Kivunlievitys & muut apukeinot synnytyksessä

Palataanpa hetkeksi synnytyskokemukseeni. Hyväntahtoinen hymähdys niille listauksille ja suunnitelmille, joita haalin raskausaikana kirjoista, netistä ja äitiysjoogasta. Siinä kun olin vuorokauden verran kärvistellyt supistustuskissa kotona, kirosin mielessäni positiivisen kivun ja kaiken muun haihatuksen, mitä päähäni oli yritetty istuttaa.

"Mä kuolen tähän" Tätä mantraa toistin useasti. Enkä suinkaan joogaoppien mukaisia; ampiaisen pörinää tai aaaaaaaa:ta.

"Mä en kestä enää yhtään, voiko synnytyksen perua?"

"Haluan keisarileikkaukseen" !!!

Näitä sananparsia suustani tuli sen jälkeen, kun ballonki oli asetettu ja meidät lähetettiin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä. Supistuksia tuli noin 10-20 minuutin välein ja ne eivät olleet edes kovia, vaikka luulin niin. Makaa möngersin sängyssä (liikkuminen ei tullut kysymykseenkään) ja toisella silmällä silmäilin Yleisurheilun MM-kisoja.

Ajatuksia synnytyksestä -teksti huvittaa nyt. On siinä ihan relevanttejakin pointteja, kuten Elle Tens, jota käytin käynnistyksestä aina epiduraalin laittoon saakka. Samoin jumppapalloa hyödynsin kotona ja sairaalassa, kuten olin ajatellutkin. Hengitin ja puuskutin sen päällä ottamassa vastaan supistuksia ja sairaalassa kävin pallon kanssa kuumassa suihkussa. Lämmitettävä kauratyyny oli myös käytössä niin kotona kuin sairaalassa. Tulikuumana ja alaselälle kiitos.

Rentoutusharjoitukset ja musiikit olivat ihan humpuukia kohdallani. Yritin keskittyä hengittämiseen (useammin huutamiseen), mutta rentoutuminen oli todella todella vaikeaa (mahdotonta). Musiikkia en halunnut kuulla. Miehen kosketus tai hieronta oli ehdoton EI. Huusin vaan EI EI EI, kun hän kosketti. Eli paljon suunnitelmia, joista ei tositilanteessa ollut mitään apua. Suunnitelmien suurin apu lopulta oli mielen rauhoittaminen raskausaikana ja pelkojen madaltaminen koskien synnytystä.

Sairaalaassa, kun sain luvan siirtyä synnytyssaliiin, tein heti selväksi, että kaikki mahdollinen kivunlivitys tänne ja HETI. En siis kestänyt yhtään supistuskipuja. Tai yhtään, kestin niitä vaikka kuinka kauan (kaikkiaan 30 tuntia, taukoja välissä), mutta niin sietämätöntä kipua en ole aiemmin kokenut. Sain aluksi Litalgin-pistoksen kankkuun - ei toiminut. Ilokaasua kokeilin yhden henkäisyn verran, mikä sai aikaan sekavan olon muutamaksi sekunniksi, jonka jälkeen todettiin että laite on rikki. En siis päässyt sitä sen kummemmin kokeilemaan. Epiduraalista aukeni taivas. Järkyttävät supistuskivut saivat väistyä ja tilalle tuli ajoittainen  pakotus alaselän seudulle. Sain jopa nukuttua tässä vaiheessa.

Epiduraalin miinuspuolina olikin sitten totaalinen liikkumattomuus ja oksitosiinitipan käynnistäminen supistusten ylläpitämiseksi. Näistä puhuttiin paljon joogassa. Käyrien mukaan minulla oli kovat supistukset oksitosiinin ansiosta, mutten tuntenut mitään ja olin valmis ponnistusvaiheeseen 1,5 tunnissa! Mutta oksitosiinitippa ja sen voimistamat supistelut varmaan osaltaan edistivät vauvan hapenpuutetilaa, sillä olinhan yliaikainen ja istukka rapistunut. Istukka ei siis kestänyt enää supistuksia samoin kuin aiemmilla raskausviikoilla. Mutta tämä on spekulaatiota - tosin lääkäri epäili yliaikaisuutta merkittäväksi tekijäksi, miksi hätäsektioon jouduttiin.

Vinkkini synnytykseen, mitä ilman minä en olisi pärjännyt. Ehkä niistä on hyötyä jollekin toisellekin.

