Vauvan kanssa harrastamaan

Tämän pöhnän keskellä kävimme kuin kävimmekin E:n kanssa viikko sitten lauantaina tutustumiskäynnillä vauvamuskari Jamkidsiin. Jamkids järjestää pääkaupunkiseudulla eri ikäisille lapsille muskari- ja bänditunteja. Bongasin heidän mainoksen neuvolassa ja mikä parasta, he järjestävät tutustumispäiviä muskareihin. Pääsimme kokeilemaan muskarimeininkiä ilmaiseksi (S-etukortilla) ennen kurssille ilmoittautumista. Halusin lähinnä nähdä, mitä E tykkää meiningistä ja itsekin olin utelias ottamaan selvää, mitä vauvamuskarissa tapahtuu.

Tunnille oli ilmoittautunut kymmenkunta vauvaa vanhempineen - toisilla oli molemmat vanhemmat mukana. Meillä mies jäi kotiin kipeytyneen selkänsä vuoksi, joten oltiin liikkeellä ihan kaksin.

Alkuesittelyssä kävi ilmi, että jopa neljä lasta oli samaa ikää E:n kanssa. Yksi hieman nuorempi ja muut vanhempia, vanhimman ollessa 7kk. Tunti alkoi alkulaululla, jolla jokainen vauva toivotettiin vuorotellen tervetulleeksi. Loruttelu ja lauleskelu tapahtui pääosin sylissä vauvaa körötellen ja nostellen. Tunnilla ihmeteltiin marakasseja ja laulettiin ja tanssittiin ringissä seisten tai istuen. Lopuksi mentiin lattialle viltin päälle rummuttamaan ämpäriä ja laulamaan loppulaulu silkkiliinalla vauvaa kutitellen. E lähinnä keskittyi syömään nyrkkejään, tapittamaan tunnin vetäjää ja ihmettelemään - etenkin muita vauvoja. Hän oli kaikin puolin tyytyväinen muskarilainen. Äiti pukeutuu seuraavalla kerralla treenivaatteisiin, sillä sen verran hikeä puski tyttöä kantaessa ja lorutellessa ;)

Tunnin jälkeen oli niiin paljon asiaa isille, piti kertoa mitä kaikkea muskarissa tapahtui :)

Kyllä meistä taitaa muskarilaisia tulla. Tammikuussa alkaisi lähikoululla Jamkidsin muskari, jossa olisi kevään aikana 16 kertaa kukin 30 min. Muskarissa näkisi sitten muita vauvoja ja pääsisi rutiinisti laulamaan ja loruttelemaan minun tai miehen kanssa.

Toinen koko perheen yhteinen harrastus meillä alkaa itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Aloitamme vauvauinnin. Mukavaa perheaikaa lämpimässä altaassa lauantai aamupäivisin. Tämäkin "harrastus" tuntuu olevan vauvojen suosikki. Vähän epäilyttää, miten siellä pukuhuoneessa ja uimahallissa selviydytään, mutta kai se parin kerran jälkeen alkaa sujua. Ensi viikon missio onkin hankkia uimahousut säädettävillä lahkeensuilla E:lle ja tälle äidille uima-asu. Kääk! On nimittäin hirveät  muistot peruskoulun aikaisesta uimahallitouhusta, että minua ei ole sen jälkeen uimahalleissa näkynyt. Mutta nyt taitaa olla aika taltuttaa sekin menneisyyden riippakivi ;)

Tämmösillä harrastuksilla meillä on ajateltu mennä tuleva talvi ja kevät. Saadaan kivaa ohjelmaa viikkoihin ja tulee puuhattua E:n kanssa kodin ulkopuolella muutakin kuin kahvittelua ja lounastelua. Miten teillä muilla, millaisia kokemuksia vauvaharrastuksista? Mistä vauva tykkäsi ja mistä ei? Mitä harrastusta suosittelisit muillekin? Parhaat vinkit em harrastuksiin myös tervetulleita!

Lumista viikonloppua, SS

Vauva vyöhyketerapiassa

Eilen meidän pientä hoidettiin MaanSyli-hoitohuoneella Helsingin Liisankadulla. Tunnin hoitoaika jakaantui seuraavasti; alkukeskustelu, vyöhyketerapiahoito n. 20min ja loppuun keskustelu jatkosta ja imetys. Neiti E hierottiin öljyn kanssa päästä varpaisiin ja jo vain tyttö nautti <3 Hän kujerteli ja äänteli pitkin hoitoa. Vatsaa hierottaessa ääneen tuli vaikeroiva sävy, mutta itkuun se ei johtanut. Hoito aloitettiin varpaista ja jaloista, joista pikkuhiljaa siirryttiin ylöspäin. Täältä lisätietoja hoitomenetelmästä.



Hoitaja Liisa sanoi, että hoidon jälkeen vauvan aineenvaihdunta aktivoituu, samoin kipuitkua voi esiintyä. Molemmat tapahtui. Menemme perjantaina uudelleen. Vielä on aikaista sanoa vaikuttaako hoito E:n vatsavaivoihin ja siten levottomiin öihin. Viime yö meni aikalailla entiseen malliin. Mutta vaikkei mikään muuttuisi on vyöhyketerapia ihanaa vauvan hemmottelua. Kuten kuvasta näkyy :)

Pikkunen nautiskelija :)
 Rauhallisia öitä toivoen ja muille niitä toivottaen, SS

FitMom: Projekti jäissä (vk 6/15)

Kyllä täällä edelleen liikutaan ja syödään monipuolisesti, muttei ohjeiden mukaisesti. Reilu viikko on nyt mennyt ihan vaan kotona ollessa, minä, mies ja E. Jokaisella jotain vaivaa ja väsymys, sitä riittää. Nyt kun yöheräämisiä on jatkunut reilu 3 kk alkaa takki olla tyhjä. Voimat on ihan loppu ja jokaisesta yöstä selviäminen tuntuu taistelulta. Toisina päivinä jaksaa vähän enemmän kun saa nukuttua päiväunet, toisina ei mitään pakollisten syömisten ja E:n hoitamisen lisäksi. Voisin tehdä vatsavaivataipaleestamme oman postauksen, ettei mene ihan pelkäksi valitusvirreksi..



