä, syliä, seuraa, sirkuseläimenä olemista. Äidin elämää. Onneksi niitä hersyviä huumorintäyteisiä hetkiä ja hyväntuulenpuuskia on päivittäin, sillä ilman niitä en tiedä mitä tästä tulisi.

Kun Neiti oli pari viikkoa sitten kipeä, nousi tutti ja unileijona sellaiseen asemaan, että ilman niitä tuli hirveä huuto. Nyt kun tauti on taltutettu olemme ottaneet selvästi tiukemman linjan - tutti ja leijona jäävät sänkyyn aina aamuisin ja päiväunien jälkeen. Neuvottelemme asian joka päivä uudelleen E:n kanssa. 

Minä: "Sanotaan heippa tutti ja heippa leijona"

E pudistaa päätään ja puristaa leijonaa tiukemmin.

Minä poistun huoneesta ja sanon: "Tulen takaisin sitten, kun E haluaa nousta ja sanoa heipat leijonalle ja tutille"

Kaksi kolme kertaa toistamme tätä ja lopulta hän viskaa tutin suusta ja tiputtaa leijonan sänkyyn. Ensimmäiset neuvottelu taaperon kanssa onnistuneesti takana!


Mites asuuko muilla pikku-pomoja?
Miten pikku-pomo pidetään aisoissa vai annetaanko hänen heiluttaa tahtipuikkoa? ;)

 Aurinkoa viikonloppuun,
SS


Ei niin täydellinen blogiäiti - Koukussa someen

Aamulla herättyäni kaivan puhelimen sängyn reunalta esiin. Unenpöpperöisin silmin tarkastan, mitä yön aikana on tapahtunut. Ilmoituksia on tullut tulevien tapahtumien sivuilta, Kaksplussan blogiyhteisöstä ja ystävälläni on tänään synttärit. Instagramissa on ollut hiljaisempaa, pari kuvaa ihmisten iltatreeneistä ja terveellisistä iltapaloista. Tammikuu. Sitten vielä meiliboxin päivitys - työmeilissä käy kuhina, blogiin on tullut illan aikana kommentteja ja henkilökohtaiseen meiliin spämmiä. Nyt aamutoimiin ja Neiti ylös sängystä.

Näin alkaa päivittäin nukkumaanmenoon asti kestävä somekanavissa notkuminen. Surffaan netissä ja some-kanavissa aina, kun joku rako muista hommista on.  Usein en edes tarvitse sitä rakoa, vaan hoidan some-riippuvuuttani televisio-ohjelmia katsoessa, kotihommia tehdessä tai E:n viihtyessä hetken omatoimisesti leikkien. Kuinka läsnä olen näin toimiessani, on sitten toinen kysymys. Hyvin tuttua on sekin, että illalla sängyssä olemme Mieheni kanssa molemmat puhelimissa kiinni sen sijaan, että päivän viimeiset hetket käyttäisimme toisiimme.






Olen aktiivinen Facebookissa, Instagramissa ja LinkedInissä. Näissä kanavissa hoidan henkilökohtaisia suhteita, blogiasioita sekä työasioita. Kaksi ensimmäisenä mainittua ovat WhatsAppin ohella suurimmat arjen aikasyöpöt. Kaikki alkaa pienestä. Minulle tulee mieleen tarkistaa joku asia tai saan ilmoituksen kommentista tai tykkäyksestä. Seuraavassa hetkessä olen klikannut itseäni kymmeneen eri paikkaan, lukemaan lisää, ottamaan selvää ja kommentoimaan. Vartti hujahti taas somen syövereihin. Ihan huomaamatta, kun piti vaan se yksi pieni juttu tarkistaa.

Some-maailmaan upottautumista ei helpota se, että kuulun jos jonkinlaiseen ryhmään - kaikkiaan 30:een. Ihan kaikista en sentään saa ilmoituksia, mutta aktiivisimmista ryhmistä tulee kymmeniä ilmoituksia päivässä. Someen käytetty aika ei ole mitattavissa pelkillä selaamisilla, vaan aika monta minuuttia vuorokaudessa menee myös siihen, kun mietin, mitä julkaisen seuraavaksi blogissa tai minkä kuvan lisään Instagramiin.

