Töissä lomalla

Siltä on tällä viikolla tuntunut. Kotona olen ollut tauotta ihmisvempain, loputon viihdyttäjä, muonittaja ja huolehtija. Kun taas töissä olen tällä viikolla:




* Nauttinut useita kupillisia kahvia. Kuumana.

* Keskustellut häiriöttömästi aikuisten kesken, kasvotusten ja puhelimitse.

* Nähnyt ystävää lounaalla.

* Olen nauttinut siitä, että saan tehdä töitä.

* Ihaillut auringonnousua. Kahdesti.

Kuulostaako tämä Sinusta lomalta?

Ihanaa viikonloppua kaikille, pian riennän viikonlopun viettoon Neidin kanssa, SS 

Ps. Ja kyllä, ikävä E:tä on kuitenkin jokaisen työpäivän aikana <3



Mitä tänään syötäisiin? Arjen suosikkireseptit jakoon!

On pitänyt jo hetki kirjoittaa meidän perheen ruokafilosofiasta ja etenkin tuon taaperon syömisistä. Meidän perheessä syödään pääsääntöisesti kotiruokaa. Peruskeittoja, laatikoita, pata- ja pastaruokia sekä riisilisukkeisia kana- ja liharuokia. Uusia tuulahduksia arkiruokiin haetaan maailmalta, muun muassa Aasiasta, Intiasta ja Italiasta. Lähinnä mauste-makumaailmaa. Ruokaisat salaatit ovat myös top-listalla. 

Kun vielä E:n ollessa 4-9kk teimme hänelle soseruoat itse, niin rakeiseen ruokaan siirtyminen kävi meillä purkkiruokien kautta. Itsetehty ruoka oli pitkään E:n makuun liian kuivaa, olihan hän tottunut kosteampiin soosseihin. Hän ei ole missään vaiheessa ollut kovin innostunut syömään lounasta tai päivällistä sormin. Kun olemme sellaisia annoksia hänelle kasanneet, niin ruoat tippuvat parin maistelun jälkeen nopeasti lattialle. Tätä ongelmaahan ei ole, jos on kyseessä hedelmät, leivät ja vastaavat, mitkä aina syödään sormin.




Niinkin perusruoka kuin makaronilaatikko ei mennyt alkuun E:lle kaupaksi. Kotiruokahittejä E:n kohdalla ovat olleet kesästä lähtien spagetti, keitot, lihapullat ja perunamuusi, lasagne, vuokaruoat ja kaiken maailman jauheliharuoat. Tylsää pidemmän päälle.  Edellä mainitut ruoat on todella helppo tehdä suolattomina, mutta kuitenkin yrtein ja muin maustein maustettuina.  E tottui rakeisempaan ruokaan purkkiruokien kautta, sillä kotitekoinen ruoka on alkanut kunnolla maistua vasta nyt 1-vuotta täytettyä.

Koen toisinaan haastavaksi tämän sompailun kotiruoan ja purkkiruoan välillä, sillä hänelle ei vaan maistu kaikki ruoat. Joskus on liian kuivaa, joskus liian mausteista, joskus ei vaan maistu. Paljon siis jo maistuu, mutta enemmänkin saisi maistua yhteiset ruoat. Riisiä ei ole mennyt vielä lainkaan kotiruoissa, purkista kyllä. Hitiksi nousi erään ystäväni aikanaan vinkkaama nopea arkiruoka, nimittäin kinkkuvuoka. Tätä vuokaa on nyt tehty jauhelihalla, lohella ja kinkulla. Lihan lisäksi vuokaan tulee siis peruna-sipulisekoitusta, kasviksia ja kermaa. Mausteet perään. Tämä ruoka on ollut niin Neidin mieleen, että olemmepa sitä tehneet ihan hänelle vain vähämausteisena. Muutoin en kannata erillistä E:n ruokien valmistamista, vaan koko perheen yhteisiä ruokia.



Ruokafilosofiani on, että kaikkea saa syödä kohtuudella. Kuitenkin pienen taaperon kohdalla on vielä lukuisia vältettäviä aineksia ja sokerihöttöjä. Sokerikeskusteluja koko syksyn seuranneena huomaan, etten olekaan mikään sokerinatsi. E:n hieman kasvettua saa hän erikoistilanteissa maistella herkkuja kohtuudella, syödä letun lettukesteillä tai nauttia pannaria lauantai-iltana. Vielä tällä hetkellä olen kuitenkin aika ehdoton mitä tulee ylimääräiseen sokeriin. Syynään purkit ja purnukat kaupassa ja pyrin ostamaan tuotteita, joissa ei ole lisättyä sokeria tai lisäaineita rivitolkulla. E:n kohdalla välttelemme suolaisia makkaroita ja lihoja, sokerisia herkkuja, ketsuppia, mausteliemiä, mehuja yms. Hänen herkkujaan ovat riisikakut, Talk-murut ja hedelmät.

Toisinaan eksymme pikaruokapaikkaan, kuten Mäkkiin tai Heseen, jolloin E syö joko mukana olevia naksuja tai sitten hänelle ostetaan esimerkiksi omenalohkot. Kun meillä syödään pizzaa, saa E syödä reunoja tomaattikastikkeella. Hän ei vielä vingu ja vongu sen perään mitä meidän lautasella on, vaan hänelle riittää, että hänkin saa jotain. Eli ei takuulla viihdy vieressä meidän syömistä katsoen, mutta tyytyy naksuihin tai hedelmäpaloihin. Näin on aie jatkaa hamaan tappiin saakka. Ainakin niin kauan, kun hän on okei asian kanssa, ja varmaan sen jälkeenkin neuvottelun kautta. Jossain vaiheessa, kun alkaa olla kaverisynttäreitä, niin tästä tulee vaikeampaa, mutta aika näyttää miten se silloin sujuu. Kuivatut hedelmät, marjat ja hedelmät ovat kuitenkin pienen lapsen suuhun makeita, siis kuin herkkuja.


Kaupasta kannetaan tämän näköisiä purnukoita


Varmaan jokaisessa lapsiperheessä on sama tilanne, että samat ruoat kiertävät viikosta toiseen. Ideoita uusiin ruokiin ei ole ja/tai niitä ei jaksa etsiä. Ystäväväni MinEna kyseli taannoin nopeiden arkiruokareseptien perään ja siitä innostuneena aion tehdä saman.  

Jaa arjen suosikkiruokareseptisi minulle ja muille blogin lukijoille!  
Sellaisia, mitkä maistuvat lapsillekin ja on suht simppeli valmistaa.

Olisi kiva kuulla myös, millaisia rajoitteita muilla on lapsen syömisten suhteen vai onko sellaisia?


Iloa loppuviikkoon, SS


Viikkokatsaus #43 ja Change-arvonnan voittaja

Tehtiin mahtava löytö viime viikolla nimittäin lähikirjasto. Toki olemme asioineet kirjastoissa aiemminkin, mutta että meitä lähimpänä sijaitseva kirjasto olisi niin miellyttävän lapsiystävällinen. E:n siirryttyä yksiin päikkäreihin ei iltapuuhaksi oikein riitä touhuilut kotona, joten uuden luettavan hakeminen kirjastosta tuntui sopivan hyvin iltapuuhaksi. Meitä odotti rauhallinen lastenosasto, jossa oli pehmoleluja ja tyynyjä, Aarnion Dinot ja hyllykaupalla kirjoja alas vedettäviksi. Neiti E:n taivas. Alkuhämmästyksestä yli päästyään hän mennä viipotti kiljuen pitkin kirjastoa ja osoitteli kaikkea kiinnostavaa. Mukaan lähti vino pino kirjoja ja hyvä mieli. Tänne tullaan pian uudelleen.