Viime viikolla tuli kuin tulikin käytyä salilla ja parilla pitkällä vaunulenkillä väsymysviidakon keskellä - ja kyllä se vaan hyvää tekee! Etenkin raitis ulkoilma. Perjantaina reippailimme Luukkaan ulkoilualueella Helsingissä vajaan 6km lenkin sellaisessa mäkimaastossa, että hiki virtasi. Mutta koska olen nautiskelija myös urheilun suhteen, mukaan oli pakattu kahvit ja ruisleivät, jotka nautittiin reitin korkeimmalla kohdalla kallion päällä maisemia ihaillen. Muilta osin reitti kulki pääosin syvänvihreän kuusimetsän siimeksessä. 



Ruokailuista sen verran, että aloitin sunnuntaina maidottoman ja kananmunattoman ruokavalion viikoksi tai kahdeksi. Näin ollen projektissa määrätty ruokavalio on sivussa ainakin sen aikaa. Pyrin olemaan sortumatta liikaa herkkuihin ja syödä terveellisen monipuolisesti. Mutta olipa eilen illalla pähkäileminen kaupassa, että mitä nyt syötäisiin. Kassiin päätyi mm. kauramaitoa ja soijajugurttia. Raejuustot, rahkat ja munakkaat ovat pannassa. Aamupuuro tehdään veteen tai kauramaitoon ja pistelllään poskeen pelkällä mehukeitolla. Toivotaan, että apua vatsavaivoihin löytyisi tätä kautta.

Nyt suuntaamme vyöhyketerapiaan hoivattamaan pientä <3

Mukavaa pakkaspäivää, SS



Vuosi sitten (25.11.2012)

Sunnuntai-ilta. Olin viikonlopun käynyt läpi tulevaa pettymystä ja surrut. Yrittänyt niellä pettymystä, itkenyt maailman epäreiluutta ja sitä miksei se taaskaan onnistunut. Olin pettyneenä kertonut kahdelle rakkaalle ystävälleni, että ei taaskaan, menkkakivut ovat niin kovat - kuten aina - ettei se onnistunut nytkään. Olin itkenyt miehelle epäonneamme ja lopullista toivon menetystä.

Olin tokaissut: " Ei kai tässä kannata testiä edes tehdä, sillä oireet ovat samat kuin aina - menkat tulossa."

Mies: "Tee nyt varmuudeksi. Jättää sitten huomisen verikokeen väliin, jos testi on negatiivinen."

Pitkät minuutit yläkerran wc:ssä ja katsahdus tikkuun - PLUSSA! Epäuskoinen huudahdus alakertaan: "Tuuppa tänne"

"Katso!", sanon kyyneleitä pidätellen.

25.11.2012 Plussa!!
Ensimmäinen signaali E:stä mahani uumenissa ja siitä, että toiveemme toteutuisikin <3 Pitkä ilon ja pelon täyttämä odotus sai alun tasan vuosi sitten.

Nyt tuo plussa nukkuu aamupäikkäreitä meidän sängyssä.

Onnellista ja toiveikasta viikkoa, SS

Pehmeitä toiveita pukinkonttiin

Taitaa toiveet joulupukille olla mammablogien kuuma peruna tällä hetkellä :) Monella suunnalla mietitään toiveita perheen pienimmille. Eilinen E:n joululahjatoiveita koskeva postaus keräsikin kivasti kommentteja, kiitos niistä <3 Samansuuntaisia toiveita tuntui olevan muillakin. 

Kokosin vielä muutamia vaateihanuuksia, joita äiti voisi hyvinkin nähdä E:n vaatekaapissa keväällä :) Nythän käytämme kokoa 56cm ja kokoa 62cm meillä on valtavasti - ainakin ihan perusbodyja ja -housuja. Tarve on lähinnä yöpuvuille koossa 62cm ja 68cm. Mutta ainahan sitä voipi haaveilla...


1-4. KappAhl Newbie -mallistoa. Ovat vaan niin kauniita. Kuvat KappAhl.
5. Lindexin  mekko. Samaa söpöstelyä Newbien kanssa. Kuva Lindex.
6. Kivan oloinen unipussi Polarn O. Pyret:ilta. Kuva POP.


Tämä Gugguun Jumpsuit on ehkä coolein ikinä! Äitikin tahtoo, no ehkei...Hupparina juu :)

Voisin vielä tehdä omat postaukset toiveleluista ja omista/perheen lahjatoiveista.

Mukavaa lauantaita, SS

Toiveita pukinkonttiin

Olen miettinyt pääni puhki mitä ihmettä E voisi toivoa joulupukilta. Millaisia tarpeita hänellä on ensi kevään aikana, miten tyttö kehittyy eli millaisia toiveita esittäisimme pukille. Tässä muutamia lahjaideoita, mitä olen miettinyt E:lle, joka täyttää joulukuussa 4kk. Tosin suurin osa on ajateltu sitä silmällä pitäen, että olemme 6kk ja enemmän. Pikkuvauva-ajan pehmokirjoja, helistimiä ja ensimmäisiä kuvakirjoja meillä on ihan kivasti. Suurin osa saatu mm. E:n serkkutytöltä.