  • Kätilö, jonka kanssa kommunikaatio pelaa
  • Tukihenkilö lämmittämässä kauratyynyä ja juottamassa (Hirveä jano koko ajan)
  • Elle Tens -laite (Ei tarvinnut pitää edes kovalla teholla, kun helpotti supistustuskipuja)
  • Jumppapallo ja kauratyyny
  • Mielenrauha ja itsensä psyykkaaminen: "Minä pystyn tähän" (Itse en pystynyt tähän, vaan täysin päinvastaiseen kiroiluun, vaikerointiin ja luovuttamiseen, mutta näistä olisi apua synnytyksen kaltaisessa stressitilanteessa)
Nyt vasta synnytyksen koettuaan tajuaa mitä kaikkia riskejä siihen sisältyy ja helpolla ei pääse kukaan. En edes tohdi ajatella mahdollista uusintakierrosta, eikä ole väliksikään, sillä näin on paras

Tsemppiä loppuviikkoon, SS

FitMom-projekti: Paluu kuntosalille

Viikko sitten FitMom-projekti (ruokavalio ja kunto-ohjelma) hakivat vielä uomiaan ja äiti motivaatiotaan. Nyt takana on kaksi viikkoa (2/15) säntillista elämää ruokailun suhteen ja viikko kuntoilun.

Ensimmäinen kerta kuntosalilla, ihan vain sen oven avaaminen ja urheiluvermeiden pukeminen tuntui enemmänkin paluulta helv****n.  Alku tässäkin vaikein, sillä jo ekan treenikerran jälkeen olo oli mitä parhain. Hurmosta varjosti orastavat kolotukset, joita tehdyt liikkeet eittämättä aiheuttivat. Kaksi seuraavaa päivää Neiti E:n kantaminen sekä ylä-ja alakerran välillä könyäminen tuntui kropassa aika ikävästi.

Viime viikolla ruokailut menivät lähes ohjelman mukaan - paria toffeeta ja yhtä sämpylää lukuunottamatta. Heikko on ihmismieli. Syytän vain ja ainoastaan ystäväni pojan jääkiekkojoukkueen rahankeruuprojektia, jota tukeakseni sijoitin rahaa toffee- ja irtokarkkeihin. Mies on tunkenut toffeita kurkusta alas päivittäin, niin pitihän minunkin ehtiä maistamaan - ei niitä olisi enää jäljellä olisi kolmen kuukauden päästä, joten niitä piti maistaa nyt.

Viikon urheiluiksi kirjataan 2 kuntosalitreeniä ja 2 vaunulenkkiä (sadepäivinä ei vaan jaksanut).

Mamma treenaa ja E nukkuu vieressä.


Yksi viikon huvittavimmista hetkistä koettiin, kun käytiin passikuvissa Neiti E:n kanssa. Pitäähän passin olla kunnossa kun ensimmäinen matkakin on jo tiedossa. Suuntaamme niinkin kauas kun etelänaapuriin uudenvuoden alla. Kuvaussessiossa ensin ähellettiin hirmu puklut paidalle ja sitten isin syliin kuvattavaksi. Ilme oli mainio koko ajan - E tapitti kuvaajaa totisena silmiä räpäyttämättä! Neljä räpsäisyä ja kuva oli siinä. Onpa hän vain koomisen näköinen kuvassaan, kun ilme on perusvankikarkuritotinen :) Viisi vuotta mennään sitten tällä 2kk-vauvakuvalla.


Totinen kuvattava.
l

Kiinnostaako teitä FitMom-projekti? Kirjoitanko jatkossakin sen etenemisestä?

Oikeasti vaunuillen (Bugaboo Buffalo)

Viimeksi kirjoitin mutu-tuntumalla vaunuvalinnastamme eli Bugaboo Buffaloista, vailla käytännön kokemusta. No nyt sitä on kertynyt pian 2,5 kuukauden verran. Vaunujen kanssa on venkslattu pitkin poikin, siirryttu paikasta A paikkaan B niin autolla kuin julkisilla ja vaunut ovat olleet käytössä lähes päivittäin. Mitkä minun ja mieheni kokemuksien perusteella ovat vaunujen plussia ja miinuksia vs niiden markkinointi-ja myyntiteksteissä luvatut asiat, niin kerron niistä seuraavaksi. Ja jos jotain unohtuu tai en ole huomioinut, kysy ihmeessä :)