Ihan yhtä onnekkaasti ei sujunut lounasemännöinti. Olin kutsunut hyvän ystäväni pienen vauvansa kanssa meille lounaalle ja päätin tarjota edellisellä viikolla kelvosti onnistunutta tomaatti-koskenlaskijakeittoa. Olin havainnut edellisellä viikolla, että omistamani sauvasekotin on sangen tehokas ja jälki sen mukaista. Tällä viikolla kaikki ei mennyt kuten Strömsössä, vaan homma levähti käsiin. Ja seinille, vaatteille, lattialle, ympäri tiskipöytää. Sain sentään pelastettua siivun, joka sentään maistui kelvolliselta. Tuolla meidän sauvasekottimella ei vaan siis pysty tekemään sosekeittoja. Sehän hankittiin E:n soseiden valmistamista varten ja siihen hommaan sopikin, kun soseet tehtiin omassa astiassaan.




Viikonloppu meni osin mäkeen, kun Miehen sairastelu ei ota loppuakseen. Nyt alkaa näkyä valoa tunnelinpäässä, mutta vielä lauantaina tilanne ei näyttänyt hyvältä. Meiltä peruuntui lauantaiset juhlat kokonaan. Perjantaina piipahdin työkavereiden kanssa Helsingin illassa eli syömässä ja drinkeillä. Tai sillä kuohuviinillä. Tapasin Iholla-miehet, kuten joku ehkä jo huomasi ;) 

Kaikessa lyhkäisyydessään ilta tuli tarpeeseen. Tekee niin hyvää olla hetki aikuisseurassa, juoruta, olla huolehtimatta kotiasioista ja olla minä. Olla muutakin kuin äiti. Olla vapaalla. Olla rennosti. Jauhaa työkavereiden kanssa kaikesta mahdollisesta ja tietenkin myös niistä työasioista. Tuli taas kehitettyä niin työyhteisöä kuin visioitua tulevaa. Söimme muuten Kiilassa, en suosittele sitä kellekään. Poikkeuksetta annoksista jokaisessa oli petrattavaa.




Mites muilla sujui talviaikaan siirtyminen? Olimme kaukaa viisaita ja aloitimme torstaina E:n unien myöhäistämisen. Tavoitteena oli siis säilyttää samat kellonajat etenkin heräämisen suhteen eli herätys noin 8-8:30. Kauhulla muistelin viime talven 06:15 herätyksiä ja siihen en halua palata, en edes klo 07:00. Niin kauan kun ollaan kotona, niin myöhäisempi aamuherätys tukee päivän kulkua ja yksien päiväunien rytmiä.

Eilinen olikin sitten väsymyksen ja kiukun täyteinen päivä. E heräsi eilen talviaikaan klo 7:20 täysin normaalipituisten yöunien jälkeen. Häntä alkoi väsyttää jo puoli 10, joten äkkiä ulos. Ulkona ei  ollut meidän lisäksi kuin muutama koiranulkoiluttaja. Lounas oli jo puol 11 ja sitten ensimmäisille unille. Toiset unet vielä iltapäivällä, niin E kukkui aina 21 asti. Tänään aamu alkoi normaaliin aikaan 08:30 eli olemme taas yksien päiväunien rytmissä, kuten halusimmekin. Heräämme vasta kun on valoisaa, mutta illalla pimeys koittaa todella aikaisin. Nyt on taas niin harmaata ja sateista, ettei ulkoilu houtkuttele.





Change-arvontaan osallistui kaikkiaan 71 henkilöä, joista olen arponut lahjakortin voittajan.

Onnea miljoonasti Elina!

Saat meiliä minulta pian.

Muille arvontaan osallistuneille, uusia liivejä ti yöasuja kaipaaville, voisin suositella seuraamaan Changen tulevia kampanjoita. Varmaan joulun alla on taas hyviä etuja luvassa joululahjaostoksia silmällä pitäen.

Ihanaa viikkoa, SS


Miesten Iholla vol. 2

Kirjoittelin alkusyksystä tämän syksyn ehdottomasta tv-suosikistani Iholla-sarjasta. Kausi lähenee loppua ja paljon on muuttunut sitten viime kirjoituksen. On ollut ilo seurata kyseistä sarjaa ja päästä liki miehistä ajastusmaailmaa. Hatunnosto kaikille mukaan lähteneille miehille, ei ihan jokaisesta olisi ollut moiseen.

Yllättäen kiinnostavimmiksi hahmoiksi ovat lopulta nousseet sarjan perheelliset miehet ja Yrjänä. Yrjänää hehkutin jo alkusyksystä, sillä sarjan alettua hänen lapsettomuustausta kosketti syviten. Paljolti pystyin samaistumaan hänen fiiliksiin. Siihenkin kun raskaus viimein alkoi ja sitä ei millään osaa uskoa toiveen toteutumiseen. 




Perheellisten Miesten elämää on ollut kiinnostavin seurata. Samaistumispintaa on lopulta ollut eniten Eskon ja Patrickin perheisiin, joissa molemmissa on yksi aika nuori lapsi. Tuttitaisteluja ja hoitoon viemisiä sekä tietenkin perheen yhteisiä puuhia olen seuraillut mielenkiinnolla. Sarjassa esiintyvät lapset ovat niin hellyttävän suloisia. Jukka taas on antanut kasvot avioeroperheelle ja erityisesti sille, miten hyvin asiat pääpiirteissään sujuvat, kun exän kanssa ollaan väleissä. Jossain vaiheessa jopa ajattelin, että näinköhän he vielä palaavat yhteen :) 

Yrjänä on ihan omissa sfääreissään pohdinnoissaan ja aivan turhaan ruoskii itseään koko ajan. Esko on jotenkin rennon letkeä tyyppi, Patrick myös aika pohdiskeleva, kuten Jukkakin. Erityisesti jokaisessa miehessä nähty herkkä puoli on tehnyt vaikutuksen. Tero jäi alkuhehkutuksen jälkeen kaikista etäisimmäksi.


 kuvat: Iholla Facebook


Sarja on ollut  syksyn ehdoton tv-suosikki. Onkin todella harmi, että viimeistä viikkoa viedään ensi viikolla. Mitä mää sitten teeveestä katson? Perjantaina olin viettämässä työkaverin läksiäisiä työpäivän jälkeen, kun keskustan kujilla tuttu kolmikko käveli vastaan. Pitihän siinä kuohuviinin rohkaisemana mennä juttusille. Kuvakin otettiin :) Juttu luisti kivasti ja tyypit vaikuttivat ihan samoilta kuin teeveessä. Kuuleman mukaan ihmiset on aika vähän tulleet juttusille. Sarjan superfanina minun oli tietenkin käytettävä tilaisuus hyväksi. Olivat tulossa juuri sarjan päätöshaastatteluista, sitä matskua odotellessa.




Mitä olette muut tykänneet Iholla-sarjasta?
Ketkä ovat nousseet omiksi suosikeiksinne?
 