  • TrippTrappiin Baby Set + pehmuste (NewBorn käytössä n. 6kk asti)
  • PlayTray tai TableTop (sormiruokailualustaksi ja siisteyden takia ;))
  • Brion taaperokärry (odottaa varastossa)
  • Astioita (ehkä Muumi..)
  • Yöpuku/-ja koossa 62/68cm
  • Newbien söpöt vaatteet aina tervetulleita ;)

Valkoinen TrippTrappin babyset ja pehmuste. Kuva Vaunuaitta.
 
TrippTrappiin PlayTray-alusta tai kuvan Table Top. Kuva Vepsäläinen.
Brion kävelyvaunu. Kuva Brio.
Muumi-astioita. Kuva Arabia.
Baby Converset ensi kesäksi. Kuva Raskauskeiju.

    Mitä mieltä vauvapulkasta? Ehtiikö ja jaksaako E istua siinä kevättalvella, kun on 7-8 kk? Samoin lelujen osalta olen ihan uuno. Leikkiikö alle vuoden ikäinen magneettipalikoilla, Jukka Hakalla tms. leluilla? Eli millä alle vuoden ikäinen lapsi leikkii?

    Ja tämä lista ei todella ole mikään sellainen, että kaikki hankitaan, vaan pelkkiä ideoita. Kuten huomata saattaa, osa menee turhakkeet-kategoriaan (tai no Converset..) :)

    Mitä muita kivoja pieniä juttuja alle vuoden ikäinen voisi tarvita?

    Nautitaan viikonlopusta, SS

    Psst. Rokotteista selvittiin yhden päivän kuumeilulla ja kipuilulla. Vatsaa ähistetään edelleen..

    Neiti E 3kk

    Eilen täytettiin kolme kuukautta ja sen kunniaksi pistäydyttiin Pikkujätissä moikkaamassa Erik-lääkäriä. Sunnuntai-maanantai välinen yö oli yhtä hullunmyllyä. Samoin aamu jatkui tauottomalla itkulla - vatsaa väänsi niin kovasti. Neidin tuotosten väri ja koostumus on myös herättänyt meissä ihmetystä, joten suuntasimme lääkärin pakeille.

    Erik tutki ja tuumasi, että saattaapi olla edelleen rota-rokotteen jälkiseuraamuksia tämä ns. yliaktiivinen suoliston toiminta. Maito- tms. allergiaa hän ei epäillyt, sillä mitään iho-oireita tai muita viitteitä siihen ei ole. Otimme nyt kokeiluun probiootti-jauheen, jonka pitäisi stabiloida vatsan toimintaa. Eilen annoimme ensimmäiset kaksi annospussia sekoitettuna äidinmaitoon ja viime yönä ei ähisty vatsaa jatkuvalla syötöllä! Oliko näin nopeasti jauheen ansiota, mene ja tiedä. Meillä siis nukuttiin jopa kaksi 3h pätkää ja sitten vasta alkoi katkonaisemmat unet. Aamulla oli lähes levännyt olo.

    Isin ja tytön juhlalookit lauantain 1-vuotissynttäreillä

    Tänään oli vuorossa kolmekuukautisneuvola ja liuta rokotteita. Olen jännittänyt tätä käyntiä varmaan sieltä edelliseltä käynniltä asti. No onneksi mies oli mukana ja sai luvan pidellä tyttöä rokotteiden annon ajan. Yllätyksekseni kaikki sujui hienosti! Toki pistäessä sattui ja huudettiin kunnolla, mutta rauhoituttiin yhtä nopeasti. Ensin rotarokote suuhun, sitten pistos toiseen reiteen ja sitten toiseen. Lopuksi tutti suuhun ja siitä rinnalle, niin johan helpotti. E jopa nukahti rinnalle hetken imemisen jälkeen.

    Otettiin miehen kanssa samalla käynnillä kausi-influenssarokotteet - ensimmäistä kertaa ikinä - ihan E:tä ajatellen. Ettei hän saisi tartuntaa ainakaan meiltä. Neuvolakäynnillä juteltiin meidän jaksamisesta ja parisuhteen tilasta, väsymyksestä ja millaista arki on. Todettiin siinä, että pienillä toisen huomioimisilla on hurjan iso merkitys nyt kun mihinkään suurempaan ei ole mahdollisuutta. Totesimme myös, että kunhan vaan päästään kuittaamaan univelkoja välillä, niin kyllä meillä menee oikein kivasti.

    Neiti E:n 3kk-neuvolan kuulumisia; kasvetaan edelleen hyvin rintamaidolla. Painoa nyt 5065g ja pituutta 56.7cm. Rintamaidolla ruokituilla pituuskasvu on hieman hitaampaa kuin korviketta syövillä, neuvolatädin mukaan. Sanoi: "Jäntevä hymytyttö, joka ääntelee vastavuoroisesti."

