Viikkokatsaus

Viime viikko oli henkisesti jotenkin todella raskas, osin johtuen työ- ja blogikuvioista. Samaan aikaan tein itsetutkiskelua ja pohdin syntyjä syviä. Kehitin itselleni huomaamattani stressin, jota ei ihan pienellä saatukaan kuriin. Ajatusmöröt tulivat kylään öin päivin, ja viikonloppu kuluikin akkuja ladatessa. Joku saattoikin jo huomata, että yhteistaival Blogiringin kanssa päättyi viime viikolla. Siihen ei kuitenkaan liity mitään draamaa, en vaan kokenut sitä lopulta omaksi jutuksi.


Kylmiä aamuja ja aikaisia herätyksiä.


Tämä osittainen töissä käyminen on osoittautunut hieman haasteelliseksi siltä osin, että toisinaan tuntuu, että työpäivä vaan kuluu tehden sitä ja tätä, mutta mikään ei tule valmiiksi. Ja kuulun niihin ihmisiin, joille valmis on yhtä kuin tehdyt työt :) Täytyy vaan hyväksyä ja tottua siihen, että samalla lailla ei voikaan saada aikaan asioita kuin ennen kokoaikaisena työskennellessä. Vaatii totuttelua tällaiselle tehomyyrälle, joka haluaa kaiken valmiiksi juuri sillä sekunnilla. Taakkaa ei helpota se, että en koe olevani ihan omimmillani työelämässä, vaan soljun jossain välimaastossa. On aika paljon kirittävää ja mieleen muistuteltavaa. Kai se tästä? Tai sitten ei.

Sitten kun ynnätään tähän vielä sairastava Mies ja äitiä työpäivänä ikävöivä tyttö, niin alkoi olla pääkoppa täynnä. Selvästi E:llä on ollut ikävä äitiä, toisina päivinä enemmän kuin toisina. En siitä sinällään ole huolissani, mutta tuntuu se silti kurjalta. Samalla on kuitenkin ihan tervetullutta totuttelua siihen, ettei äiti ole aina läsnä.








Viikko hujahtikin lopulta aika lailla perusasioiden äärellä – muskarissa, asukaspuistossa, paria ystävää nähden ja paljon kotona oleillen. Viikonloppu meni ihan herkutteluksi. Perjantaina tehtiin ensin pannaria ja myöhemmin katsottiin Vain elämää punaviinin ja leipäjuuston kera. Lauantai oli touhupäivä aamukävelyn ja kodin pikkukorjausten merkeissä. Sunnuntaina kävimme Espoon kartanolla kuvaamassa syysmaisemia sekä teimme visiitin anoppilaan.




Tälle viikolle onkin luvassa uutta intoa ja uusia kujeita :) Niistä lisää pian. Sillä välin on hyvin aikaa ottaa osaa Poster Mister -julistearvontaan.

Reipasta viikkoa, SS


Pientä kivaa lastenhuoneeseen + arvonta

Tervetuloa kurkistamaan Neiti E:n huoneeseen. Saimme tänään aikaiseksi laittaa tauluhyllyt seinälle, joten mikäs sen parempi päivä ottaa pari valokuvaa huoneesta. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä juliste on yksi Neidin 1-vuotislahjoista. Sain valita Poster Mister -julistekaupasta Neidin huoneeseen mieleisen ja päädyin tähän hempeän tyttömäiseen. Haluaisin vielä löytää kevyet kehykset ovijulisteelle, mutta toivottaa se näinkin tervetulleeksi E:n valtakuntaan.



Neiti on aivan haltioissaan huoneensa tapetista. Hänellä on tapana murista tapetin leijonille :)

Nuo keväällä hankitut 3Sprouts-säilytyskorit on ihan huiput. Ne on kivannäköiset ja kätkevät sisälleen hirmuläjän Neidin leluja. Aivan huippu on myös Neidin vaatepuu (oli vielä joskus minun), johon saa mekot ja siistimmät vaatteet hyvin säilytykseen.


 Neidin yöseurana on kuusi pupua ja leijona.


Huone toimii tällaisenaan juuri tässä ikävaiheessa, mutta jossain vaiheessa tilaa tarvitaan ehdottomasti lisää. En usko, että tuo lipasto on kovin pitkään paras ratkaisu vaatteiden säilytykseen, samoin toisessa nurkkauksessa oleva vaatekaappini (ei näy kuvissa) tulee sijoittaa uudelleen. Leikkikeittiö, nukkekoti jne. kaikki vie tilaa. Samoin nojatuoli vie aika paljon tilaa juuri nyt, eikä sille ole ollut juurikaan käyttöä. Meillä on tähän asti selailtu kirjat alakerran sohvalla. Ehkä siitä tulee vielä paikka iltasatujen lukemiseen, kun E vähän kasvaa. Muuten huone on kivan lapsekas ja värikäs. Verhot on tarkoitus vielä vaihtaa paremmin huoneeseen sopiviksi. Nuo ovat työhuoneaikakauden jäänne. Kiva bonus loppuun lukijoilleni, sillä olen pitänyt aika pitkän tauon kaikista arvonnoista. Nimittäin;

Saan arpoa lukijoilleni yhden vapaavalintaisen julisteen Poster Mister -julistekaupasta. (klik*)

Julisteita on niin aikuiseen makuun kuin lastenhuoneeseen. Aivan ihania.