 
Leppoisaa sunnuntain jatkoa, täällä yritetään tottua talviaikaan, SS


Kotiäiti osa-aikatöissä

Joskus loppukeväästä ja kesän korvilla ne ajatukset alkoivat valtaamaan mieltäni. Ajatukset töihin palaamisesta. Paniikki. Takuulla tuttu ilmiö monelle äidille tai vanhemmalle vanhempainvapaan päättymisen kynnyksellä. Palatako töihin saman tien, jatkaa kotihoidontuella ja kuinka kauan vai jäisikö puoliso kotiin vuorostaan? Milloin lapsen tohtisi laittaa hoitoon? Mikä on meidän perheelle paras ratkaisu?  Joillakin alkaa näillä kieppeillä se sisaruksen suunnittelu. Siihen asti, Neidin elämän ensimmäiset 9-10kk oltiin saatu elellä rauhaksiin turhia huolimatta. Toimeentulokin oli siedettävällä tasolla. Tietenkin vanhempainvapaan jälkeiseen tulotason romahtamiseen oltiin osin varauduttu, mutta kyllä se vuosia työelämässä kiinni olleelle on vaan totaalinen yllätys saada yhtäkkiä käteen alle 500€ kuukaudessa.

Olen ollut enemmän tai vähemmän työelämässä kiinni reilu parikymppisestä. Aika päätoimisesti noin 25-vuotiaasta. Ammatikorkeakouluopinnot tein aikuispuolella iltaisin ja viikonloppuisin, joten silloinkin painoin päivätöissä 80% työpanoksella. Noista ajoista asti olen tottunut siihen, että rahaa on, ei ylenmäärin, mutta kaikkeen tarvittavaan. En todella ole syntynyt kultalusikka suussa tai millään tapaa hyvätuloiseen perheeseen, pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin olen jo pitkään tullut kivasti toimeen - kaikki menee mitä tulee, mutta perustarpeiden ja -menojen lisäksi on pystytty matkustelemaan, harrastamaan vapaasti, syömään ulkona ja muuta mukavaa. Tietenkin Miehen tuloilla asiaan oma vaikutuksensa.




Loppukesästä kassavirran kuivuminen alkoi jo ahdistaa sen verran, että alustava keskustelu osittaisesta töihin palaamisesta oli aika nostaa uudelleen pöydälle, vaikka mieli ei juuri siihen maailmaan vielä kaivannut. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut lainojen jäädyttäminen siksi aikaa kun olen kotona, mutta se ei houkutellut meistä kumpaakaan. Olin keskustellut töihin palaamisesta  alustavasti esimieheni kanssa jo keväällä, ja hän näytti silloin vihreää valoa suunnitelmalle. Ratkaisu on tuntunut pääpiirteittäin hyvältä.  Joustava työskentelytapa, että teen viikottain noin 1-2pv töitä, joka viikko vähän eri päivinä, on sopinut meidän perheelle. Ehdin ja saan olla E:n kanssa monen monta päivää viikossa, mutta saan töissä tehdä taas jotain muutakin. Sillä kyllä, päivät pelkästään kotona tuntuvat välillä todella pitkiltä. Mutta en ole sitä ikinä pitänyt riittävänä syynä palata aikaisin töihin. Minulle tärkeämpää on laittaa E oikeanikäisenä, riittävän isona hoitoon ja vaikka kestääkin tylsyyttä jonkin aikaa. Tylsyyshän usein loppuu, kun lähtee ovesta ulos ja/tai on seuraa.

Omat vaikeutensa on tietenkin ollut työmoodin löytämisessä, totutteluun olla E:stä erossa ja E:llekin tottua viettämään isipäiviä aiempaa enemmän. On ollut työpäiviä, jolloin olen kokenut olevani huippuiskussa kuin uudestisyntynyt, ja toisaalta niitä, kun lauseen tuottaminen on ollut vaikeaa. Ylämäkiä ja alamäkiä. Todellisuus on ehkä jotain noiden välimaastosta, alan saada työminäni takaisin, aivot eivät ole enää höttöä, vaan pystyn tekemään järkeviä, perusteltuja päätöksiä, mutta kai minä taidoiltani olen entiselläni. Se täytyy  sanoa, että nyt kun työhön on taas päässyt kiinni (vaatinut kollegoilta pitkää pinnaa ja perehdytystä..) koen, että tämä tauko on tehnyt hyvää myös työminälle. Näen asiat uudelta kantilta, enkä ole täysin lyöty ongelmien ilmetessä. Sitä oli jotenkin viime vuodet jo niin sokea omalle tekemiselle, että siihen tämä kotona vietetty aika on vaikuttanut positiivisesti. Helpottavaa on ollut huomata sekin, että ei oma ammatillinen osaaminen ole mihinkään kadonnut (sitä joskus pelkäsin) se oli vaan jemmassa hetken aikaa.



Viittasinkin jo siihen, että iso osa tätä keskustelua on tietenkin se, milloin E menee hoitoon. Ja milloin palaan ihan aikuisten oikeasti 80-100% töihin. Asiantuntijathan sanovat, että jopa 3-vuotiaaksi lapsen paras paikka on kotona. Jokainen perhe tekee tietenkin omat ratkaisunsa ja niihin vaikuttaa aina moni asia, mutta olen vahvasti sitä mieltä itsekin, että pienen lapsen paras paikka on kotona tai läheisen hoidettavana. Kyllä lapsi pärjää muuallakin, mutta kyse onkin parhaasta paikasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aikoisin olla kotona  3-vuotiaaksi, mutta vielä ei ole kiire palata töihinkään isommalla läsnäoloprosentilla. Kun jatko on lyöty työpaikalla lukkoon, kerron niistä täälläkin tarkemmin

Mitä olen lähipiiriäni tarkkaillut, niin sellainen 1v4kk näyttäisi olevan keskimääräinen hoidonaloitusikä. Moni laittaa aiemmin, jotkut hieman myöhemmin. Harvassa ovat ne, jotka ovat kotona lapsen täytettyä 2-vuotta, saati 3-vuotta. Onko syinä sitten raha, henkinen jaksaminen vai näiden yhdistelmä? Äitinä minulle tärkeintä on, että koen lapseni olevan valmis johonkin muutokseen, silloin on sen aika. Oli kyseessä yösyöttöjen lopettaminen, imetyksen lopettaminen, ensimmäinen yökyläily. Nämä ovat sellaisia vaistonvaraisia asioita. Minua ei voi järkeillä laittamaan E:tä hoitoon liian aikaisin, sillä siitä ei tulisi yhtään mitään. En pystyisi käymään töissä ja miettimään hänen pärjäämistään, sitä ettei hän tule ymmärretyksi, lohdutetuksi jne jne. Asian täytyy tuntua oikealta, jotta niin voidaan tehdä. Tilanne olisi eri, jos näyttäisi esimerkiksi siltä, että olisin uupunut tai masentunut. Silloin töihin palaaminen ja hoidon aloittaminen saattaisivat vastaavasti helpottaa tilannetta. Perheen kokonaistilanne kai lopulta näitä asioita eniten määrittää. Ja raha. Valitettavan monella. 

Ajattelen olevani etuoikeutettu, kun saan olla E:n kanssa kotona. Saan seurata vieressä kuinka pieni lapseni kasvaa ja kehittyy päivittäin, oppii uutta ja ihmettelee elämää. On päiviä, jolloin olen valmis kävelemään ovesta ulos. Kun minuun on takerruttu aamusta iltaan, kiukuttu millon mistäkin ja edes vessassa ei saa käydä yksin, olen hermoraunio. Sitten tuo vekkuli tekee taas jotain hassua ja ajatus unohtuu, mutta yhtä vuoristorataa arki pienen lapsen kanssa on päivittäin. Tämä on yksi elämänvaihe, rakas sellainen, niin lyhytkin lopulta, että en tohtisi kiirehtiä tässä asiassa. Työelämää on jäljellä 30 vuotta ja E tarvitsee minua tällä tavoin enää muutamia vuosia. On aika arvokasta olla läsnä pienen lapsen elämässä sataprosenttisesti. Olla mukana iloissa ja suruissa.



