Keveät kesähiukset

Instagramin ja Facebookin puolella olikin jo pientä sneak peekiä Rouvan uusiin hiuksiin. Niistä tuli kuin tuli keveämmät, vaaleammat ja lyhyemmät. Helpommat ja nopeammat laittaa? aika näyttää, nyt tuntuu ettei.. 

Etukäteen pahoittelut kuvien laadusta. Parempia sitten muiden pstausten lomassa, mutta näin sain pikaiset hiuskuulumiset tänne :)




Haalimieni fiiliskuvien pohjalta päädyimme kampaajani kanssa leikkaamaan hiuksista aika tasaiset - ei siis selvää a-linjaa ns. pidempää edestä kuin takaa. Liian kerrostettu ei ollut myöskään hakusessa, vaan kevyt latva ja vain hieman edestä takahiuksia pidempi malli. Samalla hiukset raidoitettiin kauttaaltaan ja nyt ne näyttävät todella vaaleilta. Seuraavalla kerralla vaalean sekaan tulee taas tummaa, jotta sekametelisoppa säilyy, eikä mennä täysblondin puolelle. Hiukset ovat nyt aika pitkät lyhyet eli luulenpa, että ensi kerralla hiuksen mitta vielä hieman lyhenee. Lähdimme ns. varovasti liikkeelle ja tykkään kovasti tästä keveämmästä kesälookista.

Hiukset olivat eilen täydelliset. Tietenkin, aina ne on kampaamokäynnin jälkeen. Tänään sain ne itsekin aika kivoiksi, tosin vaati kyllä suoristusrautaa ja laittamista. Ei älyttömästi, mutta sen verran, että kiireaamuna taitaa jäädä väliin.






Sadetanssi :D
Otettiin pari kuvaa kauppareissulla, kun saimme sateen niskaan pitkästä aikaa.



Kampaamoreissu oli lopulta todella onnistunut äidin vapaahetki, sillä sain Neidin hoitoon. Voitteko uskoa, että hoitaja varmistui edellisenä iltana klo 22. E:tä ei mitenkään olisi voinut ottaa mukaan kampaajalle, kun uniaika ja lounasaika puskivat päälle. Tämä oli alun perin huonosti suunniteltu meno minulta, mutta luulin hoitajapotentiaalia olevan enemmän tarjolla. Monien lomat loppuivatkin jo viime viikkoon, joten hoito päiväaikaan meinasi muodostua mahdottomuudeksi. 

E oli ollut taas niin tyytyväisenä hoidossa että. Nukkui hyvin, mutusteli ruoat itse ja sen jälkeen oli saanut mustikoita jälkkäriksi. Tietty mustikoilla piti maalata kaikki vaatteet ja naama sekä hoitopaikan vaalea puulattia. Perus. Serkkuni toimi Neidin hoitajana kahden koiransa kanssa ja tuumasi, että E on niin helppo tapaus ja uskomattoman hyväntuulinen hoidettava <3 Jei! Ollaan menty isoja harppauksia tässäkin asiassa eteenpäin.

Nyt tää pakkailisi huomista Turun reisua varten, SS

Kiitos vinkeistä muuten! <3



Instaweek #30

Kaikki hyvät vinkit kodin viilentämiseen otetaan vastaan. Samoin Neidin viilentämiseen. Ollaan viime viikko pulikoitu meressä ja altaassa, suihkuteltu päivittäin kerran tai kahdesti, annettu tuuletinten laulaa vuorokauden ympäri, mutta ei auta kuin hetkeksi. En valita, mutta yksi välipäivä ei olisi pahitteeksi :)

Tänään kierrettiin muutama kauppa ilmastointilaitteen ostamisen toivossa, mutta eipä olekaan se helpoin rasti tällä hetkellä. Ne on myyty loppuun kaikkialta! Että en tiedä mihin maan alle piiloudumme ensi viikolla, kun luvataan vieläkin helteisempiä kelejä. Onko se edes mahdollista?

Tänään kävin myös avoneuvolassa E:n kanssa. Liikkuminen mihinkään aamuisin klo 8:15-10:15 on ollut täysin mahdoton ajatus kesän ajan. Avoneuvola on ollut auki tuolloin. Tänään heräsimme vasta 8:45, mutta reipastuin ja sain meidät ulos talosta heti aamupalan jälkeen. Otin Neidin aamumaidon matkaan ja olimme neuvolassa vaille 10. OHO! Olen siis hieman ollut huolissani Neidin syömisistä, jotka nyt helteillä on ollut vähäisiä. Rypsiöljyä on lisätty ruokiin 5 viikon ajan ja korvikemaitoa lipitetty kolmisen viikkoa. Niiden vai minkä ansiota, mutta viidessä viikossa painoa oli tullut 450g ja pituuttakin 1,5cm - HYVÄ E! Hän painaa nyt 7700g ja on 68,5cm pitkä. Kahdeksan kiloa saattaa mennä 1-vuotiskäynnillä rikki ;) Nyt loppuu kasvusta kohkaaminen. I wish.

Tällä viikolla suuntaamme minitripille Turkuun. Tämä reissu lyötiin lukkoon vasta viikonloppuna, ja nyt aiomme katsastaa Turun suunnalla ainakin vanhat laivat Aurajokeen tuovan Gangut Regatan. Kelien mukaan mennään, mutta tarkoitus olisi pikniköidä Kupittaan puistossa ja pyörähtää kaupungilla. Turku-vinkkejä otetaan tietysti ilolla vastaan :) Kahdessa päivässä ja yhdessä yössä sentään ehtiikin jo jotain tehdä.




1. Vesipeto on ihan liekeissä vedessä. On se sitten meri, uima-allas, suihku, oma amme. Vauvauinnilla taatusti vaikutuksensa ja hän ei ole moksiskaan vaikka kuin pärskii vedet naamalle.
2. Hedelmiä ja raejuustoa, niitä tämä Neiti söisi päivät pitkät. Mansikoita on syöty kohtuudella ja näyttää ettei ne aiheuta mitään allergiaa.
3. Veneellä oltiin vain kertaalleen viime viikolla, ja jälleen uni korjasi Neidin. Myös pelastusliiviahdistus alkaa laantua eli E pystyy hitusen hihkumaan liiveissään eikä enää lamaannu täysin.
4.-6. Miehen sisko tuli tyttönsä kanssa eräänä iltana uinti- ja jäätelön syöntiseuraksi. Kuinka kaunis ilta olikaan. Meri on niin <3 Parit hyttyset vähän latisti, mutta muuten..
7. Lähirannalla oli perjantai-iltana vielä puoli kahdeksalta täysi kuhina lapsiperheitä. Menoa ja meininkiä aamusta iltaan.
8. & 9. Neidin chilli-asento on herättänyt huvittuneisuutta ja kommentteja kaikkialla missä liikumme. Hänen jalat aina lepäilee joko kantokahvaa vasten tai turvakaukalon sivuilla. Hassu <3
Espoossa Tapiolan ulkoaltailla on viihdytty muutaman kerran. Tulossa oma postaus aiheesta.