Kurkista kauppaan, kerro millaisen haluaisit ja kommentoi tätä postausta.
Extra-arpoja tarjolla lukijaksi liittymällä ja/tai Facebookissa meistä tykkäämällä.
Jätä kommentin mukana toimiva sähköpostiosoite ja kerro monellako arvalla olet mukana.

Arvonta-aikaa on tasan viikko - la 4.10. asti.

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti,
SS



Apua kenkäviidakkoon

Rakkaalla lapsellani ei ole vielä kunnon syys- ja talvikenkiä. Osin siitä johtuen, että en ole kokenut niitä vielä  tarpeellisiksi, kun vielä hetki sitten kuljettiin paljain jaloin ja siitäkin syystä, että hän ei vielä kävele. Etenkään ulkona. Neiti E askeltaa pieniä matkoja tuettuna. Jännää on se, että hän ei astu maahan koko jalalla vaan jalkojen sisäsyrjillä. Kokemusta kellään? Loogisesti ajateltuna ei kai hän voi oppia seisomisessa ja kävelyssä vaadittavaa tasapainoa ennen kuin alkaa astua maahan koko jalkapohjan painolla. Korjatkaa, jos olen ihan hakoteillä pohdinnoissani.

Joka tapauksessa hän on alkusyksyn viileillä keleillä kulkenut kuvissa näkyvissä Zarasta hankituissa tennareissa, jotka ovat hintaansa nähden osoittautuneet varsin kelvollisiksi. Pohja on joustava, koko oikea, kenkä istuu kohtuullisen hyvin ja näillä on ollut ok kontata ja seistä. Nauhojen solmiminen ja kenkien punkeminen jalkaan ovatkin sitten asia erikseen. Onneksi sivuvetoketju on vähän auttanut kenkien pukemista.






Olen viime päivät pohtinut tarvitsisiko Neiti E nyt nahkaiset ja joustavapohjaiset ensiaskelkengät, jotka tukisivat nilkkaa ja niillä voisi turvallisesti harjoitella kävelyä. Vai vuodenajasta johtuen hyppäämme tämän stepin yli, ja hänelle hankitaan talvikengät. Kaikki talvikengät tuntuvat vaan olevan niin jämeriä pohjasta ja suurimmassa osassa on korkea varsi, että ei niillä ainakaan ole pienen ihmisen helppo askeltaa. Minusta varrelliset talvikengät tuntuisivat sopivammilta vasta sitten kun hän taitaa kävelyn. Eli hankkisiko nyt nahkakengät, joihin mahtuu villasukka lämpöä tuomaan, ja myöhemmin talvella ne varsinaiset talvikengät. Jääkö nahkakenkien käyttö pariin kuukauteen?

Tässä muutamia ensiaskel- ja talvikenkiä, joita minulle on vinkattu ystävien toimesta tai olen muuten vaan ihastellut verkkokauppojen sivuilla. Neidin kengän koko on 19 - älyttömän pieni - mikä tietenkin rajaa hänelle sopivien kenkämallien määrää entisestään.

 Bundgaard-merkki vaikuttaa laadukkaalta ja ystävälläni oli hyviä kokemuksia merkin kengistä.
Kuva: Pikkujalat.fi.
Sivustolla on muuten tulostettava jalkamalli, jolla saa lapsen jalan koon selville.

Kuva: Ecco.


Superfitin talvikenkä. Kuva: Zalando.

 Bisgaardin kalvollinen talvikenkä. Kuva: Pikkujalat.fi.


Suosikkini talvikengiksi <3 Kuva: Tepsut.



Millaisia kenkiä olette lapsillenne hankkineet? Millaisia ensimmäisiä kenkiä?  
Hyvät vinkit ostopaikoista otetaan myös vastaan :)

Pian on taas viikko paketissa, SS



Instaweek #38

Flunssat alkaa olla selätetty ja voimme taas suunnitella tulevalle viikolle kodin ulkopuolista puuhaa ja mammatreffejä. Viikonloppu sujui vielä varsin rauhallisissa merkeissä, mutta onneksi pääsin pienille happihyppelyille ystäviä näkemään. Kyllä vain teki hyvää käydä ilman Neitiä näkemässä ystäviä ja todella keskittyä kuulumisten vaihtamiseen ja höpöttelyyn ilman keskeytyksiä. Saamme taas tällä viikolla kohkata keskenämme, kun Miehellä on ensin aamuvuorot ja loppuviikosta yövuorot.