Plussat
- Neljä isoa pyörää ja kääntyvät etupyörät. Vaunut liikkuvat kuin unelma! Niillä on todella ketterä kääntyä ja mutkitella pienestäkin tilassa ja kapeilla kaduilla.
- Jalkajarru. Sillä lukitaan isot vaunujen takapyörät ja jarru tuntuu todella pitävältä.
- Jämäkkä runko. Vaunuissa on todella tukeva runko. Vaunuissa voi huoletta kuljetettaa isomman muksun, tavarakorissa kauppaostokset ja aisassa vielä hoitolaukkuun tms. Meidän hoitolaukku sisältöineen painanee jotain 5-7kiloa...Vaunujen kokonaiskantavuudeksi luvataan jopa 39kg.
- Vaunukopan irrotettava kantokahva on näppärä lisä, samoin pidennettävä kuomu. Juuri eilen kun sateessa viipotimme menemään oli kiva vetästä kuomu alas asti. Kahvan kanssa venkslataan päivittäin, kun bebeä nostellaan ja vaunukoppaa siirrellään paikasta toiseen.
- Tilava vaunukoppa. Tämä on plussa ja miinus. Plussapuolella tarkoitan sitä, että kuoppaan mahtuu lapsen lisäksi jalkapäähän kivasti hyttysverkot ja muut tarpeelliset pientavarat. Kylmillä pakkasilla vaikka viltti jalkoja lämmittämään.
- Helppo kasattavuus ja muunneltavuus turvaistuimeen sopivaksi. Maxi-Cosi Pebble on päivittäin käytössä ja se napsautetaan adaptereilla vaunurunkoon kiinni lyhyemmillä kauppa- tai kyläilyreissuilla
- Aisan säädettävyys. Näppärä ja luulisi löytyvän oikea korkeus hyvinkin eri pituisille. Aisan saa kätevästi pieneksi, kun tarvitaan tilaa esim. hississä tai bussissa.
- Sadesuoja. On todella hyvä juuri sen vuoksi, että se on tiukahko eli istuva. Mutta miinus siitä, että mitä kylmempi keli on sen vaikeampi se on vaunuihin venyttää..Materiaali venyy lämmössä paremmin ja kylmässä on kohmeinen. Hankin vaunuille varasadesuojan.
- Vaunujen ulkonäkö on edelleen mieleeni, tyylikkäät.



Miinukset
- Painavat. Vaunuista on saatu tukevat ja kestävät sillä kustannuksella, että ne painaa PALJON (11,9kg). En tiedä paljonko kiloista on rungossa, mutta on työn ja tuskan takana nostella sitä auton takakonttiin ja pois sieltä. Sen kun tekee viisikin kertaa päivässä, niin tietää tehneensä. Mieheni kehitysehdotus tähän: hiilikuiturunko ;)
- Tilava vaunukoppa. Jos kuljet paljon julkisilla tai hissillä, niin kannattaa mitata esim. hissin pituus, sillä pienissä keskustan hisseissä ei näillä vaunuilla kuljeta - luulisin. Vaunukoppa on mielestäni pidempi kuin monissa muissa vaunuissa. Bussissa olen mukavasti aina kaikkien tiellä, vaikka kuinka säädän aisan nollatasoon. Toisaalta vaunukoppa on kapea eli se hieman kompensoi. Mutta tilaa nämä vaunut vievät.
- Hinta. Laatu maksaa, mutta maksaako se hieman liikaa näiden vaunujen kohdalla - ehkä? On toki monet muutkin yhdistelmävaunut tuhannen euron pintaan. Tämän aika näyttää, ovatko Buffalot todella olleet hintansa väärti.



Yhteenvetona sanoisin, että edelleen tilaisin nämä vaunut enkä esimerkiksi Cameleoneja, jotka ovat kaksi kiloa kevyemmät ja sirommat rungoltaan. Pääsin kokeilemaan Cameleoneja taannoin, kun mies oli vienyt omat vaunumme mukanaan töihin, niin lainasin ystävän vaunuja, jotta pääsimme messukeskukseen kiertelemään. Tuntuivatpa ne hepposilta! Eiväthän ne sitä ole, mutta verrattuna meidän jyriin :) Buffalot toimivat, jos hakee työnnettävyydeltään huippua, jämäkkää ja tukevaa vaunua, jotka kantavat reilusti kiloja kyydissään.

EDIT: Kokemukseni pohjautuvat siihen, kun käytössä on vaunukoppa. Eli ratasosan kanssa moni asia hieman muuttuu.

Lämpöä viikonloppuun, SS

Yllätysten päivä

Tämä päivä ei alkanut yllätyksillä, vaan pää- ja hartiakivuilla. Sitä mukaa kun Neiti E on öisin alkanut liikkumaan ja ähisemään rinnalla enemmän, on imetysasennot samalla huonontuneet. Panadolia kuluu ja minä tuskailen niskakivun kanssa. 

Päivä jatkui Kauppakeskus Kampissa yhdessä ystäväni MinEnan ja hänen pienokaisensa Neiti S:n kanssa. Ensimmäinen yllätys kuului kutakuinkin näin: "Hei, luen blogiasi. Sinulla on kiva blogi." Nämä sanat minulle sanottiin Kampin 3. kerroksen hoitohuoneessa. Jäädyin. Ehkä vähän. No sain kuin sainkin sanottua jotain, mutta yllätyin totaalisesti ja siitä syystä pasmat vähän sekosivat. Mutta oli todella kiva nähdä ja kiva, että moikkasit! :) Ja suositteluni pistäytyä Kampin lastenhoitohuoneessa, jos pienen kanssa liikkuu, sillä fasiliteetit ovat kunnossa ja saa rauhassa muun muassa imetettyä ja hoidettua vessa-asiat.