Teen töitä tuntipohjaisesti, noin 30% viikkotyöpanoksella. En siis tienaa huimia summia, mutta sen verran, että luottokorttikierre on saatu katkaistua. Kyllä meillä tälläkin systeemillä ollaan tarkkoja rahan suhteen ja ylimääräiseen ei tuhlailla. Perusmenoissa (asunto, auto, vakuutukset, puhelimet, netit yms.) ja ruoassa emme oikein osaa tai haluakaan säästää, mutta muussa kyllä. En tällä hetkellä esimerkiksi osta itselleni juuri vaatteita, tein isoimmat talvivaatehankinnatkin jo edellisenä talvena minulle ja Neidille. Kosmetiikat on pääosin vaihtuneet edullisempiin merkkeihin. Todella harvoin tulee käytyä missään illanvietoissa tätä nykyä. Kampaajasta taas en suostu tinkimään, siellä käydään vaikka olisi millainen lama :) Viime viikolla meni monta vuotta palvelleet luottosaappaani rikki, joten saappaat ovat hankintalistalla, tahtomattani.

Teen osittain töitä, jotta voin olla pidempään kotona E:n kanssa. Samalla saan pehmeän laskun työelämään ja pääsen aitiopaikalle näkemään mikä oravanpyörä minua odottaa. Teemme ratkaisut tästäkin eteenpäin sillä perusteella, mikä kulloinkin on perheelle parhainta - kaikille osapuolille. Saadakseen jotain, on luovuttava jostain. Tässä tilanteessa olemme luopuneet osasta perheen yhteistä aikaa. Tässä tullaan siihen, että Mieheni vuorotyön yksi harvoista plussista on arkivapaat. Ilman niitä olisi oma osittainen työnteko paljon vaikeampaa. Tällä kombolla meillä on vielä jäänyt myös yhteistä aikaa riittävästi viikkoihin. Uskonkin, että jos työpaikat tarjoaisivat enemmän vaihtoehtoja töihin paluuseen, ettei tarvitsisi heti hypätä 80-100% läsnäoloon, niin äidit saattaisivat palailla työelämään aiemmin. Sitähän kansantaloudellisesti taloutemme tarvitsee, eikä äideille tule niin valtavaa kuoppaa myöskään omaan eläkekertymään. Puhun äideistä, sillä harvoin isä on kuitenkaan se joka kotiin jää. Toki suurin osa puolisoista käyttää vanhempainvapaat, mutta varsinainen pidempi kotijakso on yleensä äitien heiniä.

Toinen työntekoa helpottava asia on etätyömahdollisuus. Meidän firmassa oleellista on, että työt hoidetaan, ei se missä ne hoidetaan. Kun E on Miehen kanssa kotona, on ollut mahdotonta tehdä kotoa käsin töitä, joten ihan mielelläni olen hypännyt bussiin tai autoon ja mennyt työpaikalle. Sitä paitsi kasvotusten asiat hoituvat mielestäni paremmin. Mutta ehdoton läsnöolopakko toimistolla olisi sekin luotaantyöntävä. Kaupan kassan olisi hankala tehdä töitä etänä, mutta aika moni toimistotyö hoituu kotoa tai kahvilastakin käsin.


Millaisia mietteitä Teillä on töihin palaamisesta?
Entä lapsen hoitoonlaittamisesta?


Hyrr! Täällä lämmitellään kahvikupin äärellä, olipa ulkona kylmä!
 SS




Neiti E 1v 2kk (14 kuukautta)

Neiti E täytti viikonloppuna 14kuukautta. Tasan vuosi sitten juhlimme hänen kastajaisia liikuttuneen onnellisina. Muistan selvästi kuinka juhlaa edeltävä yö oli ensimmäinen kerta, kun saimme nukkua peräti 5h putkeen. Oivoi, niitä öitä en jäänyt kaipaamaan. Imetystä ja sitä pienen myttysen huolenpitoa kyllä. Sitä vauvoille ominaista haurautta ja suloisuutta. 

Eipä tuota tyttöä vauvaksi voi enää sanoa, niin kehittynyt ja iso hän on jo monilta taidoiltaan. Tuntuu olevan aikamoista aaltoliikettä, mitä tulee itse lusikalla syömiseen, pottailuun ja puheen kehittymiseen. Toisinaan ovat hakusessa ja toisina viikkoina sujuvat - tietenkin eri aikaan kaikki. Päivärytmi on ollut jo pitkään sama ja rutiinit tuntuvat tasapainottavan arkea. Hän tietää niiden avulla mitä kulloinkin on luvassa. Milloin syödään, nukutaan, leikitään jne. Mutta poikkeuksiakin tulee, esimerkiksi viime viikolla oli yksi yö, kun hän valvoa kukkui tunnin keskellä yötä. Yölevottomuutta on ollut jo useamman yön. Taustalla luultavasti puhkeamassa olevat alakulmahampaat, sillä meidän kuolaamaton Neiti on myös kuolannut pari viikkoa ahkeraan. Hän tunkee kaikkea suuhun (normaalia enemmän) ja repii ikeniään. 

Siirryimme viime viikolla yksiin päiväuniin. Pääsääntöisesti E nukkuu yhdet päiväunet n. klo 12-14, liikkumavaraa noin tunti molempiin suuntiin. Mikään ehdoton muutos tämä ei ole, sillä jos hän sattuu heräämään unilta nukuttuaan tunnin, on toiset unet tarpeen. Jos taas unet kestävät sen 1,5-2h, niin se riittää päivän tarpeeseen. Nyt korostuu se, että päivän ainokaiset unet, iltapäiväunet, täytyy saada nukkua rauhassa eli kotona tai omalla pihalla. Aiemmin ei ollut väliä jos toiset unet olivat kenkut tai lyhyet, kun aina ne jälkimmäiset paikkasi tilannetta. Voimme unohtaa ystävien treffailut alkuiltapäivistä ja siirtää treffejä alkuiltaan tai aamupäiviin.




Mitään aavistusta ei ole Neidin painosta ja pituudesta, mutta kaipa niitä on vähän tullut lisää 1-vuotismittoihin. Ainakin E syö todella hyvin. Ateriat ovat monipuolistuneet. Lämpimiä aterioita täydentää yleensä raejuusto ja leipä, aamupuuroa kananmuna ja hedelmät ja iltapuuroa leipä. Välipalalla E syö usein jtn jugurttia (maustamaton, turkkilainen, bulgarian) hedelmäsoseella ja hedelmiä. Hän syö paljon samaa ruokaa kanssamme ja olemme joitain ruokia tehneet vain hänelle itselleen. Perheen ruokailuista tulossa oma postaus.

Maitoa tämä tyttö ei juo muuten kuin iltamaidon tuttipullosta noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa. Emme ole hetkeen aktiivisesti enää maitoa ruoalla tarjonneetkaan, aiemmasta totaalikieltäytymisestä johtuen. Täytyy taas jossain vaiheessa yrittää tarjota maitoa ruoalla tai sitten hän vaan jatkaa veden juomista. Ainoa mitä mietin on tuttipullon käyttäminen. Siitä olisi päästävä joskus eroon, mutta eipä silläkään mikään hätä ole. Kai. Lähikuukausina.