1.-4. Helteisen aurinkoinen lauantai vietettiin veneellä kälyn perheen kanssa. Lämmin tuulenvire Espoon ulkosaari Kaparenissa ei juuri viilentänyt, mutta veneen perästä mereen pulahtaminen sen lopulta teki. Yhdessäoloa, evästelyä, oleilua, ihmettelyä. Kesä <3
Kaparenistakin tulossa oma postauksensa.

Jee, huomenna kampaajalle!!


Throwback lyhyemmät hiukset

Hiuspohdinta käy kuumana ja pari lukijaa pyytelikin kuvia niistä ajoista, kun tämän muorin kuontalo oli nykyistä selvästi lyhyempi. Vanhoja kuvia läpikäydessäni tajusin, että kesän 2011 kuvissa, jolloin täytin 30v., mitta on kutakuinkin sitä luokkaa mitä nyt on mielessä. Joukossa on myös pari kuvaa siltä ajalta, kun hiukset olivat t o d e l l a lyhyet. Nyt katsottuna ehkä jopa liian lyhyet. Hyvin näkee vanhoista kuvista, kuinka sitä on ollut muutamaa ryppyä silosempi, nuorempi ja vaaleampi. Enää en tosin noin blondiksi halua, tämä sekametelisoppa tuntuu omemmalta :)








Olisiko jälleen aika pätkästä hiukset lyhyempään, helpompaan mittaan?
Kysymys kuuluukin, sopivatko lyhyemmät hiukset nykyiselle vanhemmalle minulle?



Kampaamokäyntiä ja hiusten tulevaa mittaa suuremmaksi kriisiksi on muodostumassa se, että joutunen ottamaan Neidin mukaani. Katastrofin ainekset? En tiedä millä viihdykkeillä ja tekemisillä se voisi onnistua, mutta näin näyttää käyvän. Jos en halua siirtää kampaamoaikaa kuukaudella ja se ei ole vaihtoehto. Kertoilenpa sitten, miten meillä meni vai löysinkö Neidille hoitajan tuolle ajalle.


Meidän viimeisimmät kuulumiset Instagramista ja Facebookista!

Kivaa sunnuntai-iltaa, SS



Lahjaideoita 1-vuotiaalle

Neidin synttäreiden lähestyessä päätin tehdä pientä kollaasia, millaisista lahjoista E kenties ilahtuisi ja/tai millaisia tarpeita hänellä on. Synttäreitä vietetään kolmen viikon päästä, joten niiden suunnittelu alkaa ensi viikolla koristeiden hankkimisella ja kutsujen lähettämisellä. En voi käsittää, että E on pian 1-vuotias <3





1. Vilacin iki-ihana ja tyylikäs auto on jokaisen taaperon unelma. Olin ihan varma, että annamme tämän Neidille lahjaksi. Kuva: Ombrellino
2. Fjällrävenin Kånken on vaan niin hot and cool. En tiedä olisiko peruskoko vai mini Neidin käyttöön sopivampi? Kuva: Partioaitta
3. Keittiöleikit pääsisivät ihan uudelle levelille oman keittiön myötä. Ehkä tämä on ajankohtainen vasta 2-vuotiaana..? Kuva: Lastenhuone.fi




Nyt innostuimme Miehen kanssa keinuhevosista. Neiti saattaisi saada enemmän iloa siitä, kun Vilacin autosta.
Minulla oli pienenä kuvan keinuhevonen, joka taitaa olla niitä perinteisimpiä. Puisen ja perinteisen haluaisin, en vaan ole varma millaisen. Saa jakaa keinuhevosvinkkejä mielin määrin :)
(kuva)





1. Astioita, iloisia, värikkäitä omia lautasia ja mukeja Neidille olisi kiva saada. Kuva: Marimekko
2. Puiset lelut ja palikat olisivat kivoja. Kuva: Leluhuone
3. Mega Blockseilla sujuu rakentaminen. Kuva: Leluhuone
4. Neiti on ihan hulluna soittimiin, joten yksinäinen marakassi kaipaisi seuraa. Kuva: Leluhuone
5. Brion junarataan lisäosat on aina tervetulleita. Tosin leikit tällä alkaa varmaan hieman vanhempana. Kuva: Lelutalo
6. Leikkiruoat ja etenkin nämä leikattavat hedelmät olisivat hauskoja. Muoviset leikkiruoat olivat ainakin kovasti neidin mieleen. Kuva: Lastenhuone.fi


Kirjat, nuppipalapelit ja vaatteet koossa 74/80 ovat myös sellaisia tulevan syksyn ja talven juttuja. Tietenkin eniten toivon E:n saavan läheisiltään aikaa. Sitä kun ei voi koskaan saada liikaa. 

Jaa parhaat lahjavinkit 1-vuotiaalle kommenttikenttään. 

Leppoisaa lauantaita, SS

Kesäkutrit kuntoon - Long Bob?

Tämä kuontalo alkaa olla kesän jäljiltä kosteusbuustin, uuden leikkauksen ja värin eheyttämisen tarpeessa. Paahtava aurinko on tehnyt tehtävänsä ja se näkyy hiuksissa - ne ovat vaaleammat ja kuivemmat. Edellisestä kampaamokäynnistä alkaa olla pari kk aikaa, joten väri kaipaa pientä buustausta, samalla raidoittamalla vaaleammaksi -linjalla jatketaan. Pohdintaa aiheuttaakin leikkaus, leikkaisinki pitkät kutrit reilusti lyhyemmiksi?

Kuuleman mukaan naiset muuttavat hiusmallia ja/tai -väriä suurten elämänmuutosten aikaan. Olen itsekin tehnyt näin. Vuosia pitkien hiusten kanssa taistelleena, oli häiden jälkeen vuonna 2006 aika lyhentää tukkaa reippaasti. Lyhyet, leuan alle ulottuvat hiukset minulla oli johonkin 2010 tietämille, jolloin alkoi vuosia kestänyt hiusten kasvattaminen. Lyhyiden hiusten aikaan opin viimein pitämään hiuksia auki, ja sama trendi jatkui hiusten kasvaessa. Aina äitiyslomalle jäämiseen asti. Sitten tuli kesäkuuma ja epämukava olo ja hiukset löysivät tiensä aina kiinni. Sitten syntyi E ja hiukset ovat pysyneet kiinni, paria poikkeusta lukuunottamatta. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa siihen föönaamiseen ja suoristamiseen, jonka hiukset vaatisivat. Olen lopen kyllästynyt sivuponnariin ja lettiviritelmiin. Jep, eli aikansa kutakin. Nyt imetyksen ja vauvavuoden lähes päätyttyä, voisi olla aika taas uudistaa omaa ilmetttä :)

Nyt pohdituttaa tämä "Long Bobiksi" nimetty malli, jossa hiukset ovat ns. pitkät lyhyet. Tiistaina olisi aika uudelle luottokampajalleni ja mallin muutoksessa mietityttää oikeastaan: Sopiiko minulle lyhyempi malli? Saisinko jälleen pidettyä hiukset auki eli ehtisin laittaa niitä sen verran, mitä auki pitäminen vaatisi? Tuleeko kaipuu pitkiin hiuksiin saman tien kun astun kampaamosta ulos?