Toinen yllätys on käsillä juuri nyt - Neiti E meni nukkumaan vailla huudon huutoa!! Ihan rauhassa ja hissuksiin syöpöteltiin, vaihdettiin yöpuku ja syötiin sängyssä uusiksi, jonka jälkeen taju pois. Uskomatonta! Väliin jäi huutoitkut ja väsytystaistelut, joiden päätteeksi myös minä sammahdan. Äitykkä istuksii tässä koneella ja katselee toisella silmällä Nashvilleä (tiedän, ei kovin laadukas sarja, mutta menee sivusilmällä). Minulla on siis arvokasta aikuisten aikaa, jolloin voi vaikka lukea, surffailla netissä, blogata tai katsella sarjoja täyteen tuupatulta boxilta. 

Millasiahan yllätyksiä mahtuu loppuviikkoon? :)

Nautinnollista keskiviikkoiltaa, SS

Tapahtui viikonloppuna

Viikonloppu oli rento ja kuitenkin pullollaan ohjelmaa. Mainitsinkin, että suuntaan tyttöjen iltaan lauantaina. Ilta oli oikein onnistunut - maukasta ruokaa, loistavaa seuraa ja juoruilua. Reilun vuoden tauon jälkeen tuli maisteltua puolikas siideri, punaviiniä pihvin kanssa ja tilkka likööriä jälkiruokakahvin seassa. Punaviini maistui pääkivulta, mutta muuten siideri ja terästetty kahvi olivat ihan ok. Tosin niistä iski lopulta aikamoinen väsymys, kun alkuun puhkuin, että eihän mua väsytä ollenkaan. Eipä.


Neitimme auttoi isiä sienien putsaamisessa <3


Siirryin dinnerin jälkeen veteen ja sitä meni kannu jos toinen. Istuin ja turisin tyttöjen kanssa noin 23 asti ja sitten suuntasin kotiin. Täällä oli kaikki mennyt loistavasti - maito riittänyt ja neiti saatu yöunille - kun niistä vähän stressasin. Vaikka ilta kiva olikin, niin vielä kivempaa oli palata kotiin. Tuli vaan vahvemmin tunne, että täällä minun kuuluu olla ja suurempien illanviettojen aika on myöhemmin.  Eli vielä ei ole yhtään "menohaluja" ja vahva halu mennä Neiti E:n ehdoilla. Jatkossa keskityn näkemään typyjä brunssin, sportin, elokuvan, shoppailun tms. merkeissä.

Reippaillen sunnuntai-iltapäivänä. Vaunuissa vilahtaa oranssi Bugaboo footmuff, joka saapui perjantaina.

Sunnuntaiaamuna kropassa tuntui paria tuntia myöhempi nukkumaanmeno eli olin aika poikki. Rennosti otetun aamupäivän jälkeen reippailimme kirpeässä syyssäässä ja illalla suuntasimme Linnanmäen Valokarnevaaleille näkemään ystäviä. Oikein kiva viikonloppu takana, vaikka lauantain iltameno vähän unia verottikin. Nyt toivotaan, ettei pääse flunssa iskemään, sillä nenä vuotaa ja lihakset ovat kipeinä - taitaa siis kovimmat treenit siirtyä loppuviikkoon.


Mukavaa maanantaita, SS

FitMom-projekti käynnissä

Projekti starttasi tiistaina ja alkukankeuden jälkeen olen päässyt hyvin mukaan ateriarytmiin. Kuntoilurytmiä vielä haetaan. Lyhkäisyydessään sain siis ravinto- ja kunto-ohjelmat perustuen antamiin esitietoihin; mitkä ovat tavoitteeni, miten ehdin kuntosalille, missä kunnossa olen nyt ja millaiset ovat ruokailutottumukseni.

Rehellisesti sanottuna järkytyin kun ensi kerran ravinto-ohjelmaa katsoin - niin yksipuoliselta ja mauttomalta se tuntui. Ja olikin sitä ensimmäiset päivät ;) Mielessä vaan kummitteli ristiäiskakut ja muut tutut herkut, joita mm. kahvin kylkiäisenä on mennyt päivittäin. Mutta alku aina vaikein, eikö?

kuva

Olen tankannut kaupasta jääkaappiin mustikkakeittoa, rahkaa, raejuustoa, vihanneksia, hedelmiä (banaani, omena, appelsiini), tonnikalaa vedessä, kanaa, jauhelihaa ja täysjyväpastaa sekä riisiä. Lisäksi kesällä säilötyt marjat hupenevat hurjaa vauhtia, niitä kun laitetaan rahkan sekaan kaksi tai kolme kertaa päivässä. Lisäksi vettä tulee juoda 3-4 litraa päivittäin. Monipuolisella ravinnolla (ei aina tunnu kovin monipuoliselta..) ja veden juonnilla taataan rintamaidon riittävyys.