Hämmästyn kerta toisensa jälkeen siitä, miten paljon Neiti ymmärtää puhetta. Periaatteessa kaikki peruskeskustelut koskien ruokailuja, kotipuuhia, leikkejä, pesuja hän ymmärtää ja toimii sen mukaan. Hänellä oli monen monta sanaa, mutta nyt ne on olleet hetken unohduksissa. Tällä hetkellä ilmoille kajahtaa heppa, vaippa, napa, nappi, äiti jne. ja paljon omaa pidipidipidiä ja beibibeibibeibiä. Hän ilmeilee, matkii ja laulaa. Hän hyräilee lauluja, tekee lauluihin kuuluvia jumppaliikkeitä - hän haluaa oppia koko ajan, mikä on häkellyttävän suloista. Hämähämähäkki ja pienet kultakalat yms. lorutellaan päivittäin.




Meillä on yhdessä niin ratkiriemukkaita hetkiä, mutta toisaalta taas niitä raivareita. Hän on iloisuudessaan, ilmeikkyydessään ja huumorintajussaan kerrassaan valloittava ja hurmaava. Kun meille tullaan kylään, alkaa E:n show. Hän esiintyy, jumpppaa, kiljuu, tohottaa minkä ehtii. On aivan fanina serkkutyttöönsä ja isompiin lapsiin. Omanikäiset ovat ihan fine, mutta ei niistä kauhean innoissaan olla. Lähinnä riidellään leluista. Muutaman kerran ollaan saatu ihan kunnon raivarit, kun jtn on jouduttu kieltämään tai ottamaan kädestä pois. Silloin E raivoten huutaa ja tamppaa jalkojaan lattiaan. Sylillä ja lohduttelulla mieli yleensä paranee ja useimmiten tehokkain keino on mielenkiinnon kohdistaminen johonkin muuhun.

Hän rakastaa suihkua/kylpemistä niin paljon, että suuttuu ja itkee, jos joku menee suihkuun ilman häntä. Hän lukee kymmenen kertaa päivässä tietyt kirjat (Muumit, Puppe-kurkistuskirja), tekee palikoita, haluaisi katsoa Pikku-Papun musiikkivideoita Youtubesta, kiipeää portaita ja sanoo haloo eri esineet korvallaan. E tykkää vauhdikkaista leikeistä. Mies häntä auttaakin tekemään kuperkeikkoja ja pyörimään lattialla - ja nekös kikatuttaa pientä. Innostumisesta sekoaminen on kuitenkin lähimpänä silloin kun menemme kylään, jossa on koiria tai kissoja. Hän aivan villinä hihkuen mennä viipottaa eläinten perässä, jos ovat pienikokoisia :)

Hän on selkeästi ottanut "kavereikseen" eli ihmisiksi, jotka hän tunnistaa ja joiden näkemisestä innostuu, Miehen siskon ja serkkutytön, osan kummeista sekä viikottain näkemämme ystävät. Ilmassa on ollut äitiin takertumista, perässä tullaan kaikkialle. Äitin syliin on päästävä ja äidin lähelle, mutta esimerkiksi kun töihin on ollut vaan mentävä, niin isi on ollut kelpo seuraa. Äitin tyttö, kun äiti on paikalla.


Kettuko se siellä juoksi?


Neitimme 14kk osaa ja taitaa, kasvaa ja kehittyy:

- Päivässä viisi ateriaa, joista jokaisella osa sormisyöden, osa omalla lusikalla ja osa syöttäen
- Tavallista maitoa 130ml iltaisin + puurot osin maitoon
- Kahdeksan hammasta (kaksi lisää tulossa)
- Vaatteet kokoa 74 ja 80cm

- Libero koossa 4 - edelleen
- Aloittanut pottatreenit

- Kävelee tuettuna ja tukia pitkin. Hakee kovasti tasapainoa ja selvästi alkaa löytyä rohkeuttaa seisomiseen ilman tukea.

- Yhdet päiväunet n. 1,5-2h

- Nukkuu yönsä. Yleensä noin 11h!


Täällä aiemmat kk-postaukset; 12kk11kk, 10kk, 9kk, 8kk, 7kk6kk5kk4kk3kk2kk ja 1kk

Haluatteko, että jatkossakin vielä silloin tällöin kirjoittelen kk-postauksia?
Millaisia 1v+ tyyppejä muilla on?

Touhukasta tiistaita, SS


Viikkokatsaus #42

Viikot hujahtaa sellaista vauhtia, että hyvä kun vauhdissa pysyy. Osa-aikatyö ja kotiäitiys alkavat löytää balanssin. Poikkeustilanne perheessämme sinällään jatkuu, kun Mies on sairastellut yhtäjaksoisesti jo viisi viikkoa. Paljon suunnitelluista syyspuuhista on jäänyt väliin ja viikonloput on pyhitetty lepäämiselle ja rentoilulle. Olen huseerannut Neidin kanssa kaksin menemään viikot, niin viikonloput on otettu kotoilun kannalta. Ensi viikonloppuna onkin sitten ohjelmaa niin perjantaille kuin lauantaille. On työkaverin läksiäiset ja ystävien kolmekymppiset. Kivaa vaihtelua kotoiluun ja tv-iltoihin.






Harmaiden päivien ohella on onneksi saatu nauttia aurinkoisista syyskeleistä. Touhusimme pitkästä aikaa hiekkalaatikolla. Hanskat ja toppapuku tekevät Neidin liikkumisesta hankalaa, mutta kyllä konttaus sujui kelvosti. Parina iltana tuli käytyä reippailla kävelylenkeillä vaunujen kanssa, joka ei tosiaan suju niin kuin viime syksynä. Silloin E nukkui vaunuissa tyytyväisenä, nyt hän kiukkuaa. Juttelemalla hauvoista, hepoista, lampuista yms. tunnistettavasta pelataan aikaa ja molempien hermoja. Jos tilanne menee mahdottomaksi, niin kaivetaan tutti esiin. Iltalenkkejä ei enää voi kovin myöhään ajoittaakaan, kun klo 19 koittaa pimeys. Saako jo nyt ikävöidä kesää ja valoa?
 




Viikonloppuna oli luvassa pienen tytön kastejuhla, joihin askarreltiin Neidin kanssa yhdessä kortti perjantaipuhteina. Sain kunnian olla kummi tälle pienelle tytölle. Koska vauva-ajoista E:n kanssa on niin lyhyt aika, niin ne muistot palautuvat mieleen aina kun näen tätä vauvaa ja ystävääni. Ärsyttävyyteen asti aina kommentoin ja puhelen: "Me silloin tehtiin näin ja näin".  Joka tapauksessa kastejuhla oli kaunis ja ruokaa riittävästi. Neiti sai niin paljon vaaleanpunaväritteistä lahjaa, että! Tarjoilut olivat maukkaat ja niitä jäi paljon yli. Mekin kotiutimme muutaman palasen savuporopiirakkaa ja tekemääni pätkiskakkua. Sitä onkin nyt syöty pala tai kaksi päivässä. Oma suosikkini kuivakakuista.

Piti lähteä Linnanmäen valokarnevaaleille juhlan jälkeen, mutta me suuntasimme kotiin päiväunille. Olen niin tottumaton korkokenkäkävelijä tänä päivänä, että muutama tunti koroissa juhlien tuntui mahdottomuudelta. Jalat ja koko tyttö oli ihan poikki tästä neljän tunnin juhlarupeamasta. E oli aivan intona juhlissa, kun isommat lapset hänen ja muiden pikkuisten kanssa jaksoi touhuta. E konttaili pitkin juhlatilaa ja nautti silminnähden muiden lasten seurasta <3 Valokarnevaalit vaihtui salivisiittiin, jossa ei muuten ollut ruuhkaa lauantai-iltana. Ammattilaiset ja mä.