(kuvat)

Kerro mielipiteesi, lyhyempää vai uusia ideoita pitkien hiusten pitämiseen?


Muistuttaisin vielä kaikkia iho-ongelmista kärsiviä ja kesähipiän elvyttämistä kaipaavia, että Janssen Cosmeticsin verkkokaupasta saa HYVAVOITTAA -koodilla -20% heinäkuun loppuun saakka.
Kokeilemistani merkin tuotteista voit lukea täältä.

Pakko päästä viilentymään, mittarissa taas +30c!
Aurinkoa, SS



Instagram-kuulumisia

Huh hellettä! Hellettä ja aurinkoa taitaa juuri nyt olla kaikkialla Suomessa. Täällä on paahtanut pian 1,5 viikkoa ja sama meininki jatkuu. Lämpötilat keikkuvat +25c yläpuolella ja koko aikana Espoossa on saatu noin yksi sadekuuro ja vilahdus ukkosesta. Mutta en valita, en todella. Nimittäin ensi viikolla ollaan jo elokuussa, mikä eittämättä tarkoittaa sitä, että kesä alkaa olla taputeltu. Nyt otetaan ilo irti vähistä vaatteista, paljain jaloin tassuttelusta, aurinkorasvan kanssa tahmaamisesta, jäätelö-övereistä ja tekemättömyydestä.

Viime viikolla kävimme ystäväperheen kera Korkeasaaressa ja huh, että siellä riitti porukkaa ja riikinkukkoja. Sain aika sätkyt riikinkukoista, jotka tulivat ihan lähelle valtavan pyrstönsä kanssa raakkumaan. Lokit nappasivat ihmisiltä sämpylät käsistä ja Amazoniassa oli sellainen tungos, kun ihmiset raahasivat matkalaukkuja?! ja vaunuja?! mukanaan. Huoh! Neiti ihmetteli innoissaan aaseja ja takineja. Leijonat nähtiin myös lähietäisyydeltä. Vielä olisi aie käydä Linnanmäellä joku elokuinen päivä tai ilta testaamassa ilmaislaitteet Neidin kanssa. Hän on niin vauhdin perään, että saattaa innostua kovin vauhdin hurmasta.

Neidin eläinintoilusta kerroinkin kk-postauksessa. Viime viikolla hän näki niin kissoja, koiria kuin hevosia. Lauantaina teimme päiväretken Sipooseen, jossa serkkuni pitää hevostaan. Olimme keskellä todella kauniita maalaismaisemia, tosin kuumuus hieman latisti tunnelmaa. E hihkui onnessaan hevosten ja koirien perään, mutta hepan koskettaminen oli vielä liian jännää.



1. & 2. Röyhkeitä riikinkukkoja ja komeita leijonia Korkeasaaressa. Eläimiä nähtiin varsin vähän, mutta toisaalta rauhallisia ja kivoja hetkiä vietettiin eläintarhan puistoalueilla. Joihinkin ravintoloihin oli aikamoiset jonot, mutta valitsimme sitten aina ne mihin jonoja ei ollut eli palvelu pelasi väenpaljoudesta huolimatta.
3. Neidin "turva-aitaus", josta hän tarkkaili koirien ilakointia ja touhuja.



1. & 4. Ihana, kaunis ja komea Unicorn-hevonen Ranskasta. Tällä hepalla Neiti pääsee vähän kasvettuaan ratsastamaan. Nyt 9-vuotias pikkuserkku on siihen aikaan loistava opettaja E:lle.
2. & 3. & 6. Synttäripäivää (11kk) vietettiin Helsingissä ja yhtäkkiä huomasimme olevamme Elastisen kanssa yhteiskuvassa. Taisi olla päivän nuorin ja vanhin fani kuvassa ;) Tein samalla reissulla muutamat vaatelöydöt Neidille Zaran alesta. Ensimmäistä kertaa sain myös huonoa palvelua vaunujen kanssa liikkeellä olemisesta La Famiglia -ravintolasta. Meinasi hermo mennä!
5. Iltakävelyjä perheen kesken lähirannalla. Äidille jätskiä ja E:lle vettä - reilua?



Viimeisimmät kuulumiset Instagramista ja Facebookista!

Iloa helleviikkoon, SS

Neiti E 11kk

Neidin ensimmäinen oikea synttäripäivä alkaa olla todella lähellä. Samalla omat ajatukset löytää yhä useammin synnytyksen, sairaala-ajan ja ensimmäisten vauvantuoksuisten hetkien parista. Käyn ajatuksissani läpi vauvavuotta ja kaikkea läpikäymäämme. Osin haikeana. Käyn näitä asioita läpi  siksikin, että erittäin läheisellä ystävälläni on LA syyskuun alussa, joten hänen raskautta myötäeläen omat muistot tulevat vahvasti mieleen. Olinhan tasan vuosi sitten samassa tilanteessa.

Kai tässä pitää alkaa oikeasti miettimään E:n synttärijuhlien tarjoiluja ja kutsuttavia. Mitään kovin ihmeellistä ei ole tarkoitus järjestää, sillä 1-vuotispäivä on sitä jo itsessään :), mutta eniten tällä hetkellä pohdituttaa valokuvaus. Kuvatako itse Neidin yksivuotiskuvat, tai siis Miehen toimesta, vai kuvauttaa hänet ammattilaisen silmin jossain luonnossa? Samalla saisimme otettu paljon toivottuja perhepotretteja. Vai pyydämmekö jotain ystäväämme ottamaan perhepotretit, josta taas luulen aiheutuvan enemmän stressiä kuin ammattilaisen käyttämisestä. Mielipiteitä, kokemuksia, miten teillä hoitui 1-vuotiskuvien ottaminen?




Viimeisen kuukauden suurin etappi Neidillemme on ollut konttaamisen oppiminen. Hänellähän ei tosiaan ole ollut kiire minnekään, mutta nyt reilun viikon ajan hän on kontannut todistetusti ;) Vauhti ei päätä huimaa, mutta kyllä hän vaan on heti löytänyt ne "kielletyt paikat" eli pistorasiat, vetolaatikot, tv-tason lasiovet (joiden paukuttelu on lempipuuhaa) jne. Portaita hän ei ole vielä hoksannut, mutta akuutti tarve on laittaa kodin turvallisuusasiat uudelle tolalle ja järjestellä paikkoja hieman. En halua koko ajan olla kieltämässä ja siirtämässä Neitiä.

Hän myös konttaa "yöt läpeensä". Konttaa ja istuu vuorotellen pinniksessä. Viime yönä meni reilu puoli tuntia kun häntä tainnuteltiin ja käytiin laskemassa makuulleen uudelleen ja uudelleen. Ymmärrettävää, että uudet taidot tulevat uniinkin, mutta toivottavasti ei pitkäksi aikaa. Hän on viime päivinä nähnyt ja intoillut myös niin monen eläimen perään - aivan villinä koiriin ja kissoihin -, että ei ole ihme vaikka nekin ilmestyisivät uniin. Hevoset olivatkin jo niin jänniä, että niitä ei tohdittu koskea. Kissoja ja koiria ajetaan takaa ja kosketellaan mielin määrin.