Tarkoitus on syödä säännöllisesti  viisi kertaa päivässä (noin kolmen tunnin välein) ja punnita ohjeiden mukaiset raaka-aineet ja koostaa niistä ateriat. Päivän kalorimäärä on 2000kcal. Näin aineenvaihdunta vilkastuu ja energiatasot pysyvät hyvinä läpi päivän. Treeniksi on tähän asti riittänyt vaunulenkit, mutta ensi viikolla aion jalkautua salille pitkästä pitkästä aikaa. Laitoin jäsenyyden heinäkuun tienoolla tauolle loppuraskauden liikkumattomuudesta johtuen ja nyt se on tarkoitus taas aktivoida.

kuva

Vielä pitäisi hankkia ohjelmaan sisältyvät vitamiinit, hivenaineet ja palaustusjuomajauhe. Viime päivinä oma motivaatio on alkanut löytyä ja tahtotilaa projektin läpiviemiseen on. Tosin en aio tiukkapipoilla eli pienet muutokset ruokavaliossa on mahdollisia jos on juhlat tms. poikkeavaa ohjelmaa kuten joulu. Mutta pääsääntöisesti pyrin elämään oppien mukaan.

Voisin aina välillä päivitellä, miten projekti etenee. Viiden ekan päivän saldo on -1kg :) Miten teillä muilla on käynyt raskauskilojen kanssa? Ja vielä tärkeämpi kysymys eli miten olette saaneet selän, vatsan ja nivuset eli vartalon "kannattimet" jälleen kestävimmiksi?

Energiaa tulevaan viikkoon, SS

Neiti E kaksi kuukautta

Tänään meillä on juhlapäivä - Neiti E täyttää kaksi kuukautta. Aika rientää, viikot menee hujauksessa ja tyttö kasvaa vauhdilla. Ristiäisistä on toivuttu ja tämä viikko nautittu miehen läsnäolosta - ollaan otettu rennosti sekä oltu perheen kesken. Voisipa näin olla aina.

Eilen ikuistettiin pienen käden- ja jalanjälkiä sormiväreillä canvastauluihin. Olihan siinä homma! Kädet kun pysyy edelleen visusti nyrkissä, niin niihin ensin värin laittaminen ja sen jälkeen painaminen kankaalle oli kieltämättä mission impossible. Mutta saatiin tallennettua kädenjälkeä muistuttavia värilänttejä :) Jalkapohjat olivatkin paljon helpompi projekti. Vielä olisi kaksin kappalein "kipsikehyksiä", joista toiselle puolelle saa valokuvan ja toiselle kipsimassaan tallennetun käden/jalan. Sain toisen baby showereilla ja toinen tuli ristiäisistä.


Miten tyttö on kasvanut ja kehittynyt 1kk:n iästä?

Olen kasvanut. Voimaa on tullut rutkasti lisää. Kun tyttö oikein sätkii ja huitoo jaloillaan tai käsillään, niin esim. vaippojen vaihto on välillä haasteellista. Samoin pään heiluttaminen puolelta toiselle on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jotta imetys onnistuu täytyy hänen ähinä ja pään heiluttelu saada ensin rauhoittumaan.

Vaatteista 50cm on pian historiaa, kun siirrymme koko ajan enempi 56 senttisiin. Vaatteet ovat vähän hassuja istuvuudeltaan, kun kädet ovat vielä lyhyet ja masu on ainoa mikä pullottaa, niin bodyt ovat yläosasta isoja ja pituudeltaan sopivia. Housuista taas peppu vaatii isompaa kokoa ja lahkeen pituus on usein liian pitkä. Seuraava neuvola on vasta 3kk iässä eli painoa ja pituutta ei voi kuin arvailla siihen asti.

Olen taitava. Päivittäin vanhemmissa huvitusta aiheuttava uusi taito on nyrkin tunkeminen suuhun. Sitä puhisten tungetaan suuhun - välillä niin, että tuttikin on siinä nyrkin vieressä. Pikkusormea vaille se suuhun mahtuukin. Kädet huitovat vimmatusti ja ovat niin taitavat, että nappaavat helistimestä tai tuttinarusta kiinni. Tosin typy ei vielä ymmärrä, että kädessä on jotain..

Olen iloinen höpöttäjä ja raivokkaan kärsimätön. Tunteita ja olotiloja ilmennetään aiempaa monipuolisemmin. Nyt raivarit on todella raivarit, ilon hetket mitä valloittavampia ja surullisena tai pelästyneenä alahuuli menee mutrulle. Hyväntuulinen juttelu kuuluu joka päivään. Ne ovatkin hetkistä ihanimpia. Etenkin aamuisin hän heräillä unenpöpperöstä iloisena jokellellen ja hymyillen <3 Toisen iloa seuratessa oma väsymys unohtuu nopeasti.

