23. raskausviikko (22+0)

Olet tänään 22 viikkoa raskaana. 18 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan!

Taas on viikko vierähtänyt. Nopeasti menee viikot, kun alkuun yksi päiväkin tuntui ikuisuudelta. Nyt tuntuu, että koko ajan on perjantai ja viikonloppu - uuden masukuvan aika.

Eilen koin ikävän krampin vatsassa / oikeassa kyljessä, joka lamaannutti aamulla sohvalle lepäämään juuri kun tein lähtöä töihin. En pystynyt kunnolla istumaan tai seisomaan ja lepääminenkin tuntui ikävältä. Onneksi lämmitetty kauratyyny ja oikean puolen painelu lopulta laukaisivat "tilan", mutta elinen päivä kului lähinnä lepäillessä.

Vau:n uutiskirjeessä samoja aiheita, kun edellisessä tekstissänikin.

Vauva
Tämän viikon alussa sikiö on 20 viikkoa vanha. Kulmakarvat ja hiukset tulevat selvemmin esille ja sikiö liikuttelee silmiään useammin. Nämä silmänliikkeet voi nähdä ultraäänessä. Nyt untuvakarvoitus peittää koko kehon, mutta sitä on eniten pään ympärillä, kaulassa ja kasvoissa.
Jalat alkavat lähestyä lopullista pituuttaan suhteessa kehoon ja sekä käsien että jalkojen lihakset voimistuvat, jolloin myös liikkeet ovat voimakkaampia. Samanaikaisesti jatkuu luurangon rustojen kehitys luiksi.
Puolustusjärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt, mutta auttaa suojaamaan pientä kehoa infektioita vastaan. Pojilla kivekset alkavat laskeutua kohti kivespusseja.

Minä
Ne ihanat potkut! Olet ehkä tuntenut ne jo jonkin aikaa, mutta nyt ei enää ole epäilyksen sijaa. Vauva liikkuu – ja useita kertoja päivässä! Pieni vallaton napero, joka elää omaa elämäänsä sinun sisälläsi, antaa jatkuvasti todisteita olemassaolostaan.
Sikiön potkut tulevat todennäköisesti olemaan olennainen osa päivääsi tästä eteenpäin. Sekä hyvässä että pahassa. Jos sikiö ei potki, huolestut. Jos se potkii yhtenään, väsyt siihen ja toivot, että se rauhoittuisi hieman.
Sinun on hyvä tietää, että sikiön liikkeet välittyvät kohdun seinämän läpi herkkiin vatsaseinämän hermoihisi. Se, tunnetko potkut vai et, riippuu missä asennossa lapsi on, missä istukka sijaitsee, mikä suunta potkuilla on sekä, kuinka voimakkaita potkut ovat. Jos lapsi on kasvot kääntyneenä selkärankaasi kohti ja potkii, et tunne lyhyttä terävää tönäisyä samalla tavalla kuin jos se potkisi vatsaasi kohti. Muista, että kaikki lapset ovat erilaisia: älä vertaa tätä lasta sen sisaruksiin tai toisen samassa raskauden vaiheessa olevan äidin lapseen.

Eilinen kramppailu huolestutti hieman ja huomasin ajattelevani, että oltaisiinpa jo "turvallisilla viikoilla" eli ajassa, jolloin vauvalla olisi mahdollisuudet selvitä ennenaikaisestä synnytyksestä. Siihen on kuitenkin vielä matkaa useampi viikko, mutta selkeästi minun täytyy opetella kuuntelemaan ja tottelemaan kehoni viestejä paremmin. 
Sillä en suinkaan kramppailun alettua jäänyt sohvalle pötköttämään, vaan kävin ensin autolla toimistolla kokeilemassa, josko oloni helpottuisi. Näin ei käynyt, niin nappasin työkoneen kainaloon ja kärvistelin autolla takaisin kotiin.
Mieheni kommentoi: "Olisihan sen automatkan voinut jättää kokonaan väliinkin, jos niin kovasti koski."
Niin kai.


Liikehdinnän iloa



Kauan niitä odoteltiinkin, mutta nyt reilun viikon ajan olen tuntenut selvää liikehdintää päivittäin. Vielä ei voida puhua mistään erityisen suurista ja tuntuvista liikkeistä, mutta kuplintaa, pulputusta, muljahduksia ja toisinaan tömäkämpiäkin tömpsähdyksiä – selkeitä liikkeitä

Liikehistoriasta. Tunsin ensimmäisen kerran liikkeen joskus viikolla 16+, mutta sen jälkeen oli taas pari viikkoa hiljaista. Sitten tunsin 18–20 viikoilla jälleen noin kolmen päivän välein liikkeitä, mutta silloinkaan niitä ei voinut kutsua mitenkään säännöllisiksi.