Olen tainnut kolmisen vuotta käydä I love me -messuilla (muoti, kauneus ja terveys) Messukeskuksessa. Tänäkin vuonna oli liput plakkarissa, mutta jätin päätöksen sunnuntaiaamuun ja kun seuraa naapurista sain, niin tulihan sinne taas lähdettyä. Vakiokierrokseen on kuulunut vuosittain uuden hatun hankinta hyvän ystäväni Katin osastolta (KN Collection), jossa hän ammattitaitoisesti auttaa sopivan hatun valinnassa. Muun muassa Pupulandia ja Strictly Style -blogeissa näkyneet Katin hatut ovat laadukkaita ja valikoima monipuolinen. SS-blogistin mukaan nimetty Hanna Hat pääsi keikkumaan päälaelleni ja kovasta kannustuksesta huolimatta se jäi vielä hyllyyn odottamaan niitä aikoja, kun sille olisi enemmän käyttöä. Pipot ja lippahatut edustavat tämän hetkistä tyyliäni ja tarvettani parhaiten. Kuhinasta päätellen messuvieraat olivat jälleen löytäneet tiensä Katin osastolle, kun sovitus ja kokojen perään kysely kävivät kuumina. Perusvärien lisäksi hattuja oli kauniissa syksyisissä väreissä, kuten petrol, ruoste, viininpunainen.

Muuten messut olivat aika pliisut. Muotipuoli etenkin. Changen osastolla kävi kuhina hyvien alennusprosenttien siivittämänä. Kauneus- ja terveyspuoli olivat hyvin samansisältöiset kuin aiempina vuosina. En kolunnut niitä kovin tarkasti. 


Mies kommentoi, että Indiana Joneshan se siinä :D

Mukavaa viikkoa, SS

Meidät löytää myös Instagramista, Facebookista ja Bloglovinista!

Vapauden riemua värikylvyssä

Värikylpy goes Kauppakeskus kutsui meidät värikylpemään torstaina Kamppiin. Tyhjään liiketilaan oli luotu oivat puitteet pienille maalareille. Vaunuparkit, pesutilat ja muu oheinen oli organisoitu taiten. 

Ryhmässämme oli sekä käveleviä että konttaavia taaperoita. Olin epävarma varusteistamme, mutta valitut vaatteet näyttivät toimivan. Kokoonnuimme oranssiin "pikkukaupunkiin" eli maalausalueelle, jossa suurin osa taaperoista alkoi kiinnostuneena tutkia ympäristöään. E ei juuri äidin vieressä tai lähettyvillä viihtynyt, vaan mennä viipotti pitkin tilaa, milloin kenenkin alustalla. Välillä huutelin perään, mutta kerta hän niin tyytyväisenä tutustui muihin ja paikkoihin, että sai touhuta pääsääntöisesti omiaan.





Houkutteleviin oransseihin sulkahousuihin pukeutuneet LAKU ry:n ohjaajat aloittivat taidetuokion jakamalla paperimyttyjä osallistujille. Sitä seurasi oranssien lankakerien valloitus, sukkahousukäärmeet sekä vilkkuvat valolelut. Näihin tarvikkeisiin touhuilijat tutustuivat ensialkuun kaikessa rauhassa.

Itse maalaaminen alkoi, kun availimme paperimytyt joista paljastui aarrekartat. Pian saimmekin jtn jyväsiä, joita E tietenkin maistoi saman tien. Täytyyhän sitä tietää miltä mikin maistuu. Kun seuraavaksi pieni taiteilija sai työstettäväksi oranssia porkkanamehukeittoa ja siveltimen sekä lastan, päätti rakas Neitini maistaa tätäkin lajiketta. Ilmeisesti maistui, kun sosekasa katosi tuossa tuokiossa mahan uumeniin. Toiselle lusikalliselle tätä tavaraa kävi samoin. Hän ei siis varsinaisesti maalannut mitään, vaan söi maalausaineksia. Seuraavaksi saatu vaaleanoranssi tyrnisose pääsi aiempien seuraksi Neidin sisuksiin. Tästä karvaan kiprakasta makukokemuksesta seurasi kakomista, syljeskelyä ja naaman vääntelyä. Maistelu ja maalaaminen loppuivat siihen. Jep, hän ei halunnut enää koskeakaan soseisiin :D Oikeastaan tämän episodin jälkeen E ei enää mennyt maalausalustallekaan.





Kaiken kaikkiaan värikylpytuokio oli mieleeni ja aivan selvästi E:n mieleen. Sehän se tärkeintä on. Kun värikylpyyn lähtiessa stressasin ruokailuista, päiväuniajoista ja touhun sotkuisuudesta, niin onnekseni mikään edellä mainittu ei haasteita aiheuttanut. E nautti selvästi eniten vapaudesta, jonka tila ja tapahtuman luonne hänelle tarjosi. Hän sai mennä ja temmeltää mielensä mukaan. Voisimme toistekin osallistua vastaavaan taiteilupajaan - tai miettiä keväälle useamman kerran taideharrastusta Neidin kanssa. Oletteko Te kokeilleet värikylpyä? Entä muita pienten lasten taidetuokioita?

Leppoisaa lauantaita, SS

Tänään juhlittiin pientä kummityttöä <3 Meidän juhlalookit ja appiukon tuliaiset nimpparisankarille nähtävissä Instagramissa :)



Muuttunut keho: Kurvit kuntoon + arvonta!

Kirjoitin rintojeni tilasta näin elokuussa: ”Ensin ne kasvaa turposivat pari kuppikokoa raskauden aikana, sitten vielä kuppikoon tai pari maidonnoustua. Niillä imetettiin 11kk, joten arvata saattaa etteivät ulokkeet ole entisellään. Miksikä ketunnokiksi tai kärpäslätkiksi niitä nyt sitten kutsuisi. Rintojen pyöreys on tipotiessään ja kuppikoko pienentynyt - en edes tiedä minkä verran. 

Nytpä tiedän, sillä suuntasin rintaliiviostoksille. Uusille alusvaatteille oli ollut tilausta jo hetken, loppuihan se imetyskin heinäkuulla. Järkkäri olallani tieni vei eräänä sunnuntaina Iso Omenan Change-myymälään






Myyjä tarjoutui auliisti avukseni, kun kerroin tilanteeni eli takana raskaus ja lähes vuoden imetys, eikä mitään hajua rintojen tämänhetkisestä koosta. Ennen sovituskoppiin siirtymistä tutkin myymälän liivitarjonnan ja seuloin sieltä itseäni miellyttäviä malleja ja värejä. Change-myymälöihin oli vasta saapunut rohkean naisellinen Britney Spears -mallisto. Kuitenkin tämän liiviostosreissun tarkoitus oli löytää arkeen (ja juhlaan) sopivia kauniita oikeankokoisia liivejä, jotta vanhat liivit voisi heivata kaappia täyttämästä. Sileäpintaista, kaunista, myös t-paidan alle sopivaa, rintojen muotoa ja ryhtiä parantavaa sekä ehdottomasti päällä mukavan tuntuista. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ensin kuitenkin selvitimme kokoni myyjän ammattitaitoisella avustuksella. Hän mittasi rinnan alta ympäryksen, joka olikin pysynyt samana kuin ennen raskautta. Silmämääräisesti arvioi kuppikokoni, joka taas oli päässyt pienenemään koon verran. Changella on aivan mahtava rintaliivien koko-opas nettisivuillaan, jossa on hyvin tietoa kokoasioiden lisäksi oikean mallin valinnasta. 