Bloggaaminen on lisännyt addiktiota, sillä selaan muita blogeja, laitan muistiin aiheita ja ajatuksia tuleviin blogiteksteihin, otan julmetusti puhelimella kuvia - aivot työstävät uusia tarinoita kerrottavaksi koko ajan. Se, että on koko ajan läsnä somessa ja valmiina reagoimaan jokaiseen ilmoitukseen vie aika paljon energiaa. Siksi olen yhä enemmän kiinnittänyt tähän huomiota ja pyrkinut pitämään somettomia hetkiä. Laihoin tuloksin. Paluuta somettomaan aikaan ei ole, mutta selvästi minä ja muutama kohtalotoveri tarvitsemme rajoja, itse luotuja säntöjä somen käyttöön. Tiedä sitten, onko someen käytetty aika ongelma vain sellaisille, jotka ovat eläneet sometontakin aikaa - sitä kun ystäville soitettiin lankapuhelimella, kavereita nähtiin kävelemällä ovesta toivoen, että ulkona on seuraa, ja yhteyttä kauempana asuviin tuttuihin pidettiin yllä kirjein ja kortein.

Vielä viimeiset selaukset somessa tälle vuorokaudelle ja nyt onkin taas aika päästää irti rakkaimmastani, laittaa puhelin vakipaikalleen sängyn reunalle ja alkaa unten maille. Huomenna taas selataan.


Kohtalotovereita, sielunsiskoja tai -veljiä, muita some-koukuttuneita?
Millä lääkkeillä hoidatte addiktiotanne?

***

  Kirjoitus on osa Kaksplussan blogiyhteisön juttusarjaa Ei niin täydellisistä blogiäideistä. Kiinnostavia tarinoita arjestaan ovat jo julkaisseet: Something small-blogista aiheella hallittu, mutta ei sallittu kaaosIn a moment-blogista voit lukea aikaansaamattomuudesta, Kasvukaudessa huudetaan, Äiti, kehystetääks tää meni hermot ja  Rouva mutsi kiroilee.
Kannattaa käydä lukemassa ja lisää on vielä tulossa!



Sarjahoito pigmenttimuutoksiin tulokset + ETU lukijoilleni!

Aika paljastaa, millaisiin tuloksiin sarjahoidon avulla päästiin. Kerroin tarkemmin hoidosta ja hoitosuunnitelmasta täällä. Marras-joulukuu välillä kasvoilleni tehtiin viiden kerran AHA Exfoliation System -sarjahoito ihoa vaalentavilla Janssen Cosmeticsin tuotteilla.

Joulukuussa kerroinkin jo, että kolmen hoidon jälkeen tilanne näytti lupaavalta. Läiskät olivat lähteneet vaalenemaan, iho heleytynyt ja silosempi kuin ennen. Mieheni intoilema nuorekkuusefektiä ei enää ole nähtävissä, mutta iho on voinut paremmin. Sarjahoidon päättymisestä on kuukauden verran, eikä esimerkiksi epäpuhtauksia ole juuri ilmennyt. Iho on kirkkaampi. Tärkein syy kuitenkin, miksi ylipäätään euroni hoitoon sijoitin, oli pigmenttimuutosten mahdollinen vaalentaminen, joten kurkistetaanpa ennen ja jälkeen -kuviin.

Älkää järkyttykö - minä ja läiskäni luonnontilassa

Ennen hoitoa


Ennen -kuvista on nähtävissä, kuinka otsan alueen pigmenttiläiskä on levinnyt aika laajalle alueelle, samoin se on aika tumma. Meikkivoide peittää sen niin hyvin. Vasemman puolen kuvassa näkyy silmän ulkonurkan ja poskipään alueella olevaa pientä pigmenttimuutosta. Lisäksi couperosaa ja tummia silmänalusia jne. jne.