    Perhoshelistin on suosikki


    Neiti E kolme kuukautta:
    - Syö pelkkää rintamaitoa
    - Käyttää vaatekokoa 56
    - Osaa vaatia palvelua äänekkäästi ja nopeasti hermostuen
    - Leppyy tosin yhtä nopeasti
    - On iloisimmillaan herätessään yö- ja päiväunilta tai kun hoitopöydällä höpötellään ja hoivataan
    - Juttelee koko kehollaan ja keskustelee vastavuoroisesta; vastaa kun kysytään ;)
    - Nukkuu päivisin kahdet lyhyemmät ja yhdet pidemmät päiväunet
    - Nukahtaa illalla 20-21 ja nukkuu yleensä ensin 3h ja sen jälkeen heräillään vaihtelevasti
    - Ääni on löytynyt! ja sitä treenataan aamusta iltaan ja yöhön
    - Nyrkit sujahtavat suuhun monesti päivässä, varpaisiin ei vielä tartuta (omia jalkoja kyllä ihmetellään)
    - Puuhamatolla ei enää riitä lelujen tuijottelu, vaan niitä pitää hypistellä. Vaihtelevalla menestyksellä helistimet pysyvät käsissä
    - Tarkkailee äitiä ja isää koko ajan, jos on isän sylissä, niin äidin tekeminen kiinnostaa ja toisin päin
    - Jäntevyyttä on tullut lisää ja päätä kannatellaan hienosti
    - Ei tykkää "pikkuvauva-asennoista", vaan pitää olla katse menosuuntaan ja pystyssä
    - Lorut, laulut ja leikit ovat kivoja - tosin isin hassuttelu kirvoittaa suurimmat naurut

    Vilkaise myös, mitä meillä osattiin 1kk iässä ja mitä 2kk:n.

    EDIT: Rokotteista nousi kuume nyt illalla ja aiemmin päivällä oli tauotonta kipuhuutoa. Oireet alkoivat, kun niiden annosta oli kulunut noin 4h. Annoimme parasetamolia suppona kipuihin. Yöksi vielä yksi annos, jospa kivut huomiseksi rauhoittuisivat. Ja selkeästi rotarokote taas vääntää vatsaa...

    Tsemppiä viikon haasteisiin itse kullekin, SS


    FitMom-projekti: Uudet ravinto- ja kunto-ohjelmat (vk 5/15)

    Ensimmäinen kolmannes projektia takana ja pari samanlaista rupeamaa edessä. Sain uudet ohjeet niin ravinnon kuin kuntoilun suhteen, jotka vaikuttavat oikein hyviltä. Ravinto-ohjelma on aiempaa monipuolisempi ja siihen on lisätty samoja elementtejä, joita olin omatoimisesti lisäillyt jo viikko sitten. Munakasta ja vähähiilihydraattista leipää voipi ihan luvan kanssa pistellä naamariin jatkossa. Samoin leivän päällä juustoa ja leikkelettä - toki light-versioina.

    Mitä kunto-ohjelmaan tulee, niin olen kerran tehnyt uuden ohjelman läpi. Aika lailla samoja lihasryhmiä käydään läpi kuin aikaisemminkin, mutta liikkeet ovat uusia. Ohjelma tuntui hieman kankeammalta (tai minä oli kankea) kuin edeltäjänsä, mutta eiköhän se tästä kun vauhtiin päästään.

    Puntari tuskin on värähtänyt viikon sisään. Muutenkin koko projekti on lähipäivät ollut katkolla, sillä nyt on ihan pakko keskittyä vain ja ainoastaan lepäämiseen eli omaan jaksamiseen. Yöt ja neidin vatsavaivat menevät vaan mahdottomimmiksi päivä päivältä. Olot on tosi kurjat kaikilla kolmella. Tänään käytiin lääkärissä ja huomenna haetaan 3kk-neuvolasta vielä lisästressiä rokotteiden kautta. Kerronpa näistä ehtiessäni enemmän.

    Tällaset eväät tänään, lohturuokaa miehen sanoin.

    Voimia viikkoon, SS


    Delfiini muutti taloon

    Kolmekuinen E riemastuttaa meitä ja itseään uusilla taidoillaan. Viimeisin taito on oman äänen löytyminen ja sillä kikkailu. Hän kujertaa niin äänekkäästi, että hyvä jos mies saa nukuttua yövuoron jälkeen. Delfiinin ääntelyä muistuttavaa töräyttelyä on mukavin harjoittaa illalla pimeässä makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin aamupalapöydässä. Äidillä on ilta-aikaan pokassa pitämistä kun toinen niin kovasti kurnuttaa. Aamuisin nauran mukana vedet silmissä ja kehun E:tä hienoista äänistä.

    Ääninäyte alla ;)

    video

    Rentoa sunnuntaita, SS

    Vauva-lehti 11/2013: Seitsemän vuoden odotus

    Tuolla otsikolla meidän tarina tänään ilmestyneessä Vauva-lehdessä. Toimittaja (ja kuvaaja) saivat puettua kokemamme koskettavaksi ja toivoa tuovaksi tarinaksi. Toivo - siksi juttuun mukaan lähdimmekin, antaaksemme toivoa muille lasta toivoville ja lapsettomuushoitosuossa rämpiville.

    Juttua tehdessä jouduin muistelemaan kipeitä aikoja ja lukuisia pettymyksiä seitsemän vuoden ajalta. Siinä ei kyyneliltä säästytty, mutta samalla olo helpottui kun viimein puhui kaiken ääneen. Syyskuinen haastattelutuokio olikin minulle ja miehelle lähempänä terapiasessiota. 

    Olen ikuisesti kiitollinen meidän tarinan onnellisesta lopusta. Samalla kuitenkin surullinen, että kaikkien tarina ei pääty yhtä onnekkaasti. Kuka sen määrää, ken saa lapsen ja ken ei?




    Nautinnollista viikonloppua ja mukavia lukuhetkiä, SS

    Yöunien pelastaja?