Perjantai-illan kruunasi Vain elämää -sarjan alkaminen. Instagramin ja Facebookin perusteella aika moni tuttu silmäpari seurasi tuota ohjelmaa perjantai-iltana. Meillä oli ohjelman kyytipoikana Grandiosaa (niinpä :D) ja punaviiniä. Oikein maistuva kombo. Neitikin tapitti silmät suurina Toni Wirtasen veivaamaa Prontosaurusta. Tästä taitaa tulla perjantai-iltojen vakkariohjelma, lasi viiniä ja Vain elämää. Odotukset ohjelman suhteen olivat ja on edelleen korkealla ja täytyy kyllä sanoa, että kaikin puolin ne eivät avausjakson perusteella täyttyneet. Nimittäin aiempina kausina on lauluesitysten välinenkin aika ollut mielenkiintoinen ja tuonut hahmoista esiin kiinnostavia puolia, mutta nyt tässä Veskun jaksossa sellaista ei oikein nähty. Tikanheiton lomasta ei juuri mitään syvempää irronnut. Tällä saralla odotan siis enemmän tulevilta jaksoilta. Samoin odotan enemmän omia sovituksia biiseille, kuten Elastinen tulkitsi Nauravan kulkurin. Varsinainen tv-kriitikko täällä :) Mitäs muut tykkäsitte?





1. Hiusta huollettiin taas taannoin. Hieman lyhyempää eli oikeasti Long Bob -mallia ja samalla kylmempää sävyä. Nyt olen joka toinen päivä tyytyväinen hiuksiini ja joka toinen päivä en tiedä. Pidän kyllä näitä lyhyempiä kutreja aika lailla freesimpinä, että kaipa se kaiho pidempiin hiuksiin kaikkoaa ajan mittaan.
2. Neiti on vallan ihastunut huoneensa tapettiin. Murisee leijonien äärellä ja ilahtuneena kiljahtelee <3 Nuo E:n kiharat on niin hellyyttävät.
3. Juhlittu on 1-vuotiasta poikaystävää kuin 2- ja 5-vuotiaita ystäviä. Nyt pikkutauko lastenjuhliin. Seuraavaksi onkin luvassa kastejuhla ja sitten 2-vuotispäivät.
4. Mies ja Neiti viettivät viimeistä lomapäivää kaksin mm. Suomenlinnassa. Aikamoiset maisemat!

 


1. Pompia siellä, Pompia täällä. Tuommonen kasa meille kotiutui männä viikolla. Yhdet shortsit lähti palautukseen - aivan liian isot, mutta muut 80cm vaatteet ovat juuri passeleita Neidille, vaikka hän enimmäkseen 74cm vaatteita käyttääkin. Ovat kai sen verran pientä kokoa..
2. Enna dress on kerrassaan valloittava Neidin yllä. Hän oli ihan haltioissaan helman röyhelöstä ja jaloilla sitä kovasti heilutteli.
3. Toinen Pomp-uutuus on tämä Allentown-tunika. Se on todella sulonen rusettineen ja ollut käytössä useana päivänä viime viikolla :)

 



1. Lisää söpöstelyä. Sairaspäiviä on piristetty pukeutumalla söpösti, mutta lämpimästi. Neidillä yllä Pompin villaleggarit, Nextin villainen tunika (jota muuten käytettiin koko viime talvikin), popot Zarasta ja uusi pipo Lindexistä.
2.&3. Eilen mentiin E:n vaaria moikkaamaan paikallisjunalla. Alkumatka ensin bussilla ja metrolla. Kaikki kulkuvälineet herättivät hämmästystä ja ihastusta. Nyt Neiti istui sylissäni tai vieressäni ja katseli maisemia kussakin välineessä. Erityisesti juna teki vaikutuksen.
4. Lauantai-iltana lähdin yllättäen vanhan ystävän kanssa katsomaan Jarkko Tammisen tähdittämää Stars Showta Linnanmäen Peacockiin. Wau mitä menoa! Uskomattomia hahmoja - oli Tuiskun Anttia, Ahtisaarta, Loiria, Wiskaria, Koivuniemeä jne jne. ja tietenkin Cheek. Härskiä läppää ja uudelleen sanotettuja lauluja.
5. Samalla tuli tehtyä pikapyörähdys Linnanmäellä ja kyllä vain oli kaunista - pimenevä ilta, jota laitteiden valot valaisivat. Tunnelmallista ja nostalgiaa, olenhan tuossa puistossa jonkun kesän nuorempana viettänyt laitteita pyörittäen. Oi niitä aikoja, onneksi takana, mutta paljon hyviä muistoja rikkaampana.