Sarjahoidon jälkeen


Jälkeen -kuvissa näkyy, kuinka otsan pigmenttialue on vaalentunut monesta kohtaa. Edelleen ääriviivät tai reunat ovat tallella, mutta pigmentti läiskän keskeltä on vaalentunut reippaasti. Kuvat on otettu samassa valossa kylpyhuoneessamme, jotta ne olisivat mahdollisimman todenmukaiset. Ignooratkaa ilmeet :)

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka läiskä ei täysin vaalentunut. Se kertoo siitä, että iho on vaurioitunut niin syvältä, ettei tämän hoidon syvyysteho riittänyt tummentumia täysin vaalentamaan. Tällä erää en aio mitään tehokkaampia hoitoja edes miettiä, vaan ylläpidän ihoani Fair Skin -tuotteilla. En edes tiedä, onko vielä muita vaihtoehtoja kuin laser, joka tuntuu kovin radikaalilta toimenpiteeltä. Katsotaan ennemmin, mikä tilanne on ensi kesän jälkeen. Siihen asti aurinkoisilla keleillä suojaan kasvojani suojavoitein ja päähinein. Onko muutos vain minun silmissä vai näetkö sinäkin sen?




Yhteistyön puitteissa minulla on nyt mahdollisuus tarjota Teille lukijoilleni etu Janssen Cosmeticsin -verkkokauppaan. Jos sinäkin mielit kosmetiikkaostoksille, niin HYVAVOITTAA -koodilla saa helmikuun loppuun asti -20% Janssen Cosmeticsin verkkokaupasta.  
Ilmaiset postituskulut yli 50€ tilauksissa.


Vaikka minä olen pääosin ihonhoitojutuissa kirjoittanut pigmenttimuutoksiin liittyvistä haasteista, niin kuten kuvissa näkyy ne eivät ole ainoat ihohaasteeni - on couperosaa, pintakuivuutta ja epäpuhtauksia. Aion hyödyntää edun ja tilata itselleni kosteuttavan seerumin sekä silmänympärysvoiteen. Tuotteet ovat olleet riittoisia, lempeän tuoksuisia ja hinnaltaan asettuvat keskihintaisiin kosmetiikkatuotteisiin.

Kesällä kauneusammattilainen Susanna suositteli valikoimasta tuotteita erilaisille ihotyypeille, joista voi olla apua, kun mietit mitä hoitosarjaa ihollesi käyttäisit tai mistä täsmätuotteesta olisi eniten hyötyä.

Vastaukset osa 1 - aknearvet, couperosa ja maksaläiskät.
Vastaukset osa 2 - sekaiho, kuiva iho ja epäpuhtaudet.


Shoppailuiloa kosmetiikan pariin :)
SS



Neidin talvivarusteet

Talvi tuli taas käymään. Lämpömittari hivuttautui toissapäivänä yli kymmeneen miinusasteeseen, joten pääsimme viimein kaivamaan kaapeista Neidin "the talvivarusteet". Olin viime talven aleista tilannut 80senttisen Reimatecin-puvun, joka kaapissa roikkuessaan on näyttänyt valtavalta. Kun pukua viimein päälle asti soviteltiin, niin kuinkas kävikään, se on aivan passeli Neidin käyttöön tänä talvena. Kaikilta ominaisuuksiltaan en ole siihen ihastunut, mutta pääasia, että puku pääsi käyttöön, eikä pölyty kaapissa laput kiinni.





Jalkaan sujautimme Stockmannin alennusmyynneistä -40% löydetyt koon 20 Tepsut. Tepsut on aivan ihana ja laadukkaan tuntuinen kotimainen kenkämerkki. Myyjä suositteli pakkaskengiksi joko Kuomia, huopikkaita, Tepsuja tai Sorelin saappaita. Siis kenkiä, joissa sisus on luonnonkarvaa oli hänen mukaansa pieneen jalkaan lämpimin. Toki samaa pätee aikuisillekin :) Käsissä oli nyt Reimatecin varrelliset hanskat, kun kylmemmillä keleillä E:llä on ollut vuorelliset nahkarukkaset.

E on eniten innoissaan, kun saa kävellä tepsuttaa ulkona. Ja se sujuu jo varsin vauhdikkaasti auratuilla teillä. Pulkan kyydissä hän viihtyy kiitettävästi ja itse tykkään ennemmin vetää pulkkaa kuin puskea vaunujen kanssa lähimaaston hangissa. Mäenlasku, se vasta kivaa onkin - mitä kovempi vauhti, sen parempi.