Vauvan rytmistä en ole niin selvillä, mutta päivittäin vatsassa on vilskettä aamupäivisin ennen lounasta, aina ruokailujen jälkeen ja iltaisin nukkumaan mennessä. Toissailtana mieheni silitteli ja jutteli masulle ja tunsi koko ajan liikkeitä. *liikutus*

Onnekseni olen osannut ottaa aika lungisti, vaikka liikkeet alkoivat tuntua melko myöhään. En ole hätäillyt tai panikoinut kertaakaan, vaan luottanut, että tytöllä on kaikki hyvin. 

Sain ystävältäni lainaan Dopplerin sydänäänten kuuntelua varten ja olen käyttänyt sitä raskausviikolta 12 alkaen noin kerran viikossa. Joka kerta olen löytänyt vauvan sykkeet, pari kertaa pienen etsinnän jälkeen, ja sekin on tietenkin rauhoittanut mieltä, aina kun epäilyksen siemen on alkanut siellä itää.. edes hetkellisesti.

Vuosia ystävieni, sukulaisten ja tuttujen raskaus- ja synnytystarinoita kuunneltuani, luulin jotenkin tietäväni aiheesta paljon, mutta kaikki tämä, miten elimistöni reagoi, muuttuu, miltä se tuntuu kun sisällä kasvaa ihminen, yllättävät minut päivittäin. Totta se on, ettei mitään tiedä, voi vaan luulla tietävänsä ennen kuin sen itse tuntee ja kokee <3

Lahjavinkkejä ystäville ja rakkaille

"Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut. 
Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua. 
Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan, olin valmis kuolemaan puolestasi"

Tämä kaunis sananparsi kuvaa varmasti monen äidin ja äidiksi tulevan tunteita. Tällä ja muilla kauniilla runoilla ja sanonnoilla varustettuja aarteita kotiin löytää ihanasta Sydänmaamin verkkokaupasta

Olen myös ihastunut walldesign.fin tauluihin. Tauluissa on kivoja tekstejä niin kodin seinille kuin ystäville lahjaksi annettavaksi. 

Tänään on palmusunnuntai ja virpojat liikkeellä. Olen taas joka vuotiseen tapaan varannut ison kasan suklaamunia ja pienemmille virpojille rusinoita. Koristellut pajunoksat ovat mitä kaunein kodin sisustaja näin pääsiäisen aikaan.



Ystävien kuvia pienistä noidista nähdessäni, liikutun ajatuksesta, että parin vuoden päästäkö tämä on edessä meilläkin tyttömme kanssa; oksien koristelua, poskien punaamista ja trulliksi pukeutumista, lorun opettelua. Voi kyynel.







21+1, 22. raskausviikko käynnistyi

Raskausviikko 22 käynnistyi samoissa tunnelmissa, kuin pari edellistäkin. Viikon sisään ikävät nivus- ja lantionseudun vaivat ovat hälvenneet ja nyt olo alkaa olla melko normaali. Maha on taas hieman pyöristynyt ja painoa alkaa kertyä tasaiseen tahtiin. Jännityksellä jo odotan seuraavaa neuvolaa (pääsiäisen jälkeen), että mille lukemille nyt ollaan kivuttu.

Vaun mukaan: 22. viikko - Elämää sikiön vuorokausirytmin tahdissa

Vauva
Tämän viikon alussa sikiö on 19 viikkoa vanha. Se on erittäin aktiivinen ja sillä on yhä paljon tilaa kohdussa. Tunnet todennäköisesti suuren osan liikkeistä muttet kaikkia. Nyt kun sikiö jo nukkuukin, päivärutiinisi alkaa pyöriä tämän aikataulun ympärillä. Sekä sikiöllä että pienillä lapsilla on taipumus haluta itse päättää vuorokausirytmistään. Huomaat, että sikiö onkin aktiivinen, kun sinä haluaisit käydä nukkumaan.
Vaikka sikiö on kasvanut paljon, on se kovin laiha ja hento, koska sen rasvakerros ei ole vielä kovin paksu. Sikiö jatkaa hengitysharjoitusten tekemistä; se vetää lapsivettä keuhkoihinsa ja ”hengittää” sen sitten ulos. Koska se on täysin lapsiveden ympäröimä, ovat liikkeet sulavampia kuin syntymän jälkeen. Silloin painovoima tekee osan liikkeistä mahdottomiksi koska lihakset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Kohdussa sen sijaan lapsi voi telmiä rauhassa tekemällä kuperkeikkoja, nyrkkeillä ja potkia kovia potkuja!