E jutella höpöttää paljon. Sanoista äi-ti ä toistetaan kymmeniä kertoja päivässä. Vau.fin vauva 11 kuukautta kuvaa E:tä niin monin tavoin - hän hytkyy musiikin tahdissa, jammailee jalat ja kädet heiluen, on innostunut soittimista ja taputtaa minkä kerkeää. Hän ymmärtää todella paljon sanoja ja on haltioissaan kun hänelle taputetaan ja häntä kehutaan. Esimerkiksi kun hän kasaa muovirenkulat oikein, on luvassa aplodit - hän usein ottaa jo varaslähdön aplodeihin :) Samoin oli konttaamisen kanssa, kun häntä siihen kannustimme, niin meillä taputetaan koko ajan uusille taidoille. E on siitä niin riemuissaan ja onnellinen.


Kesäpäivä Vasikkasaaren Gula Villanissa







Syömisistä ja pottatouhuista mainitsinkin edellisessä tekstissä eli hän on viimeisen kuukauden aikana harjaantunut sormisyömisessä. Omaa lusikkaa on nyt pidetty aktiivisesti kädessä, mutta ei hän sillä pyri ottamaan ruokaa lautaselta. Juominen nokkamukista onnistuu - halutessaan - hyvin usein hän nauttii saavutetuista eduista eli juottamisesta. Pottatutustumisia on tehty satunnaisen epäsäännöllisesti. Oikeastaan Mies on harjaantunut tässä ja nyt pikkuhiljaa minäkin. Neidistä on selvästi nähtävissä, milloin hätä iskee, eli hänet on helppo nakata silloin potalle. Useimmiten pottailu on leikkiä ja ihmettelyä, mutta kertaalleen pottaan on saatu täytettäkin.

Imetys meillä loppui silloin pari viikkoa sitten, ja pian on aie alkaa mixaamaan lehmänmaitoa korvikkeen sekaan. Hyvin Neidin maha on kestänyt hapanmaitotuotteet, joista raejuusto on suurinta herkkua, sekä korvikemaidon. Kaikin puolin Neidille saa alkaa pikkuhiljaa antamaan ihan kaikkea mitä kaapista löytyy. Kohtuullisen hyvin on yhteiset ruoat Neidille maistuneet, mutta toisinaan on hakemista - milloin ruoka maistuu kylmänä, milloin lämpimänä, milloin muovilusikalla, milloin tavallisella, milloin itse syöden, milloin syötettynä. Nyt helteillä ei aina millään em. tavoista. Uusia herkkuja Neidin lautasella on raejuusto, ruisleipä ja viili. Kahdeksan hammasta pitävät huolen siitä, että pureskelu onnistuu. Kokkarevallankumos onnistuneesti takana, nyt vielä haasteena puurot. Vauvapuuroista eroon pääseminen. Puuro tökkii tällä hetkellä, joten tässä olisi otollinen hetki vaihtaa se hetkeksi vaikka jugurttiaamiaiseen ja palata asiaan joskus sitten karkeampien normipuurojen kanssa.

Tämä minun rakas pieni Neiti on sellainen tahtonainen, että kun menee hermo niin oksat pois! Hän saa ihan kunnon raivareita ja monen monta kertaa päivässä. Äidille. Tätä se kai tulee olemaan jatkossa yhä enemmän raivareita ja turhautumisten purkamista sille rakkaimmalle. Kurjaa oloa ja itkua. Onneksi saan vielä E:n aika kivasti tutin ja sylin avulla rauhoitettua. Hän usein lepäileekin olkaani vasten tai köllöttää kainalossa. Rankkaa näyttäisi olevan vauvan elämä ja rankemmaksi muuttuvan. Mitenhän rankkaa se taaperon elämä mahtaa olla?


Ilmeet, niitä riittää :)


Neitimme 11kk osaa ja taitaa, kasvaa ja kehittyy:
- Päivässä neljä tai viisi kiinteää ateriaa, joista jokaisella osa sormisyöden
- Korvikemaitoa 3 x pv
- Kahdeksan hammasta!
- Vaatteet edelleen kokoa 68cm ja ihan muutama kokoa 74cm.
- Libero koossa 4
- Konttaa! Nousee polvilleen jotain vasten. Istuu tukevasti. 
- Rakastaa musiikkia, vettä eli kylpemistä ja suihkua, keinumista.
- Inhoaa pukemista, suun pyyhkimistä, vaipan vaihtamista - kaikkia perusjuttuja :)
- Päiväunet vähentyneet kaksiin, ensimmäiset 11-12 aikaan noin tunti, ja toiset 16-17 aikaan noin tunti. 
Nukkuu yönsä. Yleensä noin 12h!

Täällä aiemmat kk-postaukset; 10kk, 9kk, 8kk, 7kk6kk5kk4kk3kk2kk ja 1kk. Tämä olikin sitten viimeinen ennen kk-postaus ennen 1-vuotispostausta. Vauvavuosi alkaa käydä meidän osalta todella vähiin.



Viimeisimmät kuulumiset Instagramista ja Facebookista!

SS


Imetys loppui, miten vaikutti Neidin syömisiin?

Tulin niin hyvälle mielelle, kun imetysjuttu keräsi keskustelua ympärilleen. Parasta, että kommentoitte ja jaatte kokemuksia <3 Ajattelin kertoa jutun jatkoksi, miten imetyksen lopettaminen ja korvikemaitoon siirtyminen on vaikuttanut Neidin ruokailuihin. Viime viikko oli yhtä hakemista ja kokeilemista, mitä tuli maitomääriin, ajoituksiin ja vanhassa tutusssa ruokarytmissä pysymiseen. Viikon verran stressasin vuoroin saako E riittävästi maitoa (kalsiumia) ja toisaalta sitä, saako riittävästi kiiinteitä. Ja kyllä, kun olin viisi kertaa päivässä taistellut Neidin kanssa ruokapöydässä, niin podin huonoa omatuntoa imetyksen lopettamisesta. Sillä sehän nämä uudet ruokahaasteet aiheutti. Onneksi vaihe oli ohimenevä ja tällä viikolla uusi rytmitys ruokien osalta on alkanut löytyä.

Haasteeksi koitui alkuun se, että milloin ja minkä verran tätä uutta täyttävämpää maitoa Neidille tarjotaan. Aluksi hän sai maitoa ennen aamu- ja iltapuuroa, mutta silloin oli haasteena saada puuro syötyä. Neiti siis täyttyy ihan eri tavalla korvikemaidosta kuin rintamaidostani, joka on viime ajat ollut aika laihan rasvattoman maidon näköistä. Jos taas maitoa tarjottiin entiseen tapaan eli ruoan jälkeen, niin silloin hän saattoi kulauttaa alas 60ml, jos sitäkään, ja se oli sitten siinä.