Lyhyt oppimäärä oikean liivikoon valintaan. Rintaliivien ympäryksen tulisi olla niin napakka, että väliin menee juuri ja juuri sormi. Koko rinnan tulee mahtua kuppiin, ei siis niin, että tulee "tuplarinta" - silloin tarvitset isomman koon. Minulle esimerkiksi joissain malleissa kaarituki oli niin alhaalla, että se painoi todella ikävästi kylkiluihin. Kaarituen pitää olla riittävän leveä jottei se paina ja ulottuu koko rinnan mitalle. Olkaimilla saa vielä muokattua rintaliivien istuvuutta. Rintaliivejähän ei millään voi ostaa sovittamatta. Tämä on myös vaatekappale, jossa satsaan mielelläni laatuun. 






Poimin sovitukseen useita malleja ja kuoseja, t-paitaliiviä, push-upia ja balconettea. Liivejä sovittaessa hyvin nopeasti kävi ilmi, että push-up -malli on todella liian push-up. Rintani saivat uhkeutta ja pyöreyttä povipommien tapaan mukavuuden kustannuksella. Ei kiitos. Balconette-malli sopii nykyiselle rintavarustukselleni parhaiten. Olkainten avulla säädimme vielä rintojen asentoa ja ryhtiä. Tätä sopii kokeilla myös lääkkeeksi eri kokoisiin rintoihin - useimmillahan näin on - eli olkaimet, olkaimet, olkaimet.

Näinhän se on, että alusvaatteet luovat ryhdin ja perustan kaikelle pukeutumiselle. Se tuli taas tämänkin reissun jälkeen todistettua. Kotiutin lopulta kolmet balconette-liivit. Kuinka tyytyväinen olenkaan ollut liiveihin! Rinnat ovat taas palanneet omille paikoilleen, ne ovat jopa entisenlaiset - täyteläisemmät ja pyöreämmät. Sijainti on lähempänä kaulaa kuin napaa. Joku siellä takuulla tietää mistä puhun ;) Minä en yhtään ole mikään pitsihepenien ostaja tai alusvaatehamstraaja tai viehkeä viettelijätär, mutta hyvät, kunnolliset alusvaatteet vaikuttavat positiivisesti niin mielialaan kuin fyysiseen olemukseen. Suosittelen alusvaateostoksille menemistä. Etenkin imetyksen päätyttyä. Vanhat liivit eivät millään voi istua samalla lailla kuin ennen raskautta. Paras loppuun eli:







Changen kanssa yhteistyössä saan arpoa Teille 50 euron arvoisen lahjakortin Change-myymälään! 
Jätäthän kommenttiosioon kommenttia, millaiset liivit, oloasun, yöpaidan tms. Changen valikoimasta toivoisitArvonta päättynyt!
Mukaan toimiva meilisosoite, kiitos.


Liittymällä muuten Changen kanta-asiakkaaksi, eli Club Changeen, saat ostoksistasi välittömästi -10% alennusta. Liittyä voit vaikka heti täällä ja edunkin saat saman tien käyttöösi. 

Yhteistyössä Change Suomi

 Onnea arvontaan ja touhukasta torstaita, SS



Viikkokatsaus #40

Viime viikko alkoi terveellisimmillä elämäntavoilla, nimittäin aamulenkin parissa. Lähdemme ohjelmattomina päivinä yleensä liikkeelle vasta aamupäiväunien jälkeen, joten tämä aamuinen reippailu oli poikkeuksellista. Koko maanantai sujui rautaisen reippaissa merkeissä, kenties aamureippailusta johtuen? Menin nimittäin illalla vielä spinningiin, siivosin koko talon ja ehdin hyvin touhuilla Neidin kanssa. Täydellinen viikon aloitus. Kun kampesin itseni  vielä tiistaina salille, niin johan sai olla hetken taas itsestään ylpeä. Jottei liikkuminen lähtisi ihan lapasesta, niin pidin matalampaa profiilia sen osalta loppuviikon ;)





Mukavaa kuhinaa blogimaailmassa uuden Kaksplus-yhteisön myötä. Tähänkin blogiin eksyi jokunen uusi silmäpari ja minä olen päässyt tutustumaan uusiin bloggaajiin. Tiistain alkurykäsyssä oli mukana meidän lisäksi kymmenkunta blogia, mutta viikon mittaan blogimäärä kasvoi entisestään. Voit täältä kurkata mukana olevat blogit - mukana on hyvin erilaisia äitejä, elämäntilanteita, uudehkoja blogeja ja sitten niitä vuosia bloganneita. Muutamat blogit olivatkin entuudestaan tuttuja, mutta pitää ajan kanssa tutustua kaikkiin kaksplussalaisiin ja heidän tarinoihinsa.

Perjantaina työpäivän jälkeen olin taas niin valmis viikonloppuun että. Se tunne, kun on ollut päivän turvonneena kiristävissä vaatteissa ja pääsee kotiin ja saa pukea ylleen lempirentoulu/kauppavaatteet, aah. Ei ole paremaa kuin Uggit jalkaan ja viikonlopun kauppa-asioita hoitamaan. Osin kiireisen ja työntäyteisen viikon jälkeen (Mies kipeä, minä Neidin kanssa 24/7) tuntuu kauppareissu ylhäissessä yksinäisyydessä luksukselta. Kaikessa rauhassa tuoteselosteita lukien ja houkutuksia vältellen. Perjantain Vain elämää -jaksoa seurattiin väsymyksestä johtuen punaviinin sijaan Colan ja karkkipussin kera. Oli muuten melko tylsä jakso tämä viimeisen, oikein häiritse se, ettei Jenni Vartiaisesta saanut mitään irti. Lauantain Putousta en edes viitsi kommentoida. 






Viikonloppuna meillä ladattiin akkuja, laitettiin koti kuntoon ja pyörähdettiin Silakkamarkkinoilla. Markkinat vetelivät viimeisiään eli tarjonta oli niukanlaista. Ihmisiä vilisi ja vaunukatastrofi oli lähellä. E oli kasvot menosuuntaan päin väentungoksessa ja säikähti tilannetta niin kovasti, että alkoi itkeä hysteerisesti. Ihmisiä oli Kauppatorin laitamilla todella paljon liikkeellä ja tulivat niin liki ohikulkiessaan, että ihmekös tuo. Samalla reissulla nähtiin pitkästä aikaa E:n kummiperhettä ja kävimme italialaisessa ravintolassa syömässä. Tämän Neidin kanssa onnistuu melko kivasti ulkona syöminen, kunhan ajoittaa sen siten, ettei ole juuri uniaika. Hän viihtyi tälläkin kertaa pari tuntia syöttiksessä napostellen leipää, jugurttia, hedelmiä ja naksuja. Unille Neiti pääsi Hakaniemen rannassa, jossa fiilistelimme syksyisen kaunista iltapäivää auringon lämmössä. Kyllä, aurinko todella lämmitti.