    Toiveikas otsikko. Väsymyksestä on tullut kirjoiteltua useammin kuin kerran viime aikoina, joten viikonloppuna mietimme päämme puhki, mitä voisimme tehdä, jotta kaikki kolme saisimme nukuttua paremmin. Muun muassa täällä puhuin mahdollisesta tiheän imun kaudesta ja öisestä heräilystä tunnin kahden välein. Sama meno jatkuu lähes muuttumattomana. Päätimme muuttaa nukkumisjärjestelyjä, kun tähän asti on nukuttu paria ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta perhepedissä.

    Tämä hankkimani Mamas&Papas -korikehto jäi täysin vaille käyttöä. Pari ensimmäistä viikkoa E kävi siinä kääntymässä, mutta sen jälkeen se on toimittanut tyynytelineen virkaa makuuhuoneessamme.. Kehdolle on löytynyt uusi omistaja, joten meidän täytynee keksiä uusi tyynyteline ;)


    Kasasimme pinnasängyn E:lle! Olipa ihana laittaa sänky käyttökuntoon eli pedata siihen upouudet Aappa-lakanat, asetella puput ja Leijona-riepu sekä kiinnittää mobile iltoja ilostuttamaan. Kyllä oli E:llä ihmettelemistä uudessa punkassaan. Hyvin pian kävi ilmi, että mobilen liikkuvia koiria on ihana seurata.

    Alun perin olin ajatellut, että E opetetaan takaisin omaan sänkyyn viimeistään neljän tai viiden kuukauden iässä, jotta siitä pikkuhiljaa siirryttäisiin omaan huoneeseen. Kun yöunet on mennyt meillä kaikilla niin mahdottomiksi, piti toimia jo aiemmin. Tilannehan on se, että E ähisee ja puhisee läpi yön. Tähän asti hän on tehnyt sitä meidän välissä eli yöunet ovat olleet olemattomat. Normaaliyö on mennyt kutakuinkin näin; ähistään ja pyöritään levottomasti kunnes tulee itku, sitten syödään (muuhun ei rauhoituta, kokeiltu on) ja nukahdetaan. Menee puoli tuntia tai tunti ja sama alkaa alusta. Näin mennään läpi yön. Kerran tai kahdesti yössä ähinä on saatu turrutettua tutilla. Vaikuttaa siltä, että E työstää koko yön aamuista vaipparäjähdystä ja se aiheuttaa levottomuuden.



    Miten pinnasängyssä on nukuttu? Vaihtelevasti. Kaksi yötä mennyt hieman paremmin eli heräilty kolmen tunnin välein, mikä oli ennen meidän normaaliväli, ja ähisty vähemmän. Muut yöt on mennyt entiseen malliin. Esimerkiksi viime yönä alkuun nukuttiin 2,5h, sitten puolentoista tunnin välein syönnit ja kaksi kertaa tutilla rauhoitetut ähinät, mutta yllätykseksemme aamulla nukuttiin yhtäjaksoisesti 3,5 tuntia! Ihmeissämme heräämme klo 9.20 ihmettelemäään, että mitä täällä vielä nukutaan. Yleensä aamuisin 7-8 aikaan.

    E ei myöskään ole koko yötä pinniksessä, vaan levottomimmilla hetkillä otan hänet viereen ja saa jatkaa siinä unia/ähellystä. Yleensä noin puolet yöstä omassa sängyssä ja loput perhepedissä. Katsotaan jos se tästä tasaantuisi E:n iänkin puolesta, sillä eikös suolisto-ongelmien pitäisi tasaantua kolmen neljän kuukauden iässä? Täytämme 3kk alkuviikosta, joten toiveikas olen sen suhteen. Mutta pitää neuvolassa ottaa nukkumisongelma puheeksi, jos sieltä saisi vinkkejä mitä vielä voisimme kokeilla. Kertokaa toki viisaammat siellä ruudun toisella puolella, jos tulee mieleen mitä tahansa kokeilemisen arvoista.

    On tässä muutoksessa ollut se hyvä puoli, että minä ja mies nukutaan hieman paremmin. Ihan jo siitä syystä, ettei koko ajan tarvitse varoa välissä nukkuvaa tuhisijaa. Olisi kiva kuulla, milloin muilla on vauva alkanut nukkua pidempiä pätkiä ja rauhallisemmin? Onko vieläkään? Vai hätäilläänkö tässä nyt turhia..

    Iloa torstaihin, SS

    FitMom-projekti: Ravinto-ohjelmaa soveltaen (vk 4/15)

    Neljäs viikko takana ja tällä viikolla ollaan pysytty melkoisen hyvin ruodussa. Kuntoilu on taas kiinnostanut ja salitreeni tehty kahdesti. Hyvin huomaa, että oma kunnianhimo kasvaa treenatessa, sillä painojen kilomäärä kasvaa ja mamma vääntää enempi naama irveessä. Vielä kun saisin venyteltyä parina iltana kotona. Olen nimittän jähmeä kuin rautakanki, mieheni sanoin.

    Vaunulenkkejä on myös tehty. Kolmesta lenkistä kaksi oli superpitkiä (5-6km). Meiltä kun lähtee vaunuttelemaan, niin reitti on ylämäkipitoinen oli sen pituus mikä tahansa. Viikonloppu puolestaan pyhitettiin levolle ja perheen yhdessäololle - saatiin taas siivottuakin ;). Se kun on viime aikoina ollut to do -listan hännillä.