Olen tässä pohtinut, että näinkö sitä hommaisi seuraavalle talvelle puvun meneillään olevista alennusmyynneistä, mutta koon miettiminen tuntuu niin arpapeliltä. Taidetaan tehdä kuitenkin niin, että ostetaan sitten täysihintaisena varmasti oikean koon puku seuraavan talvikauden alussa. Seuraavaksi meille tulee Molon tai P.O.Pin puku. Molemmat näyttävät ja vaikuttavat ominaisuuksiltaan siltä, mitä puvulta toivon. Reimatecissä harmittaa, ettei hihansuissa ole säätöjä, se on malliltaan pussimainen ja kaula-aukkoa ei ole mitenkään pehmustettu. Vetoketju jää aina puolitiehen avonaiseksi. Mutta eipä näitä tullut ajatelleeksi ennen kuin päästiin kunnolla ulos touhuamaan.Suurin osa talvea on kuitenkin menty tällä P.O.Pin välikausihaalarilla, johon olen ollut erittäin tyytyväinen.


Miten muiden taaperot on varusteltu talveen?
Mikä on oma kokemuksenne talvipuvuista ja pukusuosikkinne?

Touhukasta tiistaita, SS


Pastaa, pakkasia & pienen potilaan hoitamista

Saimme viimein siivottua joulun pois nurkista ja sen myötä iski pieni sisustusinto. Uutta keväistä verhoa pitäisi saada vanhojen tummien ympärivuotisten verhojen tilalle. Mikä parasta, Mies itse ehdotti tätä. Samalla kun joulukoristeet ja kuusi poistuivat alkoi koti näyttää niin paljaalta. Meillä on kodissamme muutamia keskeneräisyyksiä ja viimeistelmättömyyksiä, vaikka olemme asuneet tässä osoitteessa pian seitsemän vuotta.

En ole ikinä ollut mikään sisustusintoilija, vaan lähinnä hankkinut kotiin ne tarpeelliset jutut ja sitten viimeistely on antanut odotuttaa niin tässä kuin aiemmissa asunnoissa. Olen henkilö, joka on viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässään selannut Finnish Design Shopin tuotetarjontaa etsiessäni säilytysratkaisuja. Pidän toki tietyistä designtuotteista, mutta en oikeastaan ole minkään perään. Stockmannin kahviloissa tosin ihastun yhä uudelleen Work-valaisimeen, mutta tuskin sitä koskaan kuitenkaan kotiutan. Ketään muuta täällä, jolle sisustus ei ole intohimo?

Kerran pari vuoteen heräämme Miehen kanssa siihen, että sisustusproggiksia voisi ottaa työn alle. Viimeksi teimme isompia muutoksia yläkerrassa, kun valmistauduimme E:n syntymään. Samoin tänä syksynä E:n huonetta on järjestelty uusiksi ja jossain vaiheessa, ei tosin vielä, on hankintalistalla isojen tyttöjen sänky. En kyllä ymmärrä, miten tuo ipana siellä sitten malttaa pysyä, joten kiirettä siihen ei ole. Hän ei ole osoittanut mitään intoa kiivetä pinniksestä pois ja on siellä varsin tyytyväinen. TrippTrappista hän nykyään yrittää kiivetä pois harvase päivä.




Otsikossa viittaan pakkasiin, joita ei enää loppiaisen jälkeen ole juuri näkynyt. Pelkkää vettä ja harmautta. Tiet ovat niin liukkaita, että ulkona kävely voi viedä sairaalaan. Neiti sai jonkun viruspöpön viime viikonloppuna. Lauantai-iltana hän tuntui lämpimältä ja oli itkuinen ja takertuva. Sunnuntaina Neiti oli kipein, mitä hän on vielä koskaan ollut. Reppana pötkötteli sylissäni koko päivän, oli itkuinen, kiukutti, väsytti, syötiin olemattomasti ja katsottiin tallenteita. Onneksi olemme alkaneet tallentaa Neidille Ylen musaohjelmia (Musarullaa, Musatoosa ja Muista laulaa). Olin päässyt unohtamaan, mitä sairaan lapsen hoitaminen on, sillä Neiti on viimeksi ollut kunnon flunssassa viime talvena.

Eräänäkin yönä, kun olin kuutisen tuntia rampannut häntä paijaamassa unille 20-30min välein, tajusimme lopulta laittaa suppoja. Johan helpotti ja Neiti sai viimein nukuttua rauhassa. Nimittäin oraaliliuokset, Burana tai Panadol, ei tämän Neidin suusta alas mene. Itkun kautta sain pari kertaa pienen määrän tuikattua, pari kertaa onnistui hedelmäsoseen seassa, mutta huudon määrä oli nolla supon kanssa ja teho täysi kymppi.