Energistä viikkoa, SS



Uutta luettavaa lukulistalle - Blogisuosikkeja

Kiitos ja anteeksi. Kiitos, että taannoin linkititte omia blogejanne ja blogisuosikkejanne, kun niiden perään kyselin. Anteeksi taas siitä, etten ole aiemmin ehtinyt tai saanut aikaiseksi käydä blogeja läpi. Nyt viimein tartuin toimeen ja samalla päivitin oman blogini sivupalstaan seuraamani blogit. Nostan nyt muutaman blogin esiin, vaikka yhtä hyvin olisin voinut nostaa kaikki linkittämänne. Nämä sattuivat syystä tai toisesta kolahtamaan minuun siten, että jään niitä jatkossa seuraamaan. Blogit eivät ole missään paremmuus- tai suosikkijärjestyksessä.

 Kuinka purjehtijaksi tullaan


Perhe-elämää, merta ja purjehdusta, hyvää henkeä ja sisustusta. Ehkä sisustuspainotteisin blogi, jota seuraan. Sujuvaa tekstiä, rentoa otetta ja kauniita kuvia.


Porvoon mitalla

Esikoistaan odottavan porvoolaisneidon (vai rouvan?) ajatuksia raskaudesta, äitiydestä, sisustuksesta, muodista ja elämästä. Simppeli blogi, jossa kuitenkin kirjoittajan rento ote ja kauniit kuvat koukuttavat.


Pastellipisaroita


Kaksilapsisen perheen aitoa ja rehellistä elämää. Pohdintoja ja kepeämpiä juttuja. AC:n kirjoitustyyli ja ilmaisukyky on kerrassaan ensiluokkainen, joten juttuja on ilo lukea. Mahtavia kuvia ilman, että lasten yksityisyydestä on joustettu.


Jokerina nostan esiin vielä Kaksplussan Suomi-äiti New Yorkissa -blogin, joka koukuttaa erilaisuudellaan. Annabellan valinnat poikkeavat totutusta suomalaisesta, mitä tulee äitiyteen, töihin palaamiseen, parisuhteeseen ja lapsen hoitoon. Virkistävä seurata täysin toisenlaista elämää ja valintoja. Extraplussa New Yorkista :)


Näitä blogeja seurailen myös satunnaisen epäsäännöllisesti: söpöydessään verraton pariskuntablogi Anna ja Sebastian, hyvinvointia ja motivaatiota Endorfiinikoukussa, kauniin Johannan perhe-elämää Norjassa Kalastajan vaimo ja ilmaisussaan ylivertainen Lähiömutsi. Oikeasti kiinnostavia blogejahan on kymmeniä vielä näidenkin lisäksi, mutta kaikkia ei vaan ehdi seurata.

Toivottavasti joku muukin löytää näistä uusia blogeja lukulistalle :)

Leppoisaa lauantaita, SS

EDIT: Pakko vielä lisätä kerrassaan hulvaton ja realistinen nakit ja MUTSI -blogi, joka juuri menneellä viikolla liittyi Blogirinkiin. Arkirealismia parhaimmillaan ;)



Teletappeja, hevosia ja flunssan selätystä

Meidän viime päivät tiivistettynä. Mies karkasi tiistaina töihin ja meillä alkoi normaalit arkirutiinit Neidin kanssa. Tiistaina käytiin muskarissa ja sen jälkeen perinteisellä lounaalla uimahallilla muskarikavereiden kanssa. Neidillä ei juuri flunssan oireita tässä vaiheessa ollut, pientä nuhaa vain, mutta olimme viikonloppuna viettäneet rutkasti aikaa flunssasta toipuvien ihmisten parissa.

Yllätys, että E heräsi keskiviikkoaamuun yskien ja räkä valuen. Hänellä ei ole aiemmin yskää ollutkaan ja kylläpä on ikävän kuuloista pienen yskiminen naama punaisena. Suunnitellut mammatreffit ja puistoilut voitiin siis unohtaa ja keskittyä kotoiluun ja flunssan selättämiseen. Neiti on syönyt hedelmiä joka aterialla, erityisesti appelsiinia ja satsumia, jos vitamiinit auttaisivat flunssan nujertamisessa. Baby Mistille ja nenäfriidalle on ollut taas käyttöä aamuin illoin. Sängyn pääty on korotettu ja tutin imeminen on vaikeaa flunssaisena. Ja sekös tekee Neidin unesta levotonta.