    Ruokapuolella on tapahtunut eniten muutoksia. Olen ottanut ohjat omiin käsiini ja soveltanut hieman annettuja ohjeita. Syön edelleen joka päivä viidesti, mutta mitä syön on saanut uusia ulottuvuuksia. Ravinto-ohjelmassa on rahkaa välipalana pari kertaa päivässä ja sen olin jättänyt ihan minimiin. Aiheuttaa minulle ja sen myötä E:lle vatsavaivoja. Nykyisin raejuusto-appelsiini-mix, keitetty kananmuna ja mustikkakeitto tai maustamaton jugurtti myslillä löytävät yhä useammin tiensä välipalalautaselleni. Leivän määrä on dieettissä yksi per päivä ja sitä olen myös joinain päivinä syönyt palan kaksi enemmän.

    En aio noudattaa dieettiä täysin ohjeita noudattaen, vaan omaa järkeä käyttäen. Minua alkoi tympimään kolmen viikon jälkeen syödä samoja välipaloja päivästä toiseen. Pakastevihanneksia niin ikään kuuluu kummallekin päivän pääaterialle (lounas ja päivällinen) 200g. N ekin tökkivät ja pahasti. Syön jatkossa vihersalaattia enemmän ja vähennän pakastevihanneksia. Minulle projektin tavoitteena on palauttaa säännöllinen ateriarytmi, päästä eroon herkuttelusta, valita lautaselle terveellisiä raaka-aineita ja aloittaa kuntoilu uudelleen. Näitä periaatteita noudattaen pyrin viemään projektin maaliin.

    Kävinpä muuten vaaálla torstain salitreenin lomassa ja tällä hetkellä painoa on tippunut 2,2kg neljässä viikossa! Olen erittäin tyytyväinen maltilliseen pudotukseen eli noin 500g / viikko, sillä edelleen imettävänä paino ei tuon enempää saisikaan tippua viikkotasolla. Hyvä hyvä!

    Kuva ajalta ennen raskautta.


    Haluaisin palata kiipeilyseinällä, mutta epäilen ettei keskivartalon kannatus ole vielä sitä luokkaa, että jaksan itseäni puskea kattoa kohti. Mietityttää myös, onko rohkeuspuolella tapahtunut muutosta, miten tällä hetkellä kestän korkeutta. Kun aiemmin toisinaan jännitti, mutta siitä pääsi aina yli, kun vaan paahtoi menemään.

    Aktiivista viikkoa, SS

    Ensimmäinen isänpäivä

    Lapsen jokeltelua ja isän naurua, yhteistä höpöttelyä ja loruttelua, mäkihyppyasennon ja pään kannattelun treenaamista, niistä on tehty meidän perheen isän ja tytön yhteiset hetket. Myös kylpyhetkistä, vaipan vaihdoista, elokuvien katselusta, musiikin kuuntelusta ja kokkaamisesta.

    E:n ja isin kädet reilun viikon iässä <3

    Ensimmäisenä isänpäivänä tuore isä on toivonut yhdessäoloa, valmista aamupalaa ja ISI-mukia. Isänpäivän aamiainen äidin valmistamana nautittiin jo eilen, sillä tänään mies kiiruhti aamuvuoroon töihin jo aamuviiden jälkeen. Työpäivän jälkeen suuntaamme vaarille isänpäivän viettoon ja illalla jatkamme sitä kotona.

    Suurin onni on, että saamme viettää isänpäivää meidän perheessä vihdoin ja viimein. Isänpäivään liittyy kuitenkin aina myös kaipuuta ja surua. Tänä isänpäivänä, jo yhdeksännen kerran, lähetän rakkaat terveiseni omalle isälleni eli E:n ukille pilven reunalle <3

    Isän suuret kädet
    hypittivät polvilla,
    nostivat olkapäille,
    kantoivat sylissä,
    veistivät leluja.
    Isän suuret karheat kädet
    sanoivat pitkin päivää:
    Rakastan sinua lapsi.
    Ne olivat teon sanoja,
    niin vahvoja
    että kantavat
    halki elämän.

    – Maaria Leinonen -

    Ristiäiset

    Palataan hetkeksi lokakuiseen sunnuntaihin, jolloin Neiti E kastettiin. Valitsimme kastejuhlapaikaksi läheisen kappelin ja papiksi kutsuttiin suvun "luottopappi", joka aikanaan vihki meidät. Sama pappi saattoi mieheni mummon haudan lepoon sekä kastoi kummityttömme - mieheni siskon lapsen. Kirkolliset juhlat ja tilaisuudet eivät ole ns. meidän juttu, mutta tämä meidän pappi oli aivan mahtava kastetilaisuudessa. Hän puheli rennosti ja lämpimästi, lausui runoja ja kertoipa myös valitsemiemme nimien taustoista.



    Vieraita olimme kutsuneet 35, joista noin 30 pääsi paikalle. Kummeja olimme pyytäneet kuusi meille tärkeää ihmistä. Yhden kummin sairastuttua vatsatautiin juhlaa edeltävänä päivänä, ei hätä ollut tämännäköinen, sillä vielä oli viisi loistotyyppiä jäljellä :) Juhliin kutsuimme myös lähisuvun ja muutamia muita ystäviä.