Tänään tarkastutimme Neidin kunnon vielä lääkärillä ja limaisuutta lukuunottamatta kaikki oli hyvin. Olemme säästyneet täysin korvatulehduksilta! Saimme sekä antihistamiinia että limaa irrottavaa liuosta lopputaudin ja yskän nitistämiseen. E on ollut jo pari päivää lähes oma itsensä. Takertuu kovasti minuun, mutta niin se ei juuri normaaliarjesta poikkea.


Katkarapu-inkivääri-chili-pasta eli Safkaa-kirjan Tiikerirapu-inkivääripasta :)


Varsinaisia suuria muutoksia ruokavalioon ei vielä ole tehty, mutta lisäyksiä sen sijaan on. Tämä AC:n teksti sai minut oivaltamaan, että juuri näin se on. Se on nähty miljoona kertaa, että dieetit ja nollatoleranssit vaan lisäävät mielitekoja. Olen lisännyt päivittäistä vedenjuontia, hedelmien ja kasvisten määrää ja vaihtanut kahvipullat tummaan suklaaseen ja/tai taateleihin. Tämä on vasta alku kohti parempaa vointia ja turvotuksen poistoa, mutta pienistä asioista se lopulta lähtee. Puuro on palannut aamupalan paikalle raejuustoineen ja välipalana syön rahkaa. Kuvassa näkyvä pasta-annos on loppiaiselta, kun kokeilin Safkaa-kirjan reseptiä. Kaapista löytyi tiikerirapujen sijaan katkarapuja, mutta niilläkin pasta oli sopivan maistuva. Keveähkö, mutta inkivääri, chili ja valkosipuli antoivat mukavasti potkua. Meillä syödään yleensä pinaattipastaa (kuten kuvassa), joka on peruspastaan verrattuna hieman maistuvampaa. 

Katsotaan nyt kun tuo Mies tuosta tervehtyy, että millainen terveystaisto täällä alkaa. On huomattavasti helpompaa, kun olemme molemmat mukana muuttamassa ruokavaliota, eikä niin, että toinen syö ituja ja toinen makkaraperunoita. Siihen asti popsitaan pastaa surutta :)


Onko muilla aikeita tehdä elämäntaparemppaa?
Ketä muuta turvottaa juhlapyhien jälkeen?
Leppoisaa viikonloppua,
SS
 

Kevään työ- ja hoitokuviot

Kevään osalta saimme järjesteltyä niin hoito- kuin työkuviot toivutulla tavalla. Oikeastaan paremmin ei voisi asiat olla. Toki niin, että palkka tippuisi tilille ihan vaan kotona olemalla. Ehkei sekään pidemmän päälle houkuttelisi :)

Mainitsin siitä, että väsyin läpsystä hoitajan vaihto -meininkiin, mutta nyt kun olen asiaa vielä enemmän miettinyt, niin ei kyse ollut pelkästään siitä. Minä taisin väsyä vähän kaikkeen. Aikataulutettuun elämään, vakituisiin viikko-ohjelmiin ja siihen ettei aikaa yksin tai yhdessä ollut juurikaan. Huomasin tämän, kun eilen mietin, että ensi viikolla meillä jatkuu taas muskari. Sitten voisi taas alkaa käydä myös asukaspuistossa. En ole kaivannut näitä vakkarimenoja lainkaan! Olen ollut jopa helpottunut, että ne ovat olleet tauolla muutaman viikon. Tämä selvensi myös ajatuksiani sen suhteen, että yhtään lisäharrastusta en meille haali. Taaperojumppa tai -tanssi kävi mielessä. Minulla on ihan riittävästi viikoissa ohjelmaa nykyiselläänkin.