Mitä meillä sitten on tehty viime päivät, tämä mukaan lukien? Katsottu Yle Areenasta Soili Perkiön musiikkituokioita ja iPadiltä Teletappeja, leikitty kaikki lelut lävitse ylä- ja alakerrassa kymmeniä kertoja, käyty välipalalla ja pienellä kävelyreissulla joko uimahallilla tai läheisessä kauppakeskuksessa, samalla kävelylenkillä ollaan ohikulkiessa moikattu hevostallien hevosia, kaikkia vastaantulevia koiria ja heitelty pipoa pitkin maita ja mantuja. Siis Neiti E on. Ensimmäisen kuvan harmaa rusettipipo jäi sille tielleen eilen. 

Kuluneet kolme päivää ovat olleet täysin toistensa kopioita myös iltojen osalta - syömistä, leikkiä, kotihommia ja taas syömistä. Sitten Neiti nukkumaan ja vähän televisiota. Jep, tervehtymistä ja virikkeellisempiä päiviä odotellessa jatketaan samaan malliin. Nyt pyydän teitä jakamaan kaikki tehokkaat flunssan nitistämisvinkit, sillä tuo Mies oireilee myös.

Iloa loppuviikkoon, SS


Rapuja ja rentoa yhdessäoloa

Kerrankin. Viikonloppu Tammisaaren eteläpuolella mökkimaisemissa oli sangen rentouttava, joutenoloa ja pientä puuhastelua sopivassa suhteessa. Jos lisään vielä, että mukana oli Neiti E:n lisäksi sangen touhukas pian 2-vuotias Neiti S, niin kuitenkin päällimmäinen fiilis on rento ja tyytyväinen. Tuli ladattua akkuja ja vaan oltua.

Pitkä viikonloppu kului aika pitkälti ulkoilun, relaamisen ja syömisen merkeissä. Suunnitellut reissut Tammisaareen ja Hankoon unohdettiin, kun mieli teki reippailla lähimaastossa ja nauttia auringon lämmöstä läheisen satamakahvilan aurinkoterassilla. Siellä piipahdimmekin niin perjantaina kuin lauantaina. En edes muista milloin olisin viimeksi lukenut useamman naistenlehden rauhassa. Sekin toteutui viikonloppuna. Minä vietin aikaani lehtien ja blogin parissa Neidin päiväunilla, kun Mies puolestaan suuntasi kalaan tai sieneen.






Perjantaina saimme lisävahvistusta ystäväperheestä ja sen jälkeen ei meininkiä talosta puuttunut. Pienen alkulämmittelyn jälkeen Neitikin innostui leikkiä touhuamaan toverinsa kanssa, mitä nyt aina toisinaan tuli vääntöä, ovatko lelut sinun vai minun ja saiko toisen kädestä ottaa niitä. Mutta ikäerosta huolimatta yhteisiäkin leikkejä löytyä mm. konttauskilpailut ja palikkalaatikon täyttäminen. Illat, tyttöjen mentyä nukkumaan, kuluivatkin aikuisten kesken jutellessa ja korttia pelatessa. Siitä onkin ikuisuus, kun olen viimeksi ristiseiskaa hakannut tiskiin.

Perjantai-illan kruunasi punaiset saksiniekat ja kerrassaan maukas savukalasalaatti tumman saaristolaisleivän kera. Neidit huseerasivat pöydän päissä pöydän antimia maistellen. Neiti E ei rapua edes maistanut (vaikka tarjottiin), vaan keskittyi leivän järsimiseen ja lopulta puuroon. Täytyy taas todeta, että olipa hommaa työstää ravut syöntikuntoon ja vielä enemmän hommaa, että niillä saisi mahan täytettyä. Ovathan ne maukkaita ja kiva teema illalle, mutta kerta vuoteen tai pariin riittää minulle.





Neiti nukkui kaikki kolme yötä matkasängyssä. Ei hankkimassamme telttamallisessa Deryanissa, vaan saamassamme tavallisessa. Hän ei ole ollut kovin hyvä matkasänkynukkuja aiemmin, joten vähän pelkäsin mitähän meidän öistä tulee. Ensimmäisenä yönä meidät herätti ensin itku, kun tutti oli hävinnyt. Toisen kerran herättiinkin sitten hysteerisen itkuhuutoon. Oliko kyseessä kauhukohtaus tai paha uni, mutta Neitiä rauhoiteltiin yhteisvoimin puolisen tuntia. Lopulta hän rauhottui syliini ripustautuen. Unet jatkuivat tämän jälkeen aamuun asti. Seuraavana yönä herättiin vain kerran ja silloinkin taidettiin herätä toisen huoneen nuhapotilaan itkuun. Viimeinen yö sujuikin sitten jo heräämättä.

Nyt täällä onkin sitten joku pöpö päässyt Neitiin käsiksi, sillä tämä aamu alkoi yskällä, pärskimisellä ja vuotavalla nenällä. Vedämme täällä kilpaa vitamiineja ja hedelmiä, jotta saadaan pöpöt kuriin. Kivat päiväohjelmat piti jo perua ja nyt sitten toivotaan, ettei mene pahemmaksi.