Syön ja nukun vaihtelevasti. Imetys sujuu ja maitoa riittää. Olen pumpannut lähes päivittäin pakkaseen satseja, niin äidin tyttöjen illat ja muut pienet menot sujuvat. Tyttö syö päivällä noin 2-3h välein. Poikkeuksena pidemmät 4 tunnin unet, jolloin imetysväli on samoin pidempi. Kaksi yötä meillä on herätty vain kerran! Toinen kerta oli ennen ristiäisiä ja toinen pari päivää niiden jälkeen. Nukuimme kaikki 5 tai 6h putkeen, yksi syöttö ja unta taas kolme tuntia. Olo on niin pirteä tuollaisen yön jälkeen, kun kaksi viimeistä on herätty kolmesti 24-06 välillä :/ Yöt siis vaihtelevat todella paljon. Osasyy vatsavaivat, jotka jatkuvat edelleen. Nyt iltoihin on tullut sellainen lisä, että huudetaan niin paljon kun sielusta lähtee siinä vaiheessa kun ollaan väsyneitä ja olisi nukkumiseen aika. Eli maidot syöty, vaippa kuiva ja tyttö ähisee väsymystä, niin yhtäkkiä alkaa raivokas huutaminen joka rauhoittuu ehkä 20 minuutissa tai tunnissa, kun häntä hyssyttää sylissä. Kuinkahan pulassa tässä vielä ollaan, kun yöt nukutaan alusta loppuun vanhempien välissä ja nukahdetaan vain syliin hyssytellen tai rinnalle? Kuukauden iässä vielä kelpasi oma sänky, mutta nyt päästään kaikki helpommalla näin. Saammeko hänet vielä joskus takaisin omaan sänkyyn?

Nyt lähdetään koko perheen voimin moikkaamaan tämän äiti-ihmisen kummitätiä.

Virkeää viikonloppua, SS

Psst. Huomenna meikäläisellä luvassa tyttöjen ilta - äidin vapaa-ilta. Jännittää vähän olla tytöstä erossa kokonainen ilta, mutta toisaalta onpa ihanaa herkutella hyvässä aikuisessa seurassa.

Testissä: Carriwell Seamless GelWire -imetysliivit

Sain MaMidealta taannoin sähköpostia, josko haluaisin testata Carriwellin uusia geelikaarituellisia imetysliivejä. Liivit ovat geelikaarituelliset ja saumattomat ja näistä syistä voittaneet innovaatipalkinnonkin. Minähän ilahduin mahdollisuudesta ja otin liivit testattavaksi. Sillä vaikka kuinka olen vannonut Bravadojen nimeen, olen alkanut kaipaamaan hieman ryhdikkäämpää imetysliiviä, jolla rintavarustus näyttää ja tuntuu tuetummalta kuin Bravadon saumattomissa.

kuva MaMidea

Mitä tuotetiedot lupaavat?
Todella edistyksellistä suunnittelua edustavassa GelWire™ -luukkuimetysliivissä yhdistyvät saumattoman liivin joustava mikrokuitu sekä tukea tarjoava geelikaarituki. Rinnan muuttuviin muotoihin mukautuva geelikaarituki takaa napakan tuen aiheuttamatta ylimääräistä painetta rintakudokseen.

Seamless GelWire ™ -liivit ovat helposti avattavissa yhdellä kädellä imetyksen ajaksi. Suunnittelussa on otettu huomioon, että naisten rinnat voivat suurentua jopa kaksi kuppikokoa imetyksen alkaessa ja ihokontakti äidin ja vauvan välillä maksimoidaan imetyksen aikana ainutlaatuisella kuppimallilla. 

Miltä liivit tuntuvat päällä ja miten ne toimivat käytännössä?
Kokotaulukon mukaan olisin kokoa M ja tämä meni lähes nappiin. Liivit tuntuvat tukevilta ja rinnanympärykseltä sopivilta, mutta itse kuppiosa saisi istua hieman paremmin. Näissä liiveissä mielestäni tärkeintä on, että kuppiosa istuu, sillä liivien ympärystä pystyy säätämään mukana tulevan lisäpalan avulla. Plussaa siitä. Tästä tullaankin siihen, että kaarituellisten liivien kanssa on tärkeämpää päästä sovittamaan liiviä ennen niiden hankkimista - tai tilata kotiin useampi vaihtoehto ja pitää sopivin.

Liivit ovat miellyttävän tuntuiset päällä, vaikka rintakuppi (kaarituellinen osa) saisi olla minulla hieman isompi. Geelikaarituki on lähes huomaamaton eli rintoihin tulee ryhtiä, mutta liivit tuntuvat kaarituettomilta. Plussaa liivit saavat leveistä olkaimista, jotka lisäävät entisestään tukevuutta. Muuten liivin avaaminen eli klipsikiinnitys on vastaava kuin Bravadoissa. Ilmeisesti useimmissa imetysliiveissä? Liivejä on siis kätevä käyttää, kun vauvan ruoka-aika on käsillä :)

Kaiken kaikkiaan liivit ovat hyvä lisä imetysliivivalikoimaani ja voin niitä suositella muillekin. Kehotan kuitenkin kokeilemaan niitä ennen ostopäätöstä eli olemaan tarkka koon kanssa. Liivit voi hankkia täältä.

Imetysliivit on saatu MaMidealta testattaviksi.

& The Winner is...