Repussa kulkee E:n tärkeimmät eli unileijona, tutit ja suosikkilelut kummitädin luo<3


Keväällä on tarkoitus kasvattaa työpanostani jopa 60%, kunhan kaikki palaset paikoilleen loksahtavat. Tammikuusta alkaen olen töissä keskimäärin  2 - 2,5 pv viikossa. Juuri sopivasti. Vielä arjessa säilyy tietty rentous, mutta samalla on tekemisen meininkiä. Toki niinäkin päivinä kun en ole fyysisesti töissä luen meilejä ja saatan hoitaa työasioita. Ja työasiat ovat mielessä lähes entiseen tapaan. Mutta kun into ja motivaatio ovat kohdillaan, niin mikäs tässä. Bring it on ;)

Neiti E ei aloita varsinaisesti hoitopaikkaelämää vielä keväällä, vaan aiomme hakea hänelle hoitopaikkaa (luultavasti päiväkoti) elokuusta 2015, kun hän on 2-vuotias. Neiti E on nimittäin alkanut käymään kummitädillään kerran viikossa hoidossa. Siellä hänen seuranaan on kummitädin lisäksi tasan vuoden nuorempi vauva ja iltapäivisin reipas kolmasluokkalainen, jota E ihannoi. Tämä ajatus lähti joskus kauan sitten liikkeelle vitsinä, jossain vaiheessa se heitettiin ilmoille jo vähän  harkitummin ja lopulta hoitokuviota alettiin suunnitella ihan oikeasti, kun näytti siltä, että kummitädin nuorimmainen on varsin tyytyväistä ja hyvin nukkuvaa sortttia.

Neiti on ollut hoidossa vasta kerran ja se sujui odotetusti hyvin. Kummitäti, joka on hyvä ystäväni,  on E:lle tuttu ja läheinen. Alkuihmettelyä kummempaa ei ensimmäisellä kerralla ollut. Ruoka maistui ja päiväunet matkasängyssä sujuivat. Sitä en epäile, etteikö ystävälläni pidä kiirettä joinain hetkinä kahden vaippailijan kanssa, mutta eiköhän asiat lutviudu neuvokkuuden ja totuttelun myötä. Tuplavaunutkin tuli hankittua Torista tätä hoitokuviota varten. Ensimmäinen hoitopäivä oli noin kuusi tuntia ja siinä ne varmasti pääosin pyörivätkin, 6-7 tunnissa. Ensin totuttelemme tähän kerta viikkoon ja jossain vaiheessa kevättä, jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin hoitopäivät kasvavat kahteen viikossa. Tämä on todella toiveiden ratkaisu, josta tietenkin suuri kiitos kummitädille, että tähän ryhtyi <3 E tottuu kevään aikana siihen, että häntä hoitaa joku muukin meidän lisäksi. Samalla suhde kummitätiin ja hänen  perheeseensä syventyy.

Yhteistä perheaikaa ajatellen tämä ratkaisu mahdollistaa sen lisääntymisen, sillä pystymme olemaan Miehen kanssa samaan aikaan töissä. Pääsemme pikkasen treenaamaan sitäkin, mitä on kuskata lasta aamulla hoitoon ja iltapäivällä hoidosta kotiin. Niistä aamuista selviytyminen minua tässä eniten stressaakin. Kaipa se on vaan siitä kyse, että varaa riittävästi aikaa, eikä sovi esimerkiksi palavereita aikaiselle aamulle, niin on liikkumavaraa aikataulussa. Ensimmäinen tällainen aamu taitaa olla tiedossa parin viikon päästä. Onneksi meillä menee aina niin, että toinen vie ja toinen hakee. Apua, miten niistä aamuista selviää?!

Tällä kuviolla on tarkoitus mennä kesään asti, sitten pitää lomia ja elokuusta hakea hoitopaikka Neidille. Vaikka elokuuhun on vielä aikaa, niin hakemus pitää laittaa sisään maaliskuussa, joten pian on aika käydä tutustumassa hoitopaikkavaihtoehtoihin. Minua riipasee sydämestä ajatuskin siitä, että E aloittaa päivähoidon. Hän on sellainen äidin takiainen tällä hetkellä ettei päästäisi minua mihinkään. Hän muun muassa tänään jäi Miehen syliin itkemään perääni, kun lähdin töihin. Ei niin hyvä fiilis jäänyt siitä, mutta ei se jäänyt mieltä vaivaamaan, sillä kyllä hän isänsä kanssa murheet unohtaa. Mutta entäs kun sama tulee eteen päiväkotiaamuna? Yritän nyt vaan ottaa kaiken irti tästä keväästä ja ajasta, kun meillä on sitä vielä paljon yhdessä. Nimittäin kohta se aika on se, mikä on kortilla :/