Ruokailuhetket viime viikolla oli siis enemmän tai vähemmän taistelua aina niin hyvin syöneen Neidin kanssa. Olemme päässeet todella helpolla mitä tulee ruokailuihin, sillä aiemmin Neidin suuhun on saanut lapata annokset ja se on ollut sillä selvä. Viime viikolla myös kasvoi halu syödä itse. Jossain vaiheessa tein niin, että ensin syötin osan puurosta tai vaikka lounaasta, sitten olin varannut toiselle lauraselle sormisyötäviä ja niiden syönnin lomassa sain lapattua loput ruoat E:n suuhun. Maitoa meni desitolkulla hukkaan, kun ajoitus tuntui olevan aina pielessä. Aika nopeasti kävi ilmi, että suu aukeaa tuttipullolle kolmesti päivässä - aamulla, iltapäivälla ja illalla. Päivän maitomäärä on vakiintunut 300-360ml eli annoksessa n.120ml. Maitoa annetaan noin 45min aamu- ja iltapuuron jälkeen ja iltapäivällä ennen välipalaa. Välipala on muuten jäänyt monena päivänä välistä, sillä Neiti ei vaan tällä rytmityksellä jaksa syödä enempää.

Maitomäärästä en enää stressaa, sillä laitan lorauksen korviketta puurojen sekaan ja hän saa joko jugurttia tai raejuustoa päivittäin. Pian aletaan miksaamaan korvikkeen sekaan tavallista kevytmaitoa ja toivottavasti pääsemme soortymään siihen 1-vuoden tietämillä. Jos joku on ollut raivostuttavaa, niin korvikepurkkien kantaminen kaupasta. Senkin takia odotan tavalliseen maitoon siirtymistä. Tällä hetkellä E saa samoja ruokia meidän kanssa yhä enemmän, mutta noin puolet viikon ruoista on edelleen kaupan purkkeja, joko 8kk tai 1v. Ne vaan toimivat liikenteessä paremmin ja tunnumme olevan koko ajan liikenteessä. Olen tosin miettinyt, että pitäisi alkaa pakastaa E:lle aina annoksia pakkaseen, niin saisi sieltä hänelle mukaan normiruoan valmisruokien sijaan. Eikä tarvitsisi kahta, kolmea päivää syödä samaa.



 Kaikista mieluiten söisin nurmikkoa ja kiviä ;)


Seuraava "haaste" onkin antaa lusikka E:n omaan käteen. On se siellä ollutkin, mutta hän ei osoita kiinnostusta ottaa ruokaa lautaselta ja viedä kohti suuta. Tyhjä lusikka kyllä kulkeutuu hienosti suuhun. Sormin hän syö hienosti itse, eräänä päivänä veti spagettibolognesea suoraan table topilta suuhun. Eihän hän ikinä opikaan syömään itse, jos en anna siihen mahdollisuutta. Tässä on selvästi äidin skarppaamisen paikka :)


Mites muiden pienet? Joko pysyy nokkamuki omassa kädessä entäs lusikka? 
Missä määrin Teillä sormiruokaillaan?

Aurinkoista viikonloppua, SS

Tuo pieni on tänään 11kk <3 ja sen kunniaksi teki ensimmäiset tuotokset pottaan!! :D 
Pakko jakaa tämä täällä ;)



Veneillen Stora Brändö

Ehdottomasti käymisen arvoinen ulkoilusaari on Kirkkonummen itäpuolella sijaitseva Stora Brändö. Saareen päästäkseen tarvitsee oman tai kaverin veneen, sillä se ei ole saaristoveneiden kulkureitillä. Kävimme viime kesänä saaressa ensimmäistä kertaa. Tuolloin mahareppuni uumenissa kulki E ja mietin, millaista tällaisilla retkillä olisi jatkossa hänen synnyttyä. Ystävillä oli 9kuinen neiti tuolloin mukana, joten sain ensimakua tulevasta. Kasvukäyrillä-blogista tuttu pieni Neiti S kulki mukana kätevästi rintarepussa ja otimme reissulta muistoksi hauskan kuvan kantamuksistamme (alin kuva). Silloin vietimme kesäiltaa auringossa kallioilla istuen ja päätimme, että tänne on ehdottomasti tultava uudelleen.










Ja uudelleen tulimme. Sama määränpää viime viikkoisella päiväretkellä, mutta seura oli tällä kertaa toinen. Nyt mukana oli E:n  kolme viikkoa nuorempi poikaystävä naapurista suloisine vanhempineen. Tällä kertaa unohdimme kallioilla istuskelun ja levittäydyimme niityntapaiselle viltteinemme. Siihen saimme pienokaiset kivasti aurinkovarjon alle tönöttämään. Sen verran kun nyt jaksoivat paikallaan tönöttöö, E aika hyvin vielä.  Hyvät eväät, hyvä seura ja kaksi pientä, joiden tohotusta on mainio tuijotella, siinä avaimet kivaan kesäpäivän viettoon.

Vastaavilla päiväreissuilla meillä on aina E:lle mukana täysarsenaali ruokia ja nykyään maitoja, talk-muruja, hedelmäpalasia, vettä, pari lelua ja niillä hän tuntuu pärjäävän / viihtyvän. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja sormisyötäviä natustellen ja ympärilleen ihmetellen. Yleensä toinen meistä hoitaa ensin E:n mahan täyteen, jonka jälkeen voimme keskittyä suht rauhassa oman mahan täyttämiseen. Toki aika pian on vuorossa vaipanvaihtoa ja viihdytystä ja saa koko ajan olla siirtämässä tavaroita jne jne. kun kaikki menee vielä suuhun, mutta aika kivasti päiväreissut ja -retket sujuvat, niin veneellä tehtyinä kuin autolla.

Veneellä emme kuljeta mukana vaunuja emmekä turvakaukaloa eli E kulkee aina sylissä tai kantorepussa. Kuvissa näkyvä Stokke MyCarrier on ollut vakiovaruste veneessä, mutta tällä reissulla - kenties vaihtelevan maaston takia - selkäni ja hartiani kipeytyivät jotenkin todella paljon E:n kantamisesta. Aionkin kokeilla, josko E:tä kannettaisiin jatkossa selkäpuolella kantorepussa.

Ehkä paras neuvo ja vinkki vanhemmille, oli reissu mikä tahansa, on rento stressaamaton fiilis ja pidä se, pidä siitä kiinni niin lujaa kuin pystyt, sillä silloin ei pienet säätämiset pääse niskan päälle ja kiukku valloilleen ;) (toisinaan on minulla meinaan päässyt rentous unohtumaan.)


Rakas maha ja kantamus <3


Viimeisimmät kuulumiset blogin Instagramista ja Facebookista!