    Tarjoilujen valmistaminen jakaantui monelle suunnalle; pääkakku tilattiin Kaisan Cafesta Tapiolasta (kuulu jättikorvapuusteistaan), toinen kakku ystävältä, itse teimme kuivakakut ja piirakat, ja loput tarjottavat noudettiin kaupasta - keksit, karkit, Vuoksen piirakat jne. Voitteko kuvitella, olemme kesästä asti väitelleet miehen kanssa siitä, mitä suolaista ristiäisissä tarjottaisiin. Ja aina ollaan oltu eri mieltä. Voileipäkakut kun ei ole kummankaan mieleen, niin niiden korvaajan päättäminen ei ollut helppoa. Kekseliäästi päädyimme piirakoihin. Mieheni on sellainen piirakkaguru, että ne loppuivat juhlissa kesken, kun vieraat ottivat joka sorttia lautaselleen. Pääasia, että kaikki meni kaupaksi :)



    Tarjolla meillä oli:
    • Vuoksen piirakat + munavoi
    • Kolme peltipiirakkaa: oliivi-feta-aurinkokuivattu tomaatti, salami-suppilovahvero ja lohi-tilli
    • Sacher-kakku "The Kakkuna"
    • Lime-juustokakku
    • Pätkiskakku ja lässähtänyt tiikerikakku ;)
    • E-kirjaimin koristellut kaurakeksit ja lasten keksejä
    • Geishoja ja vaahtokarkke
    • Kahvi, tee, mehu, pommac, jaffa 
    • Alussa kuohujuomana taivaallisen hyvä Lehtikuusijuoma - alkoholiton, NAM!

    Juhlatilaa koristeltiin kynttilöin ja kukin. Tilasin jokaiseen pöytään roosat ruusut, jotka aseteltiin viinilaseihin joissa oli valkoista hiekkaa pohjalla. Tarjoilupöytään tuli isot pöytäkukat ja kastepöytään tilattiin oma pieni kimppu. Lapsille varasimme yhteen pöytään piirustusvälineitä, jos vaikka aika kävisi pitkäksi. Ja kyllähän se toisilla kävi..

    Aventurin taiturit

    Kaikkiaan juhla oli lämmin ja kaunis. Jotenkin se, että Neiti E on ollut niin kauan odotettu lapsi näkyi juhlassa. Koskettavin hetki oli ehdottomasti, kun showkuoro Aventurin taiturit esittivät Johanna Kurkelan Ainutlaatuisen. Kyyneleitä pyyhki yksi jos toinen vieras ja tämä äiti meinasi vollottaa isoon ääneen. Kälyni laulaa kyseisessä kuorossa ja oli saanut ammattilaiset esiintymään juhlaamme. Suurin kiitos siitä <3

    Suloinen juhlakalu

    E sai mitä ihanimpia lahjoja! Saimme perinteisiä lahjoja, kuten koruja, kummilusikan ja kuvakehyksen, vaatteita, vauvakirjan, lahjakortteja, kirjoja, viltin ja seinälle ripustettavan mittapuun, jossa on hauskoja loruja. Huikeita lahjoja pikku neidille.

    Vaaleanpunaisia lahjoja ;)

    Kannatti nähdä hieman vaivaa ja stressata :) Onneksi seuraava stressin aiheuttava juhla on sitten elokuussa, kun juhlitaan 1-vuotispäivää.

    Nautinnollista viikonloppua, SS

    Psst. Pahoittelut pienestä blogitauosta. En yksinkertaisesti ole ehtinyt pidemmäksi aikaa koneelle tällä viikolla. Tätäkin tekstiä on kirjoitettu useaan otteeseen.

    Kuulumisia

    Marraskuun ensimmäinen maanantai alkoi hyvin hyvin väsyneissä tunnelmissa (lue: lopen uupuneissa). Neiti E:llä taitaa olla tiheän imun kausi meneillään, sillä nyt on kaksi yötä herätty jopa tunnin välein ja joka kerta ollaan rinnalla. Verottaa ihan kaikki voimat, vaikka miehen vapaat ja työvuorot nyt menevätkin niin, että on aamuisin tytön kanssa herännyt. Ihmiszombiena alkoi tämä päivä.

    Upea sumu sunnuntaina. Mies otti muutaman Bugaboo-mainoskuvan ;)

    Tänään puolilta päivin oli varattu aika E:n passihakemusta varten ja sehän kävi kätevästi - kahdeksan päivää ja passi on valmis. Sen jälkeen uusi paistinpannu Stockalta matkaan ja äkkiä kotiin takaisin nukkumaan. Kahden tunnin päikkärit ja olo oli levänneen hyvinvoiva. Ei se paljon vaadi, että on taas elävien kirjoissa. Sitten lähdettiinkin kolmisin kunnon reippailulenkille ja puskin ylämäkiä hiki päässä vaunuja työntäen. Myös ruokien suhteen otin tänään itseäni niskasta kiinni - ei anneta projektin kaatua yhteen repsahdukseen.


    Miten viikonlopun suunnitelmat sujuivat? Lauantaina suuntasimme koko perheen voimin kolmekymppisille ravintolaan. Ajatuksena, että kyllähän Ellan kanssa voi hyvin mennä dinnerille vielä klo 18 aikaan, kun emme kuitenkaan 20-21 myöhempään aio olla. No tässä ravintolassa oli niin kova häly klo 19 eteenpäin, että tyttö ei oikein malttanut syödä ja homma meni itkuksi. Pääsin onneksi rauhalliseen invavessaan häntä syöttämään ja hoitamaan. Alkuilta meni oikein mukavasti nukkuessa ja sen jälkeen seurustellessa äidin sylissä. Olimme klo 21 kotona ja saman tien koko kööri nukkumassa.

    Sunnuntaina oli laatuaikaa ystävän kanssa ja kävimme katsomassa Leijonasydämen. Ja voi veljet, että tykkäsin. Suomalaiseksi elokuvaksi erittäin hyvä (en usein ole niin kotimaisen fani). Leffaa voisi kuvata kotimaiseksi versioksi American History X:stä, joka on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Frantzenin ja Pääkkösen roolisuoritukset olivat loistavat. Ihme, jos ei irtoa Jussi-pystejä. Kotona oli pärjätty kohtalaisesti - hetki ennen lähtöä pumpattu maito oli maistunut, mutta pakkasesta sulatettu ei. Huuto oli melkoinen kun kotioven avasin, onneksi se oli alkanut vasta hetki sitten. Mikähän siinä pakastetussa maidossa oli vikana?