Miten Teillä on hoitokuviot järjestyneet?
Minkä ikäisenä lapsi aloitti hoidon?
Olisi kiva kuulla myös kokemuksia perhepäivähoidosta, ryhmiksestä ja päiväkodista :)

Kivaa viikonloppua, 
SS

Kylmästä lämpimään

Oi ja voih matkatoimiston tarjontaa selatessa. Mieli halajaa lämpöön, pois täältä sateen ja synkkyyden keskeltä. Hetkellinen talvi ja valoisuus helpotti hetkeksi oloa, mutta kyllä vaan täällä toden teolla kaivataan lämpöä ja valoa. Italian matkasta viisastuneina kriteereinä tällä kertaa on helppous, mukavuus, lämpö, lapsiystävällisyys ja mahdollisimman vähän omatoimisuutta. Täysin päinvastaista siis millekään moneen vuoteen tekemällemme lomamatkalle. Italian omatoimisella matkalla sen tajusimme, että seuraavan loman pitää olla niin helppo ja hemmotteleva kuin mahdollista. Näin se tuntuisi kaikista eniten lomalta. Voin nimittäin sanoa, että kuumassa turisteja pursuavassa hektisessä kaupungissa pieneen hotellihuoneeseen ahdettuna, se ei ole sitä.




Dubai/Arabiemiraatit


Lomakohde ja ajankohta ovat vielä avoinna. Helmi- ja huhtikuu ovat vaihtoehdot. Helmikuussa taattua lämpöä on oikeastaan vaan Dubaissa, Thaimassa ja muualla pidemmällä. Egypti ei houkuttele. Huhtikuussa taas vaihtoehtoja on enemmän. Eteläisessä Euroopassakin aletaan päästä kesäisiin lukemiin tuolloin. Mutta jaksammeko odottaa huhtikuuhun? Kun lomalle olisi päästävä pian. Eikä tässä mitään kroisoksia olla, että sitäkin pitää hieman punnita, milloin ja missä saa parhaan vastineen rahoilleen. Haaveissa siintää helppo loma jossain resortissa ja mielellään täysi- tai puolihoidolla.

Dubaissa emme ole aiemmin käyneet, siellä odottaisi takuuvarma aurinko. Miinuksena Dubain hotellien ym. hinnat ovat korkeimmasta päästä muihin kohteisiin verrattuna. Turkissa olemme käyneet ja vannoneet ettemme sinne enää mene, mutta sieltä näyttäisi löytyvän aika paljon vaihtoehtoja toiveisiimme nähden, mm. Belekin ja Bodrumin alueilta. Kanarialla en ole ollut iäisyyksiin, mutta onhan sielläkin jos jonkinlaista resorttia. Sään epävarmuus mietityttää Kanariansaarissa ja suomalaisuusaste. Voihan näihin kaikkiin kohteisiin edelleen paketoida erikseen lennot ja majoituksen. Thaimaa ja Aasia on liian kaukana viikon lomaa ajatellen. Eikä viitsi taaperoa moisilla aikaeroilla ja lentomatkoilla rasittaa muutaman päivän takia. Italiaan emme juuri nyt haikaile, mutta kenties Kreikka huhtikuussa voisi olla vaihtoehto. Villi kortti voisi olla helmikuinen lumiloma Rukalla tai vastaavassa hiihtokeskuksessa ;)



Turkki Bodrum

Kaikki kuvat Finnmatkat.fi.

Onko Teillä suositella jtn kohteita, joihin suunnata talvella?
Tai hotelleja mainitsemissani kohteissa?

Terveisiä sairastuvalta, pikkunen on saanut jonkun pöpön ja ollut aika reppana,
onneksi jo paranemaan päin - todella kurjaa, en edes muistanut millaista on kun lapsi sairastaa ;(
SS

 

Vuodelle 2015 toivon

Terveyttä. Ei ole terveyttä tärkeämpää asiaa. Se on todella konkretisoitunut syksyn aikana, kun puoliso on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä. Enkä puhu edes mistään vakavasta sairastamisesta, vaan sellaisesta pitkittyneestä flunssaviruskierteestä. Joka kuitenkin on vaikuttanut siten, että kaikki tekeminen on ollut nollissa tai sen varassa, mitä minä jaksan Neidin kanssa puuhata. Juuri kun olo on kohentunut ja olemme hetkeksi päässeet normaaliarkeen, pystyneet tekemään suunnitelmia päivää pidemmälle, on tauti iskenyt uudelleen. Näin myös vuoden vaihtuessa. Täten toivoisin terveempiä päiviä tälle vuodelle.