Aurinkoa loppuviikkoon, SS

Ihanat Pomp de Luxit saapuivat eilen - blogin Facebookissa ja Instagramissa sneak peekiä ;)


Pieni musikantti Taiteiden yössä

Perheemme pienin koki ehdottomasti Taiteiden yön tähtihetken, kun suuntasimme Rikhardinkadun kirjastoon Jamkids-musiikkikoulun soittopajalle. Ajattelimme tämän olevan kiva ohjelma Neidille, kun hän niin vallan rakastaa musisointia. Paikalle saavuttuamme oli soittopaja täydessä vauhdissa - pienet musikantit perheineen innoissaan soittimien äärellä.  Testattavana oli niin kitaraa, kanteletta, rytmikapuloita, marakasseja kuin rumpuja. Mikäs siinä soitellessa ja jammaillessa kahden ohjaajan tahdissa.





Soittopaja nimensä mukaisesti keskittyy eri soittimiin tutustumiseen. Soittamiseen opastetaan ja niihin tutustutaan monipuolisesti laulun ja tanssin säestyksellä. Neiti E nappasi heti rytmikapulat ja tutuiksi tulleet marakassit omaan soittolaariinsa. Varovaisesti hän hamusi lattialla vieressä ollutta kanneltakin. Soittosessio kesti kaikkiaan vajaan tunnin, joten siinä ajassa ehti hyvin kokeilla useampaakin soitinta. Ja pitää taukoakin, jos sellaiselle oli tarvetta.

Käytyämme taannoin Jamkidsin tutustumistunnilla ja nyt soittopajalla voin sanoa, että molemmat ovat olleet todella taiten järjestettyjä. Vetäjät ovat ammattitaitoisia, meininki hyvä, lapset innoissaan ja ohjelma on monipuolista. Jamkidsin sivuilta löytyy tiedot tulevista tutustumistunneista, joita suosittelen kokeilemaan jos musiikkiharrastus kiinnostaa. Plussaa siitä, että tutustumistunti on S-etukortilla ilmainen.





Tällä hetkellä perusmuskari kerran viikossa on oikein sopiva tarpeisiimme, mutta Neidin ollessa isompi meidät löytänee Jamkidsin bändimuskarista. Neidin neljävuotias serkku on ollut siinä viime tammikuusta lähtien ja todella tykännyt. Bändimuskarissa on päässyt soittamaan, laulamaan ja esiintymään sydämensä kyllyydestä. Kävipä serkkutyttö pyörähtämässä kevätkauden päättyessä muskarikavereiden kanssa Savoyn ja Espan lavoillakin. Voitte vaan arvata, kuinka siistiä se oli.


Yhteistyössä Jamkids ja





Toivepostaus: Veneily vauvan kanssa

Veneily vauvan kanssa on kieltämättä ollut osin haasteellista, mutta se on totuttelun jälkeen alkanut sujua varsin mallikelpoisesti. Veneilykauden alkaessa Neiti E oli vajaa 9kk ja nyt sen pian päättyessä ollaan hieman yli 1-vuotiaita. Perheemme veneilyharrastus sai oikeastaan alkunsa vasta pari kesää sitten ystävän veneen myötä. Käytössämme oli ketterä moottorivene, jolla onnistui pienet saarireissut ja Miehen kalastusretket. Kesällä 2013 oli ensimmäinen kesä oman veneemme kanssa, joka on Yamarinin 59 HT perhe-/retkivene.






Venettä hankkiessamme meillä oli oikeastaan kriteereinä se, että sillä onnistuu niin päiväretkeily kuin kalastus. Enemmän sitä tultaisiin käyttämään jälkimmäiseen. Toiveissa oli myös yöpymismahdollisuus, joka veneessämme onkin. Meillä ei ole keittomahdollisuuksia tai wc:tä, mutta keulaan saa makuupaikat kolmihenkiselle perheelle. Emme kyllä ole vielä kertaakaan veneessä yöpyneet tai edes varsinaisesti suunnitelleet sitä.

Veneemme on kaikkiaan ollut aika sopiva tämän kokoisen perheen käyttöön. Sillä on näppärä liikkua, se ei vie bensaa järjettömästi ja siinä on sopivasti tilaa touhuta. Eihän veneessä ikinä liiaksi ole tilaa, mutta mukaan mahtuu kivasti toinen perhe kesäpäivää viettämään. Useimmiten suuntaammekin johonkin saareen evästelemään ja retkeilemään, emmekä edes yritä suoriutua niistä veneessä. Muutaman kerran pienessä aallokossa veneessä evästelleenä oli lopputulos lähinnä läikkyneitä juomia, ruokaa siellä täällä ja menetettyjä hermoja. Siis nyt kun tuon pienenkin perään pitää katsoa.