Palataan imetyskeskusteluun ihan lähipäivinä, superkommentteja, kiitos <3
Nyt tää toipuis Korkeasaaren reissusta - yhtä reissua tämä elämä :D

SS


Imetystaival (0-11kk)

Aika paneutua imetykseen, sen haasteisiin ja siihen, miten se on meillä sujunut. Imetystä on usein sivuttu täällä blogissa, etenkin Neidin kk-postauksissa, mutta varsinaista omaa postausta siitä ei ole raapustettu. Imetys on kuitenkin ollut todella merkittävä osa minun ja E:n elämää viimeiset 11 kuukautta. Laskeskelin, että imetyskertoja meillä on plakkarissa reilut pari tuhatta. Vähintään.

Juuri sopivasti heinäkuun Vauva-lehdessä oli loistava artikkeli imetyksestä. Nimenomaan imetyksen vaikeuksista ja haasteista. Jutun päähenkilö yritti ja yritti, taisteli ja pumppasi rintojaan puoli vuotta!!, vaikka vauva ei ollut yhtään rinnan perään. Uskomatonta, miten hän on vaan sinnikkäästi yrittänyt, vaikka imetys on ollut todella todella vaikeata, ja mikä kauheinta kokenut koko ajan olevansa huono äiti. Olen täysin samaa mieltä artikkelin kanssa siitä, että imetyksen vaikeuksista ja haasteista ei puhuta tarpeeksi. Koko yhteiskunta vaan toitottaa imetyksen tärkeydesta ja sen eduista. Täysin vaille huomiota jää ne vaikeudet ja ätien tunteet, silloin kun imetys ei vaan yksinkertaisesti onnistu. Tuoreen äidin on todella vaikea tietää, milloin vaihtaa imetysyritykset pulloruokintaan. Tässä sormeni osoittaa neuvolan suuntaan, sieltä pitäisi tulla tukea imetyksen lopettamiseen ja kannustusta jatkaa lapsen ravitsemista korvikkeella, jos imetys on osoittautunut kertakaikkisen hankalaksi ja äiti stressaantuu siitä.




Jorvin sairaalassa Neidin kotiinlähtölääkärintarkastuksen tehnyt mieslääkäri sanoi meille pilke silmäkulmassa: "Kaikki mikä helpottaa vanhempien oloa, on sallittua. Jos pulloruokinta käy helpoiten tai ette jaksa kestovaippailla, niin kyllä ne on ihan yhtä okei kuin muuta vaihtoehdot." Tietenkin tämän tiesin, mutta lääkärin sanomana se kuulosti helpottavalta, sain varmuutta, että mitä tahansa kotona edessä onkin me selviäisimme. Niin me selvisimmekin. En voi kyllin korostaa kuinka tärkeää on kumppanin tuki mitä tulee imetyksen kestoon ja jatkumiseen. Ainakin meidän tapauksessa se on ollut korvaamaton. Hän on myös se, jota käy kiittäminen äidin ravitsemisesta, juottamisesta ja hoitamisesta. Hän on kantanut vettä ja ruokaa eteeni ainakin puolilla kaikista imetyskerroista. Mies on kannustanut, auttanut, tukenut - ollut tärkeä osa imetystaivaltamme ja sen pitkää kestoa.

Meidän imetystaival on ollut monisäikeinen, ei täysin ongelmaton, mutta silti koen sen sujuneen hyvin - jopa loistavasti. Olen kiitollinen sen näin hyvästä sujumisesta ja pitkästä kestosta. Olen maidottanut lapseni 11 kuukauden ajan. Se läheisyys mitä olemme E:n ollessa rinnalla kokeneet on ehdottomasti rakkaimpia ja tärkeimpiä vauva-aikaan liittyviä muistoja minulle.




Imetykseen ei oikein muuten osannut valmistautua kuin hankkimalla muutamat varusteet sairaalakassiin pakattaviksi ja kotiin odottamaan. Imetysliivit, rintakumi ja Lanolin-voide nousivat arvoon arvaamattomaan pian Neidin synnyttyä. Kyllä, imetys teki niin pirun kipeää. Se sattui niin paljon aluksi, että en puhkunut innosta kun taas sain tunkea vereslihalla olleen nännini vastasyntyneen lapseni suuhun. Sairaalassa koin imetyksen hankalaksi myös mitä tuli imetysasentoihin. Paljon nännikipua, niskasärkyä ja turhautumista. Imetys helpotti hieman, kun toisena sairaalapäivänä otin käyttöön rintakumit. Niistä ei sitten enää eroon päästykään. Suosittelen käyttämään rintakumia alussa, kun rinnat vielä tottuvat imuun ja siitä aluksi aiheutuvaan kipuun, mutta käyttämään niitä ehkä noin joka toisella syötöllä, jotta lapsella säilyy taito syödä paljaalta rinnalta. Pääsette p a l j o n helpommalla kuin rintakumin kanssa näpräten. Mutta onnistuu se senkin kanssa.

Lanolinia ja Bepanthenia kului myös ensimmäisinä viikkoina, mutta ei ole kaalinlehtiä voittanutta. Se helpotus, jonka jääkaappikylmät kaalinlehdet tekivät maidonnoususta aroille, valtaviksi meloneiksi paisuneille rinnoilleni - voi kiesus sentään. Pari ensimmäistä viikkoa, rintojen ollessa todella arat, kuljin iltaisin kaalinlehdet imetysliiveihin sullottuina - tai makasin pelkkiin kaalinlehtiin kietoutuneena ja kyllä helpotti. Rinnat olivat maidonnoustua niin arat, että pyyhkeellä kuivaaminen sattui. Tätä ei ollut kukaan kertonut minulle etukäteen. Kehotan hankkimaan kotiin kaalia ja liivinsuojia. Niitä on saatavilla kankaisina kestoliivinsuojina tai sitten kertakäyttöperiaatteella ainakin Ainulla, Natusanilla, Liberolla jne. Niiden avulla maidot ei tursu liiveihin, vaan jää suojan uumeniin. Näin imetysliivejä ei tarvitse olla ihan koko ajan vaihtamassa kuiviin ja puhtaisiin.






Neitihän syntyi alle kolmekiloisena, joutui hätäsektion takia ensimmäiseksi yöksi lastenosastolle, joten hän sai pullosta korvikemaitoa ensimmäisinä vuorokausina rintamaidon ohella. Sain hänet ensimmäisen kerran rinnalle 18 tunnin iässä ja siitä alkoi meidän imemisharjoitukset. Imemisote löytyi nopeasti, enemmänkin oli haasteita löytää asentoja, joissa minä jännittäisin vähiten niskaa, hartioita, käsiä tms. Sairaalassa käytin ensimmäisen kerran myös rintapumppua, joka on ollut erittäin käytetty kapistus meillä. Raskausaikana haaveilin siitä, että Mies sitten syöttää Neidille pumppaamaani maitoa ja näin äidillä voi olla omia menoja. Näin siinä kävikin. Pumppasin 11kk ajan omiin menoihini maidot, joita Mies E:lle syötti. (Ekoina kuukausina Mies antoi pulloa, että sain nukkua edes yhden syötönvälin) Korvikettakin olisi voitu antaa, etenkin vatsavaivojen väistyttyä 6kk iän jälkeen, mutta sepä ei Neidille kelvannut. Äidinmaito ainoa maito hänen tapauksessa.