Liikunnan iloa. Jep, niin kulunut virsi aloittaa kuntoremontti uuden vuoden alussa, mutta kyllä se on suunnitelma. Saada takaisin liikunnan ilo säännöllisen liikkumisen kautta. Hiihtokelit tuntuvat karkaavan kauas tulevaisuuteen, mutta salille ja ryhmäliikuntatunneille voi suunnata heti tänään. Selkä oireilee tätä liikkumattomuutta tehden minusta jäykän kuin rautakanki. Ja vanhan. Tässä kohdin on iso parantamisen paikka. Onneksi motivaatiota ja tsemppaajia löytyy. Kenties asetan itselleni välitavoitteen ja lopullisen palkinnon, jotta motivointipuoli on kunnossa. Miten Sinä motivoit itseäsi liikkumaan?


 Ihania hetkiä vuonna 2014!


Energiaa ruoasta. Vähemmän lohturuokaa ja enemmän energisoivaa puhdasta ruokaa. Kaipaan uudenlaisia arkiruokia, mikä edellyttää uusien reseptien metsästämistä keittokirjoista ja netin uumenista. Kun syö ruokaympyrän mukaisesti suurimman osan viikosta, ei yhtenä päivänä herkuteltu korvapuusti aiheuta sen suurempia tunnontuskia. Luultavasti tarvitsen aika tiukan startin alkuun ja sitten voin höllätä hieman. Kaikki turha "höttö" pitää ensin siivota kaapeista pois.

Aikaa perheelle. Meillä on tehty hieman muutoksia Neidin hoitokuvioihin, jotta pystymme jatkossakin käymään molemmat töissä (minä edelleen osa-aikaisesti), olemaan Neidin kanssa paljon kotona sekä viettämään myös vapaa-aikaa kolmisin. Kirjoittelen tästä kuvioista oman postauksen tulevaisuudessa. Toivon oppineeni syksystä jotain ja pystyväni reagoimaan asioihin jo ennen kuin ne kriisiytyvät. Hengähtämään, ottamaan aikaa sekä itselle, perheelle että parisuhteelle. Totta kai aina tulee olemaan kiireellisiä aikoja, sitä ei pysty täysin välttämään, mutta ettei jäisi kovin pitkäksi aikaa päälle sellainen suorittamis-kiire-stressaaminen.

Hetkiä ystävien kanssa. Aikaa ystävien kanssa ei voi olla ikinä liiaksi. Tuntuu, että lähes aina tapaamiset jäävät liian lyhyiksi ja sellaista täysin kiireetöntä aikaa on hyvin vähän. Huomasin senkin, että jos ystävien näkemisen jättää ns. leijumaan ilmaan, että joo soitellaan ja katellaan, niin silloin tapaamiset vaan lykkääntyvät ja aikaa ei ikinä ole. Kalenteriin siis merkitään jatkossa säännöllisesti treffejä ystävien kanssa - viini-iltoja, yhteisiä treenejä, kahvitteluja, shoppailuja ja tietenkin myös niitä ystäväperhemenoja. Tätä kaikkea toivon mahtuvan vuoteemme paljon.

Lomamatkaa/matkoja. Täällä kovasti matkakuumeillaan ja kevään aikana on tarkoitus pitääkin lomaa kahdessa otteessa. Toisena ainakin suuntaamme johonkin lämpimämpään, mutta tämä kaikki on vielä suunnittelun alla. Lisää myöhemmin.

Varsinaisia lupauksia en tehnyt lainkaan. Nämä ovat enemmänkin ajatuksia ja toiveita näin uuden vuoden alussa. Jossain vaiheessa pitääkin sitten tarkastella, kuinka nämä ovat toteutuneet.

Olisi kiva kuulla, millaisia lupauksia tai aikeita Te olette tehneet tälle vuodelle?

 Rentoa viikonloppua, SS