Meillä kävelykärry on istumakärry, Neiti haluaa, että häntä työnnetään siinä :)


Seuraavana viikonloppuna onkin luvassa tuoreimman kummilapseni ristiäiset <3 Aika tasan vuosi sitten juhlittiin samoissa merkeissä meidän Neitiä. Juhla oli lämmin ja rento, niin on varmasti tämänkin pienen Neidin juhla. Vielä olisi listalla lahjan hankinta, pari pätkiskakun tekoa, Neidille Pompin röyhelöhameeseen sopivan yläosan hankinta ja itselle sukkahousut. Juhlalookit muuten valmiina. Toivottavasti ensi viikonloppuna pääsemme myös perheen kesken patikoimaan tai edes eväsretkelle syksyiseen luontoon. Sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa, mutta ei onnistu flunssasta kärsivien kanssa. Lainaamme ystäviltä lastenkantorinkan, kun ei näillä hepposilla kantolaitteilla oikein pidempää lenkkiä jaksa kantaa meistä kumpikaan. Ja toisaalta vaunujen kanssa ei pääse ihan kaikkialle. Luukissa on toki kivoja reittejä vaunujenkin kanssa koluttavaksi. Linnanmäen valokarnevaaleillekin pitäisi päästä sunnuntaina. Moikkaamaan tuttuja ja fiilistelemään pimenevää iltaa ja huvipuiston valoja. Tunnelmallista jos mikä.

Pakko jakaa täälläkin tämä kerrassaan osuva ilmaus. Niin totta joka sana. Tämä vuosi ja aika kotona ei olisi ollut läheskään näin antoisa ilman äitiystäviäni. Kiitos Teille monille meidän päiviä ilostuttaneille ja väsymyksen keskellä tsempanneille, niin täällä blogin puolella kuin tosielämässä<3 Parhaita ootte!

Aurinkoa viikkoon, SS

Psst. Huippukiva arvonta tulossa tällä viikolla - stay tuned! 



Viikkojen vakkarit (syksyn harrastukset)

Viime kevään vauvaharrastuksina meillä oli muskari ja vauvauinti. Kolmas vakkarimeno on ollut torstainen vauvatuokio asukaspuistossa. Samalla kombolla lähdettiin syksyllä liikkeelle, mutta aika pian oli selvää, että yksi tippuu pois. Nimittäin vauvauinti.

Folkhälsanin vauvauintiryhmä on tarkoitettu 0-2 -vuotiaille eli iän puolesta olisimme voineet jatkaa ryhmässä. Uinti on ollut kaikista harrastuksista ja menoista suosikkimme, sellainen mihin koko perhe pääsee osallistumaan. Lauantaiset uinnit jatkuivat elokuun puolessa välissä ja jo kahden käyntikerran jälkeen tuli tunne, että emme saa vauvauinnista enää mitään irti. Ohjaajien aika meni uusien vauvojen, vasta-alkajien, ohjaamiseen ja muut ryhmään kuuluvat puuhasivat omiaan. Tunnit oli kyllä teemoitettu, esim. kelluminen tai turvallisuus vedessä, mutta ikinä tuntia ei kuitenkaan käytetty sovitun teeman mukaisiin harjoituksiin. Kun vielä kolmannen  uintikerran jälkeen tuli fiilis, että emme saa ohjaajista mitään irti, niin päätimme ettei hyöty suhteessa hintaan kohtaa enää. Omatoimista uimista, sukeltamista, altaan reunalta veteen pulahtamista ja vesileikkejä voisimme yhtä hyvin jatkaa omin päin. Kuukausimaksun hinnalla saisimme E:lle valtavan arsenaalin omia uimaleluja.

Tapiolan uimahalli terapia-altaineen on tullut tutuksi syksyn ja kesän mittaan. Olemme käyneet arkena päiväaikaan, jolloin lämmitetyssä terapia-altaassa on tilaa polskia. Joko niin, että on koko perheen yhteinen vapaapäivä tai sitten Mies ja Neiti on käynyt kahdestaan työpäivänäni. Ohjatun uintiharrastuksen jatkaminen tullee taas ajankohtaiseksi Neidin kasvettua, jolloin siitä saa taas eri tavalla irti ja oppii tärkeitä taitoja. Olen ollut vauvauintiin muuten todella tyytyväinen, siis koko vauvavuoden, sillä E:stä on kuoriutunut sen myötävaikutuksesta todellinen vesipeto.





Muskaritiistait jatkuu entiseen tapaan. Selvästi E saa tästä harrastuksesta enemmän irti nyt kuin keväällä. Toisaalta kyllä hän jo keväällä intoutui soittamaan marakasseja ja rytmikapuloita - tai maistamaan lähinnä. Nyt niillä soitetaan koko kroppa tahdissa hytkyen. Meillä on ollut vähän hakemista muskariajan kanssa, kun E nukkuu edelleen kahdet päiväunet, niin monta viikkoa mentiin niin, että hän oli joko ihan liian väsynyt siellä tai sitten olin väkisin nukuttanut vartin powernapeille ennen muskaria. Muskariaika vaihtui ollen jo klo 10:15, joka sopii E:n rytmiin hieman paremmin. Niin tai näin, hän oikeastaan jaksaa noin puolet ajasta keskittyä ja olla kiinnostunut, ja noin puolet hän on omissa maailmoissa tai touhuaa omiaan. Ryhmämme muuttui taaperoryhmäksi eli mukana ei enää alle 1-vuotiaita olekaan, joka se tietenkin antaa mahdollisuuksia muokata musrkarituokion sisältöä isommille sopivaksi. E kaipaa menoa ja meininkiä sylittelyjen sijaan.



Kuvat Jamkids-muskarin tutustumiskäynniltä


Asukaspuistossa käyminen ei ole varsinainen harrastus, mutta ehdottomasti se on viikkojamme rytmittävä ohjelma. Itse asiassa se alkaa olla oma suosikkini näistä viikkomenoista. Käymme puistossa edelleen torstain vauva-aamuissa, joka on osanottajia katsoen muuttunut taaperoaamuksi. Viime kerroilla mukana on ollut 2-4 puolen vuoden ikäistä vauvaa, mutta muut ovat yli ja alle vuoden. Asukaspuiston paras puoli on iso lattiatila ja monipuolinen lelutarjonta, paljon tuttuja ja tuntemattomia lapsia, joiden kanssa touhuta. E useimmiten tutkii innoissaan leluja, yrittää ottaa niitä muiden käsistä, ja perään katsomisen lomassa minä yritän juoda aamukahvia ja vaihtaa aikuisten kanssa kuulumisia. Lorutuokio ei enää kiinnostaa E:tä ihan samalla lailla kuin ennen, mutta hän tykkää katsoa ja seurata musiikkituokiota vetävää ohjaajaa. Näitä yhteisiä tuokioita minun tulee eniten ikävä sitten, kun vanhempainvapaat on pidetty. On vaan niin parasta antaa pienten touhuta, touhuta siinä mukana ja samalla vaihtaa kuulumisia äitiystävien kanssa.

Tällaisia vakkarimenoja meillä. Menoja on juuri sopivasti, että ne rytmittävät viikkoja, mutta jättävät vielä paljon ilmaa tehdä kaikkea muutakin. Ollaan vielä oltu huonoja puistoilijoita, kun ei siitä oikein saa mitään irti - E syö hiekkaa hiekkalaatikon reunalla, jep jep. Keväällä taas ei varmaan muuta tehdäkään. Ja tänä talvena toivottavasti päästään pulkkailemaan ja siten fiilistelemään talvea.

Mitä teidän taaperot harrastavat? Onko teillä viikottaisia vakkariohjelmia?

Iloa sunnuntaihin, SS