Nyt ehkä tekisin niin, että pumppaisin ensikuukausina, kun maitoa tulla jolkottaa niin paljon kuin joku jaksaisi vaan imeä, kerran päivässä satsin pakastimeen. Näin maitoa olisi varalla pidempiäkin menoja varten, eikä äidin menoista aiheutuisi - maidon osalta - minkäänlaista kriisiä. Tämä antaa myös liikkumavaraa sen suhteen, että Mies tosiaan voisi hoitaa osan yösyötöistä. Toisaalta lopetin maidon pumppaamisen pakastimeen siinä vaiheessa, kun olin ystävän kanssa elokuvissa ja pakastimesta sulatettu maito ei kelvannut E:lle. Siinä vaiheessa kun lopetin yösyötöt on maidontuotanto hiipunut sille tasolle, että pumppailu on ollut yhtä tyhjän kanssa. Maitoa ei ole herunut pumpulle yhtä satsia (60ml) suurempia määriä. Tosin oma liikkumavara on koko ajan kasvanut mitä isompi Neidistä on tullut. Kiinteiden tultua mukana kuviohin on maidon merkitys koko ajan vähentänyt. Ihan viimeisimpinä kuukausina aamu- ja iltaimetys on ollut ne tärkeimmät ja Neidillekin mielekkäimmät.




Olin useamman kuukauden imetysdieetillä, joka jossain vaiheessa alkoi olla jo todella rajoittava. Minulla oli vaikeuksia syödä missään muualla kuin kotona. Neidillä alkoi vatsaongelmat kahden viikon iässä ja niitä kesti 4kuiseksi. Kolme ensimmäistä kuukautta meillä valvottiin ja itkettiin. Koliikiksi en E:n vaivoja kutsuisi, sillä hän oli pikemminkin levoton, ärtynyt ja itkuinen. Jokaisen imetyskerran jälkeen hänen vatsansa oirehti. Aluksi jätin pois kahvin, paprikan, sipulin, valkosipulin, ruisleivän, chilin - kaiken voimakkaan. Selvästi Neidin vatsa reagoi sipuleihin ja paprikaan, ruisleipäänkin. Kahvitta en - onneksi - joutunut kauaan olemaan, kun huomasin ettei se vaikuttanut vatsan vointiin. Kaikenmaailman kokeilujen jälkeen aloin maidottomalle imetysdieetille ja se oli lopulta avain vatsanväänteiden vähenemiseen. Olin pari kk kaikkiaan tällä dietillä ja se helpotti viimein elämäämme. Samaan aikaan E:n suolisto kehittyi, joten osansa takuulla molemmilla. E:n ollessa puolivuotias aloin pikkuhiljaa palautella maitotuotteet lautaselleni ja viimein niistä ei enää aiheutunut itkuvääntöjä. Vaikka olin todella turhautunut noihin aikoihin ja mietin, onko tässä imetyksessä mitään järkeä - toisaalta ei kai korvikkeessakaan maidolle herkistyneellä lapsella - , niin olen onnellinen ettemme lopettaneet imetystä. Nuo olivat vaan lisähaasteita tällä matkalla.

Imetysliivit (nämä Bravadon ihan ylivoimaisen mukavat!) ovat kuin toinen iho, niin kiinni tosiimme olemme kasvaneet. Lähes vuoden olen viettänyt niissä kaiken ajan öin päivin. Miinus suihkut ja saunomiset ;) Koska imetysliivejä tulee käytettyä niin paljon, suosittelisin hankkimaan hyviä, mukavia liivejä pitää päällä. Imetys on vaikuttanut paljon vaatevalintoihin, kun on pitänyt miettiä miten saan rinnan helpoiten esille. Imetystoppi toisen paidan alla on ollut käytetyin ratkaisu. Parin viime kukauden aikana jätin imetystoppien käytön ja pelkät imetysliivit ja mitkä tahansa paidat ovat riittäneet tekemään imetyksestä helppoa. Tähän vaikuttaa se, että imetyskerrat ovat viime aikoina olleet niin harvassa, että läheskään kaikilla reissuilla ei ole tullut imetettyä kertaakaan. Näin ollen pukeutumista ei enää viime aikoina ole tarvinnut juuri miettiä imetyksen kannalta.

Suosittelen syömään usein ja monipuolisesti, pitämään huolta nesteytyksestä ja olemaan mahdollisimman rento. Imetys janottaa, juomapulloa saa kuljettaa koko ajan mukana. Imetys kuluttaa kaloreita, joten reilusti välipaloja päiviin ja kaksi kunnon ateriaa. Useimmilla maidontuotanto pysyy tasaisena, kun vaan pitää huolta omasta ravinnonsaannista ja riittävästä juomisesta. Meillä oli kertaalleen imetyskriisi, jolloin epäilin että onko maidontulo hiipumassa. Näin ei tietenkään ollut, vaan imetykseen kuuluu niin tiheän imun kausia, kuin kuivempia kausia :) Imetysteetä lipitin silloin, kun halusin saada pumpattua enemmän tai vilkastuttaa maidontuloa imetyskriisin aikaan. Weledan imetystee toimi minulla. Orastavia rintatulehduksia / maitotukkeumien aiheuttamia kovia särkytiloja on ollut viitisen kertaa ja niihin on auttanut panadol, kauratyyny ja imetys tai pumppaaminen. Kertaakaan näistä ei ole kehkeytynyt rintatulehdusta, vaan em. toimet ovat auttaneet parissa tunnissa. Imetystyyny auttaa mitä tulee imetysasentojen ergonomiaan. En lähtisi leikkiin ilman sitä, sillä kun imettää lähes parikymmentä kertaa vuorokaudessa asennoilla on merkitystä. Ja vaikka imettää hyvässä asennossa ei niska-hartiajumeja oikein pysty välttää, kun meilläkin imetyskerta saattoi alkuun kestää tunnin. Sittemmin max vartin, mutta ensikuukaudet ne olivat usein todella pitkiä.


Rakkain kuvamuisto imetyksestä <3


Haikeana ja samalla vähän surullisena katson taaksepäin ja ajattelen imetyshetkiämme. Sitä läheisyyttä ja turvaa, jonka E:lle ravinnon lisäksi pystyin rinnalla antamaan. Ykköspaikka saada turvaa ja rauhoittua. Haikeutta on ilmassa siksi, että näinkö minun vauvasta on tulossa taapero ja siksi, että imetykset olivat sitten siinä osaltani. Vastaavaa läheisyyttä ja äidin ja lapsen välistä rakkautta ei tällä muotoa ole enää tulossa. Sitä onneksi on ilmankin imetystä. Olemme löytäneet pullon kanssa oikeat hetket, asennot ja saaneet saman läheisyyden tunteen aikaiseksi kuin ennen, mutta kuitenkaan se ei ole sama. Samaan aikaan kun tunnen hieman haikeutta olen kuitenkin helpottunut, vapautunut ja sinut tämän lopetuspäätöksen kanssa. 