Juhla oli erittäin onnistunut ja aika meni siivillä. Kannatti nähdä vaivaa ja vähän stressata juhlien vuoksi, sillä se kyllä maksoi itsensä takaisin moninkertaisesti. Rakkaamme sai kuusi kummia - joista yhdeltä jäi nämä ensimmäiset juhlat väliin vatsataudin takia :( Se jäikin ainoaksi vastoinkäymiseksi. Muuten vieraat tuntuivat viihtyvän, tarjottavat olivat maukkaita ja juhlakalu mitä suloisin. Ikimuistoinen päivä kerrassaan, josta kerron enemmän kunhan saan parempia kuvia juhlista.


Väsynyt juhlakalu <3
Hän oli niin valloittava koko päivän <3

Jatkossa kutsun tyttöä täällä blogin puolella Neiti E:ksi, mutta halusin kuitenkin kertoa teille tytön oikean nimen. Ristiäisten koskettavin hetki oli tilaisuuden alku, jolloin upeat Aventur-showkuoron ammattilaiset (2 laulajaa ja 1 säestäjä) esittivät uskomattoman kauniin Johanna Kurkelan kappaleen Ainutlaatuinen.

Tänään on toivuttu ristiäisistä ja nukuttu - alkoihan meillä viikon isyysvapaa. Huomenna alkaa tämä haaste eli ristiäiskakkuja on aikaa herkutella enää tämä ilta. Nyt herkkujen pariin.

Ihanaa syyslomaviikkoa, SS


Seitsemän kuvaa kesästä

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Parempi silloin kun mieli haikailee kesää, vene on juuri nostettu talviteloille, ilmat viilenneet ja puiden räikeät syksyn värit alkavat pikkuhiljaa varista pois. Ihania kesämuistoja on vilauteltu yhdessä jos toisessa blogissa, joten minäkin tartun siihen NYT.

Luvassa seitsemän kuvaa kesästä, kuvien selitys yhdellä sanalla ja samalla haastan pari muuta bloggaajaa myös muistelemaan kesää!

Kesän kantamus ;)
Merielämä.
Ystävät.
Tunnelma.
Herkuttelu.
Rentoilu.
Tulevaisuus.

Mukaan haastan Remonttihiiren, KultaKutrin, Terhin ja Helin.

Aurinkoa viikonloppuun, SS


Väsynyt, väsynein äiti

Täällä ollaan hyvin hyvin väsyneitä ja stressaantuneita tulevan sunnuntain ristiäisjuhlista. Tämän äiti-ihmisen täydellisyyteen pyrkiminen taatusti vie nyt voimia enemmän kuin olisi tarpeen. Kysymys kuuluu, onko ristiäiset pilalla ilman nimikirjaimin koristeltuja kauraleksejä? Niin, ei tässä ole mitään järkeä, mutta kuitenkin haluan tehdä ja toteuttaa kaiken mielikuvieni ja toiveideni mukaan.

Osasyy tälle väsymykselle on typyn Rotarokote. Tytön suolisto-oireet alkoivat perjantaina (kolmas päivä rokotteesta) ja loppua ei näy. Tarkoittaen erittäin toimivaa aineenvaihduntaa, paljon ilmavaivoja ja katkonaista yöunta. Nyt nukutaan alkuyö kahden tunnin ja loppuyö tunnin pätkissä ja sekös on vienyt voimat totaalisesti. En jaksa tehdä yhtään mitään. Aiempien viikkojen energiat on poissa ja oleskellaan kotona. Kauankohan oireilu vielä kestää?

Ostoksilla, kun meitä ei vielä väsyttänyt..

Yhtään mitään en jaksa on viime päivinä tarkoittanut pikkuleipien koristelua, kuivakkkujen tekoa, ristiäiskoristeiden tuunaamista, kukkien tilaamista, juhlavaatteiden viimeistelyä, kummien "sparraamista" ja yleistä suunnittelua jne. Aika paljon mietittävää yksissä juhlissa. Vieraita juhliin on tulossa noin 35. 

Mutta ihanat juhlat on tulossa! Kauniit ja niin koskettavat. Suunniteltu lauluesitys tilaisuuden alussa saa takuulla näiden vanhempien (sekä vieraiden) kyynelkanavat auki ja sille tuskin tulee loppua kasteen aikana. Meidän pieni rakas oma tyttö saa vihdoin nimen <3

Samaisesta väsymyksestä johtuen energiaa ei ole muuhun kuin pikaisiin kuulumisten kertomiseen, mutta ensi viikolla viimeistään tilanne on jo parempi, kun mies pitää jälleen yhden isyyslomaviikon. Aion ainakin nukkua silloin ja toivottavasti nauttia koko perheen yhteisestä ajasta.

Jaksamista viikkoon, SS

Pupu sen olla pitää & neuvolassa

Neuvolassa käytiin ja saatiin ensimmäinen rokote - Rotarokote. Tällä käynnillä tavattiin myäs neuvolalääkäri. Tytön kasvu jatkuu täysin samalla linjalla kuin aiemmin. Painoa tulee vajaa 300g viikossa ja pituutta sentin verran. Nyt painetaan jo 4,1kg ja ollaan 53cm pitkiä. Tarkkaavaiseksi tapittajaksi neuvolatäti kutsui tyttöä.