Minä
Joillekin odottaville äideille tulee turvotusta jalkoihin ja jalkateriin. Jotkut myös heräävät aamuisin turvonnein ja voimattomin sormin. Verenkierron tehostaminen voi auttaa näihin ongelmiin. Pyöritä nilkkoja tekemällä pieniä ympyröitä, ensin myötäpäivään ja sitten vastakkaiseen suuntaan. Hyödynnä jokainen tilaisuus istua tai maata jalat hieman koholla. Älä käytä kiristäviä vaatteita. Purista yhteen ja avaa käsiä muutaman kerran ja huomaat sen auttavan.

En tunne vieläkään liikkeitä kun toisinaan. Istukan sijainti etusienämässä selittänee tätä. Odottelen kovasti, että alan tuntemaan liikkeet päivittäin ja tunnistamaan pienen rytmin. 

Jälleen koskettava sananparsi seuraamassani blogissa, josta olen useana vuotena löytänyt sanoiksi puettuna omia ajatuksiani. Miksette hanki koiraa: 5-vuotishääpäivänä.

Rakenneultra 20+3

Raskauteni on edennyt jo puolivälin yli ja tällä viikolla kävin rakenneultrassa katsomassa pienen vointia. Viime viikkoina ei ole paljon muuta päähän mahtunutkaan kuin jännitys rakenneultrasta ja siitä, että onhan kaikki hyvin edelleen. Olemme käyneet tätä ennen kolmesti ultrassa, joista kaksi aivan alkumetreillä, varmistelemassa, että ihme on todella totta. Onneksi viime aikoina olen alkanut pikkuhiljaa tuntea hentoja liikkeitä ja vatsa on pyöristynyt selkeäksi vauvamasuksi, joten olo on varmistunut senkin myötä.

Ultraaja oli sama kuin nt-ultrassakin ja ryhdyimmekin saman tien hommiin. Pötkölleen ja mies siihen viereen kädestä pitämään. Pikkunen oli kasvanut hurjasti! Oli saanut vauvamaiset pyöreät piirteet ja liikuskeli vimmatusti. Suuta maiskuttaen ja käsiä heiluttaen mennä viipotti <3

Mittausten ja tarkastelujen mukaan mennään koon ja raketeiden osalta siellä missä pitääkin. Mitään kummallisuuksia ei löytynyt, joten hyvillä mielin eteenpäin. Saatiin myös selvä veikkaus sukupuolesta eli TYTTÖÄ täällä odotetaan. Uskomatonta <3

Tyttömme 20+3


Itkuhan sitä pääsi, kun ultraushuoneesta lähdimme. Kätilön sanoi lopuksi: "Seuraavaksi sitten synnytyksen merkeissä tänne", joka sekin tuntui epätodelliselta. Kyllä koko ajan alan olla varmempi, että sinne asti päästään. Mutta liikutus on aina valtaisa, kun ajattelenkaan nyyttiä syliini.

Wiskarin Artun hieno biisi koskettavasta ja tärkeästä aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=LPR0-dvKwys



Journey begins


Otsikon piti kertoa aivan toisesta matkasta, kuten tämän bloginkin. Mutta toisin kävi.
Takana on kuusi pitkää vuotta toiveita, haaveita, surua ja pettymyksiä. Myös paljon iloa ja onnen hetkiä, mutta toive lapsesta on vaikuttanut kaikkiin näihin vuosiin – viime vuosina yhä enemmän. 

Tämän blogin piti kertoa adoptiomatkasta. Tämä blogi kertoo kuitenkin odotuksesta, sen pienen ihmisen, jota tänne on odotettu ja kauan kaivattu. En halua vatvoa menneitä ja muistella kaikkea kokemaamme, vaan keskittyä tähän onnen hetkeen ja tilaan, sen dokumentoimiseen ja kokemusten ja ajatusten jakamiseen sielunsiskojen ja -veljien kanssa.

Tervetuloa mukaani nauttimaan matkasta!