Pelastusliivien käytössä meillä on ollut selkeä linja, että ne ovat Neidillä päällä aina kun veneellä liikutaan johonkin. En voi sanoa, että aina kun veneessä ollaan, vaikka pääosin näinkin, mutta on muutamia poikkeuksia. Kun olemme pysähdyksissä tai parkissa, otetaan E:ltäkin liivit hetkellisesti pois, jotta hän saa hetken nauttia vapaammasta liikkumisesta. Hänhän on täysin halvaantunut liivit yllään, kun ei vielä kävele. Muutosta on tosin jo tapahtunut, sillä nyt kun hän nousee seisomaan, onnistuu se liivitkin yllä.  Ylipäätään pelastusliiveihin tottuminen on vaatinut aikaa vesillä ja sen myötä E viihtyy niissä yhä paremmin. Tietenkin turvallisuus on aina tärkeämpää kuin mukavuus, mutta jos liiveissä olisi totaalisen kurja olla koko ajan, niin ehkä emme hinkuisi ainakaan niin usein veneilemään. 

Veneily on siinä mielessä muuttunut aika lailla, että toisella meistä on koko ajan oltava hyppysissä Neiti E ja toisella veneen ohjaaminen. E istuu yleensä minun sylissä kun liikumme veneellä ja jos sattuu nukkumaan, niin se käy parhaiten pötköllään veneen keulassa. Mitään sopivia ajankohtia lähteä veneilemään ei ole ikinä tarvinnut miettiä syömisten ja nukkumisten suhteen, sillä ne sujuvat taiten vesilläkin. Mukana emme ole kuljettaneet kertaakaan vaunuja tai turvakaukaloa, vaan Neiti on kulkenut joko sylissä tai kantolaitteessa - silloin 1kk ikäisenäkin. Pääasiallisesti olemme käyttäneet Stokke MyCarrieria Neidin kantamiseen.





Veneily on osoittautunut mitä parhaimmaksi unilääkkeeksi. Neidillä alkaa usein silmät lupsua, kun matkaa on taitettu vasta hetki. Ainakin joka toisella veneilykerralla hän ottaa torkut joko sylissä tai veneen keulassa veneen hurinan väsyttämänä.

Muutamia suosikkipaikkojakin on löytynyt ja parista olenkin täällä kirjoittanut. Päiväretki- ja evästelykohteina kivoja ovat Kaparen ja Stora Brändö. Kivoja saaristoravintoloita löytyy Vasikkasaaresta Gula Villan ja Pentalasta Påven. Sitten on saaristoveneenkin kiertämät Espoon saaret, kuten Stora Herrö, Gåsgrund ja Rövaren. Hieman Kirkkonummen suuntaan kohti Porkkalanniemeä on kerrassaan viehättävä Lähteelän vierasvenesatama, jossa palvelee kahvila ja perusfasiliteetit veneilijöitä. Pääasiassa veneilemme siis Espoon, Helsingin ja Kirkkonummen lähivesillä.


Eväshetki <3

Viime viikolla konttailtiin saaressa jylhillä kallioilla.



Aina välillä mieleen hiipii ajatus isommasta veneestä ja kenties paremmin varustellusta, mutta ainakin nyt tämä vastaa hyvin tarpeitamme. Kenties jossain vaiheessa hieman suurempi vene lämmityksellä, keittolevyllä ja wc:llä olisi korkeintaan se mihin voisimme vaihtaa. Silloin voisimme suunnitella myös yön yli reissuja. Tosin nämä päiväreissut ovat olleet minulle ainakin ihan riittäviä ja niitä on kiva tehdä. Tiedä sitten miten sitä innostuisi, jos puitteet olisivat toisenlaiset.

Veneilystä on tullut koko perheen yhteinen kesäpäivien viettotapa. Ei tarvitse juuri miettiä mihin suuntaamme hellepäivänä ja usein pyydämme ystäviä mukaan. On kiva, kun pääsee sellaisiin paikkoihin mitkä muuten jäisivät näkemättä.

Viime viikon venereissulla piti jo kiirettä ihan toiseen malliin kuin aiemmin, kun Neiti mennä konttasi ja söi käpyjä minkä ehti. Ensi kesänä sitten saakin juosta jo toden teolla E:n perässä, kun hän tutustuu luontoon, saariin ja merielämään omin jaloin. Silloin luultavasti Neiti saa tohottaa liivit päällä oli hän sitten kuivalla maalla tai veneessä..

Mukavaa viikonloppua toivotellen ja mökkiviikonloppuun valmistautuen, SS



Instaweek #36

Viimeinen syyslomaviikko starttasi tänään. Miehellä on tänään omaa aikaa -päivä sienestäen ja kalastaen, ja me tytöt olemme aamupäivällä käyneet tapaamassa potentiaalista perhepäivähoitajaa, iltapäivän vietimme leikkitreffeillä ihanan 1-vuotiaan luona ja illaksi on vielä sovittu treffit viikon ikäisen vauvan kanssa.