Oikeaa lopetushetkeä olin jo jonkin aikaa odotellut ja sitten tissiäisissä se koitti tai oikeastaan seuraavana aamuna. Tuumasimme Miehen kanssa, että kerta tässä joka tapauksessa tarjotaan pullosta äidinmaitoa sekä korviketta, niin lopetaisimmeko tisun tarjoamisen samaan syssyyn. Jäin miettimään asiaa ja seuraavana aamuna Mies tuli huikkaamaan minulle, että E imutti pullosta 160ml korviketta. Ensimmäistä kertaa elämässään! Molemmat hymysuin päätimme, että kyllä, tohdimme lopettaa imettämisen tähän, asiat tulisivat lutviutumaan ilman rintaakin. Samana iltapäivänä syötin ensimmäistä kertaa pullosta maitoa rakkaalle vauvalleni ja hän imi sitä loistavalla ruokahalulla täysin rauhallisena ja nauttien. Itkuhan siinä pääsi. Ilosta, haikeudesta, helpotuksesta, ihan kaikesta.

Vauva-lehden imetysartikkeliin vielä palatakseni olen samaa mieltä myös siitä, että imetys on toisinaan rankkaa ja turhauttavaa, mutta onnistuessaan kaiken sen arvoista.


Nyt pullotellaan


Toivon vilkasta keskustelua aiheen ympärille;
Miten imetys on Teillä sujunut, vai onko lainkaan? Millaisia haasteita eteen tuli?
Aiotko taaperoimettää vai onko lopetus ajankohtainen?


Viimeisimmät kuulumiset blogin Instagramista ja Facebookista!

SS



Aurinkoa, veneilyä ja ystäviä (kuvapläjäys!)

Niitä on tämä viikko pitänyt sisällään. Kesätekemistä, joihin on kiva palata pimeinä syysiltoina. Ollaan tehty venereissuja ystävien kanssa ja perheen kesken, ollaan käyty rannalla ystävien kera, ollaan vietetty hetki k a k s i n (oliko tämä peräti kolmas kerta?!) ja tänään kävelty ristiin rastiin Helsingissä Miehen viimeisestä lomapäivästä nauttien.

Huomenna alkaa arki, mutta paljon kivoja juttuja on tuleville vapaapäiville suunnitteilla. Nyt alan taas täyttää minun ja Neidin kalenteria Miehen työvuorojen ajaksi - eikä mikään katastrofi ole olla kaksinkaan. Pienen veijarin kanssa aika ei käy tätä nykyä pitkäksi. Viime päivien tunnelmiin pääsette parhaiten näiden kuvien myötä. Kesäistä ja ihanaa, eikö? :)



 










Toissapäivänä taisi olla tähän asti kuumin päivä, jolloin mittari hipoi +30c. Ei ollut epäselvyyttä mihin suuntaisimme viilentymään - veneelle. Oli niin täydellisen tyyni päivä, että veneelläkin oli todella kuuma ja heti kun pysähdyimme johonkin hiki virtasi. Neiti nukkui tyytyväisenä vaipassa ja pelastusliiveissä menomatkan Espoon ulkoilusaari Gåsgrundetiin, jossa lounastimme. Sileille kallioille pystytimme leirin (aurinkovarjo!) ja siinä meni pari tuntia hujauksessa syöden, päivää paistatellen ja lähimaastoa ihmetellen. Neiti oli aivan fiiliksissä, kun kävi Miehen kanssa uittamassa jalkoja meressä ja tallailemassa levälautoilla. Yep, yllättäen en itse ollut niin fiiliksissä tuosta viimeisestä.






Uv-kokouimapuku ja aurinkohattu pääsivät testiin, kun vietimme rantapäivää ystävien kanssa aivan kotimme läheisyydessä. Rannalla on kesäkahvila, wc:t ja suihkut eli varustelut kohdillaan. Tässä vaiheessa viikkoa E:llä vuoti vielä nenä, joten veteen ei menty lainkaan. Jälleen aurinkovarjon alla oli kiva leikkiä tohottaa ja evästellä. Vaikka aurinkovarjon roudaaminen kasvattaa mukana kuljetettavien tavaroiden määrää, on se ollut mitä mainioin varjopaikan tuoja Neidille. Suosittelen.

Rantapäivää ennen mietin, että mitähän siitäkin tulee ja hiekkaa on takuulla kaikkialla. Toisinaan reissut Neidin kanssa osoittautuvat enemmän säätämiseksi kuin nauttimiseksi. (Pienten lasten vanhemmat tietänee mitä tarkoitan) Yllätyin, kun rannalla oleminen oli oikeasti kivaa ja sujui vähäisellä säätämisellä. Ehkä osansa sillä, että molemmat vanhemmat paikalla.

Eilen veimme Neidin kummitädille hoitoon heti aamusta (klo 11, joo, meilllä herätään nykyisin joko klo 9 tai 9.30) ja suuntasimme kahdestaan salille. Molempien selät on olleet niin jumissa, että päätimme käyttää ajan hyvinvointiin. Treenin ja saunomisen jälkeen olikin jo nälkä ja aika suunnata lounaalle. Kaikkiaan olimme vajaa 3h kaksin ja kyllä, näitä hetkiä saisi olla enemmänkin. Neidillä oli mennyt niin huipusti kummitädin luona, että tuumailtiin siinä josko hän saattaisi olla valmis jo yökyläilemään kummitädillä tai tädillä. E oli ekaa kertaa muualla kuin kotona hoidettavana ja ilmeisesti uusi ympäristö, uudet ihmeteltävät, kissa ja kummitädin poika ja pojan lelut olivat avaintekijöitä viihtymisessä. Tietty myös kummitäti <3





Viimeiset kuvat ovat tältä päivältä Kaivopuistosta. Meillä on ollut perinteenä tehdä Helsinki-tournee loman viimeisenä päivänä eli käydä kivoissa paikoissa lounaalla, drinkeillä, kaffella ja kävellä ympäriinsä. Tänään starttasimme matkaan Hietalahden kirpputorilta, josta tein pari löytöä ystävän vauvalle. Neiti lounasti Hietalahden kauppahallissa, me hörpimme välikahvit ja haalimme puistoeväät mukaan. Seuraavaksi suunnaksi Kaivopuiston nurmikentät ja piknik pystyyn. Hanhien ja lokkien lisäksi Kaivarissa, jossa eittämättä on yhdet Helsingin kelvollisimmista nurmikentistä ottaa aurinkoa, pelata palloa, pikniköidä, ei juuri muita ollut. Käsittämätöntä. Mattolaituri-drinkit vaihtuivat Ursulaan, sillä sinne pääsimme parempaan suojaan tuulelta. Olimme jatkamassa matkaa Kauppatorille, kunnes totesimme ettei enää jaksa tallata. Takaisin Kaivariin kahville ja minä pyrähdin ensimmäistä kertaa Kaivarin Kanuuna -kirppikselle. Ja se jos jokin oli taivas! Mamman vaatekaappi säi kiitettävästi täydennystä todella hyväkuntoisista vaatteista. Todella.




Näihin tunnelmiin aurinkoista viikonloppua kaikille! :) SS