    Sunnuntaina vietetään isänpäivää <3 Ensimmäistä kertaa mieheni saa viettää tuota päivää pienen tyttärensä kanssa. Sydän sulaa pelkästä ajatuksesta. Menemme tapaamaan myös isän isää eli vaaria. Onhan tämä E:n ja vaarinkin ensimmäinen isänpäivä. Miten teillä vietetään isänpäivää? Saako isä lahjoja, omatekemiä vai ostettuja?

    FitMom-projekti: Laiskajaakko

    Otsikon mukaisesti tämä viikko ei ole ollut projektin kannalta se parhain. Olen ollut todella väsynyt, osittain johtuen miehen yövuoroviikosta, joten energiaa ei ole ollut liikautta aitseään kuntosalille. Vaunuttelemassa ollaan kyllä käyty.

    Ruokailut ovat olleet ihan mallillaan paitsi tänään. En ole laskenut päivän kaloreita, mutta täällä repsahdettiin pizzaan. Kotipizzan Frutti di Mareen, joka ei ollut kuvankaltainen juustokaloripommi, vaan todella maltillinen vähillä täytteillä - niin kuin Kotipizzassa on tapana :) Nimittäin eilinen ravintolavierailu sujui salaatin ja pari lihaviipaleen kera eli sieltä ei ylimääräisiä kaloreita kertynyt.


    Viikon kuntoiluiksi kirjattakoon kolme vaunulenkkiä. Ensi viikolla taas otan itseäni niskasta kiinni ja panostan salitreeniin.

    Nyt tämä suuntaa katsomaan Leijonasydäntä.

    Sunnuntaita, SS

    Maitokriisi - visiitti avoneuvolaan

    Piipahdimme eilen E:n kanssa avoneuvolassa. Käynnin syy oli huolestunut äiti, joka epäilee saako lapsi riittävästi maitoa. Olen viime päivien ajan murehtinut, onko maidontuotanto vähentynyt ja siitä johtuen lapsi aliravittu. Useilla FitMom-projektilaisilla on ollut maidontuotannon vähentymistä, jonka kuulemma pitäisi korjaantua parissa päiväsä. Johtuen puhtaasti kulutuksen lisääntymisestä ja maltillisesta kilojen tippumisesta.

    Useamman pävän neiti on tankkaillut jopa tunnin pätkiä rinnalla. Ja kun hän välillä hötkyää pois, niin rintakumissa ei juuri maitoa näy - eli onko sitä tullut minkä verran? Samoin kun toissayönä heräsimme neljä kertaa syömään 22-04 välillä. Järki meinasi lähteä neljännellä herätyksellä. Jälleen pohdin saako hän riittävästi maitoa, onko maito riittävän rasvaista jne. Myös rintaraivarit ovat tulleet tutuksi. Näissäkin tilanteissa mieleen on hiipinyt ajatus, kiukutaanko tässä nyt sitä, että maitoa tulee liian vähän / liian hitaasti vai onko tämä vain osa tätä kasvuvaihetta.

    Painohan on viimeksi katsottu kuudenviikon iässä ja vielä olisi yli kaksi viikkoa 3kk-neuvolaan, joten mielenrauhaa piti hakea jo aiemmin. Onneksi menimme neuvolaan ja saimme kun saimme vastauksia pulmiimme. Ensinnäkin maidontuotannosta:

    • Väsyneinä, vähän levänneinä päivinä maitoa tulee vähemmän
    • Äidin laihtuminen vaikuttaa maidontuotantoon (vaikka se kuinka maltillista onkin ja tehdään ns. oikean ruokavalion ja liikkumisen kautta)
    • Rintaraivarit ja kasvanut kiinnostus ympäristöön kuuluvat tähän ikään 

    Neiti E:n paino oli noussut hyvin käyrällään ja korttiin merkattiin: "Kasvaa hyvin rintamaidolla". Helpotus! Painonnousu on tasaantunut, mutta näin se kuulemma useilla vauvoilla meneekin. E painaa nyt 4700g ja on 56cm pitkä - bye bye 50cm vaatteet. Äitikin kipusi vaaalle ja erittäin maltillisesta muutoksesta voidaan puhua, kun paino on tullut kilon alaspäin. 
    Olen pyrkinyt tällä viikolla lisäämään maidontuotantoani lisäämällä syöttökertoja entisestään, pumppaamalla ja juomalla imetysteetä pari kuppua päivässä. Nyt tuntuu, että tilanne on elpymässä ja jos tulee liian pitkä tauko syöttöön, kuten viime yönä, olen (ne ovat) räjähtämäisilläni.Viime yönä heräsin pitkästä aikaa etumus läpimärkänä, että tilanne taitaa olla korjaantumassa.

    E lempipuuhassaan - nyrkkiä suuhun ja hirmu maiskutus käyntiin :) Vasen nyrkki löytyi vasta eilen, siihen asti ihmeteltiin vain oikeaa kättä.

    Viikonloppuun onkin luvassa yhdet kolmekymppiset ravintolassa, joihin osallistumme koko perheen voimin ja sunnuntaina pääsen ystävän kanssa leffaan katsomaan Leijonasydämen. Jos vielä ehtisi nukkua vähän päikkäreitä, niin tässähän hivotaan täydellisyyttä :)

    Rentouttavaa viikonloppua, SS