Ilon hetkiä aamupalapöydässä

Samalla käynnillä saatiin Rotarokotteen ensimmäinen annos ja minä jännitin miten sen laitto sujuu - oltiin kaksin neuvolassa - ja ennen kaikkea millaisia jälkioireita aiheuttaa. Tyttö huusi koko ajan kun jääkaappikylmää rokotenestettä hänen suuhunsa laitettiin. Ei kiva. Rauhottui kyllä pian sen jälkeen. Näyttää siltä, että kaksi ensimmäistä päivää rokotteen jälkeen vatsa toimi normaalia hitaammin ja kolmantena päivänä alkoi toimia vähän liiankin tehokkaasti. Sekös on aiheuttanut itkua ja vatsanväänteitä, mutta kai ne nyt alkaa olla ohitse.

Neuvolatädin tapaamisen jälkeen menimme vielä neuvolalääkärin vastaanotolle. Hän käänteli ja väänteli tyttöä, tutki joka puolelta ja tunnusteli. Siinä vaiheessa kun typy käännettiin mahalleen alkoi huutaminen. Nyt huuto alkoi olla jo sitä luokkaa, etten enää kuullut mitä lääkäri sanoi ;) Hyssyttelin häntä sylissä ja lääkäri yritti kertoa samalla, että kaikki vaikuttaa normaalilta. Yritin viestittää lääkärille, että lisääpä puheeseen reippaasti volumea, niin minulla on mahdollisuus kuullakin jotain.

Pupuja joka lähtöön..

Seuraava neuvolakäynti on vasta kolmen kuukauden iässä. Vasta. Kasvaako minun pieni näin hurjaa vauhtia? Tunnen suurta haikeutta, kun ajattelen, että mihin on kohta 2kk mennyt. Ja kun olen saanut kyselyitä neidin pienten vaatteiden ja omien raskausvaatteiden perään, kehtoa ollaan ostamassa pois sekä TrippTrappin vauvaistuinta - en tahdo luopua mistään ;( Vastahan sain hankkia ne ihmeellemme

3kk-käynnillä onkin luvassa rokotusten tulva eli saa mies olla mukana turvana ja tukena. Tällä viikolla oli omakin jälkitarkastus, josta ei juuri kerrottavaa ole. Olen palautunut kaikin puolin hyvin ja vihreää valoa annettiin treenin aloittamiselle - askel ja treeni kerrallaan.

Leikkimatolla riittää vilskettä!

Tytöllä piisaa pupuja. Kotimme vallannut pupuarmeija ihmetyttää äitiä, mutta ollee tytön mieleen kun hän vähän kasvaa :) Ainu-pupuja olemme saaneet kahdessa värissä, sitten on Pentikin pupu, POPin pupu, koristepupu, serkulta peritty helistinpupu ja minun ensimmäinen ostos vauvalle - valkoinen pehmopupu Tukholmasta. Ainoa poikkeus pehmolahjoissa on miehen ostama leijonariepu. Pupuja alkaa olla riittämiin?

Nautinnollista viikonloppua, SS

Fit Mom - kyytiä raskauskiloille

Olen vahvasti siinä uskossa, että energiaa ja aikaa riittää aloittaa kroppa kuntoon -projekti. Tällä tavoittelen noin viiden kilon painonpudotusta ja lantion, vatsan sekä reisien kiinteytystä eli pienentymistä - suomeksi paluuta raskautta edeltäneeseen aikaan. Kerroin aiemmista liikuntatottumuksistani täällä. Tämä mamma tahtoo taas kiipeilemään  ja talven tultua hiihtämään.

kuva

Jotta teen kaiken oikein ja ravintopuoli on kunnossa olen aikeissa osallistua BodyCampin FitMom -vastasynnyttäneiden valmennukseen. Valmennusta vetää itsekin elokuussa synnyttänyt Mari Kasvi ja treenit alkaa 15.10. Vielä pari viikkoa aikaa ottaa jalat alle ja perääntyä tai valmistautua haasteeseen ;)

Lyhyesti kyse on tästä:

  • kesto 15 viikkoa, sisältäen; nettivalmennuksen, räätälöidyt treeniohjelmat kotiin ja salille sekä ravinto-ohjelmat (huomioitu kotiäitiys ja imettäminen) - ohjelmia päivitetään 5 viikon välein 
  • suunniteltu yhteistyössä lastenlääkäreiden kanssa
  • Facebook-ryhmässä vertaistukea ja kokemusten jakoa
kuva

Tuntuu, että tämä olisi juuri se keino jolla saan itseni liikkeelle. Torstaina on synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus eli jos siellä kaikki ok ja lääkäri näyttää vihreää valoa, niin ilmottaudun treeniryhmään. 

Miten olet palautunut synnytyksestä/raskaudesta? Omin voimin vai hyödynsitkö ammattilaista?