Tämä koko viikko onkin ohjelmantäyteinen siihen saakka, kun loppuviikko torstaista sunnuntaihin on pyhitetty mökkeilylle Tammisaaren lähettyvillä. Silloin aika kuluu ulkoillen ja pienten kanssa touhuten, saatetaanpa pystyyn laittaa pienet rapujuhlatkin. Me karkaamme mökille jo torstaina ja perjantaina saamme seuraa ystäväperheestä. Viikonloppua ennen olisi mammalla taas töitä 1,5 päivää ja odotettu kampaamokäynti. Nämä uudet lyhyemmät kutrit vaatii selvästi huoltoa useammin kuin pidemmät hiukset, ja siksi ne päätyvät taas päivittäin kiinni.

Meillä oli aivan ihana ja jännittävä viikonloppu, kun Neiti E oli ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa. E meni hoitoon Miehen siskolle, jossa suosikkiserkkutyttökin asustaa. Perhosia vatsassa oli selvästi meillä molemmilla, kun hänet sinne lauantai-iltana jätimme. Eniten jännitystä aiheutti nukkumaan meno ja nukkuminen matkasängyssä. Se kun on toisinaan sujunut kaikkea muuta kuin hyvin. Onneksi ilta ja yökin oli sujunut pääpiirteittään hyvin. Illalla oli vähän ikävä ja itku tullut, mutta turva oli onneksi löytynyt sylistä ja laulusta. Yö oli sujunut sangen kivasti ja aamulla tohotus sai jatkua. Ikävä iski sitten kunnolla, kun menimme hakemaan Neidin kotiin puolilta päivin, mutta pian äidin kanssa sylkytellen suru unohtui. Erittäin onnistunut yökyläily siis, ehkä joskus on aika ottaa uusiksi. Kuitenkin maailman paras fiilis oli taas olla kolmisin<3 Tästä aiheesta ehkä tulossa oma postauksensa.




1. Toinen lomaviikko alkoi kotipäivää viettäen ja mahat Kotipizzassa täyttäen. Siis aikuisten osalta.
2. E on puuhaillut Miehen kanssa minun työpäivinä ja kivaa on ollut. E on päässyt Angry Birds- puistoon, hiekkalaatikoille ja pihoille tutkimusmatkoille.
3. Kävimme pitkästä aikaa koko perheen kanssa veneilemässä.
4. Veneretken saariosuudesta vastasi Kaparen, jossa ensin evästeltiin..
5... ja sitten tutustuttiin kontaten maastoon ja maisemiin. Kiirettä piti Neidin perässä kallioilla.




1. & 2. Loppuviikosta kävimme Fallkullan ja Haltialan eläintiloilla katsomassa eläimiä. Fallkullassa sentään näimmekin jotain (lampaita, porsaita, kanoja ja hevosia), kun Haltialassa kaikki eläimet olivat joko niin kaukana aitauksessa tai varjossa, että ei E niitä nähnyt lainkaan. Ihan ok reissu, mutta eipä E saanut kummastakaan paikasta juuri mitään irti.
3. Kirjoitin viikonloppuna muuttuneista ystävyyssuhteista ja samalla heräsi kaipuu kiipeilyseinille rakkaan ystävän kanssa.




1. Neiti E ensimmäistä kertaa yökylässä ja vanhemmat vapaalla. Vietimme iltaa muun muassa Savoy-ravintolan kattoterassilla, jonka puitteet olivat todella kohdillaan. Pieni ja intiimi terassi, auringonlasku, pianisti soittamassa Sinatraa ja lasissa roseeta. Tämä oli juuri sitä mitä olimme kaivanneet, hetki kaksin rauhassa. Parisuhdetta taas huollettu vuodeksi eteenpäin ;)
2.-4. Haettuamme Neidin yökylästä lähdimme koko konkkaronkka keskustaan pyörimään. Serkkutytölle oli luvattu käynti Katajanokan SkyWheelissä ja pitihän se kokea. Pyörän alla on viihtyisä ulkoterassi, jossa on kiva kahvitella ja lapsillekin löytyy pieni leikkipaikka nurmen laidalta. Turistikierroksemme jatkui kohti Kauppatoria, jossa pissaava poika (BadBadBoy) on herättänyt huomiota perjantaista asti. Koko ajan patsaan ympärillä kuhisi etenkin turisteja ottamassa kuvia. Hämmentävän nerokas taidepläjäys.


Mukavaa maanantaita, SS

Täällä on ollut tänään helle! Shorseillä pärjää vallan mainiosti, uskomatonta!